Mitä tapahtui polttareissa – strippari vai ei?

Viime perjantaina oli siis polttarit. Nyt siis selviää illan järisyttävät tapahtumat – oliko siellä strippari vai ei? Kuten tässä postauksessa kerroin, tiesin polttareista ainoastaan sen että perjantaina pitää olla valmiina 17:30, pukeutua hienosti, olla syömättä liikaa ja varautua viettämään yö pois kotoa. En tosin tiedä olinko kovin hienosti pukeutunut, mutta eipä se ketään häirinnyt.

Nyt ne polttarit alkaa!

17:30 pari kaveriani tulivatkin sitten hakemaan minua kotiovelta. Pihalla oli myös auto ja vastassa kaverini poikaystävä hienosti pukeutuneena. Menimme kyytiin ja minä tietysti sain skumppatarjoilun siinä samalla. Kaverini valittelivat, ettei muu porukka päässytkään tulemaan ja että nyt viettäisimme bileet nelisteen; minä kaksi kaveriani ja erään toisen kaverimme poikaystävä – tosi hyvä kombo siis (ja erittäin epäuskottava)! 😀polttarit

polttarit

polttaritAjoimme jonnekin, jota luulin Vantaaksi (jälkeenpäin se paljastui Kaarelaksi tai Kaarelan lähellä olevaksi joksikin paikaksi, jonka nimeä en muista). Siellä odottivatkin loput kaveriporukastamme ja kaverini poikaystävä hurautti tiehensä.

Tämän jälkeen oli oman elämäni tähtihetki (pääsin aplodien saattelemana astelemaan tähän lukaaliin, joka hetken tarkastelun jälkeen paljastui kaverini isän asunnoksi). Sitten söimme tortilloja ja kuunneltiin musiikkia. Illan aikana sain monta mysteeriä ratkaistavaksi vihjelappusten muodossa. En muista miten ensimmäinen arvoitus tarkalleen ottaen meni – loppuratkaisu oli se, että löysin pinkin Bride to be-nauhan sohvatyynyjen alta.

polttarit

polttarit

polttarit

Avioliittoneuvoja, arvoituksia ja tunnustuksia

Ihan joka arvoitusta en nyt muista (ja vaikka muistaisinkin niin en jaksaisi selittää niitä kaikkia), mutta seuraavat pari jäivät erityisen hyvin mieleen; minun käskettiin etsiä jostain tuvasta jotain kimaltavaa. En meinannut ensin hiffata, mutta ratkaisin arvoituksen kuitenkin lopussa; löysin pesukoneesta pussillisen glittereitä! Sitten laitoimme tietystikin glitteriset meikit.

Toinen arvoitusvinkki liittyi jollain tapaa sieneen ja löysinkin pihalta hieman erikoisen kynän; siitä roikkui kaikenlaisia palluroita. Tällä kynällä kaverini sitten kirjoittivat minulle ja miehelleni vinkkejä kukoistavaa avioliittoa varten.

polttaritIlta kului tanssiessa ja höpötellessä. Jossain vaiheessa pelasimme myös peliä, jossa kaikki olivat kirjoittaneet tunnustuksia lappuselle – minun tehtäväni oli ottaa tunnustus pussista ja arvata kuka sen oli kirjoittanut. Jossain vaiheessa iltaa oli lähdön aika ja pihalla odottikin mitä paras yllätys – Karaoketaksi! 😀 Sillä huristelimme tunnin ja lauloimme kaikenlaisia biisejä. Kuskia kävi vähän sääliksi.

Suuntasimmekin Apolloon, josta meille piti olla pöytä varattuna – varaus olikin tehty ilmeisesti Turkuun. Ei se mitään, saimme pöydän myös Helsingin Apollosta. Siellä ilta jatkui lähes pilkkuun ja menin siitä Niinalle yöksi. 🙂

Kiitos mun rakkaille ystäville, oli superit polttarit! Ja huh – ei stripparia! 😀

Millaiset olivat omat polttarisi? Olisi hauska kuulla!

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Ankea, seksitön avioliitto Vihkisormukseen tuli reikä! Polttarijuhlintaa – rahapäiväkirjaToiseen ihastuminen – parisuhteen loppu? Meidän parisuhteen salaisuus x 9 Me mennään naimisiin! 14 parasta asiaa miehessäni Onko mustasukkaisuus sairasta? Miksi rakkaus loppuu lapsiperheessä?

Milloin kadehdin lapsettomia x 5

Äitiys on mielestäni maailman parasta, enkä vaihtaisi sitä mihinkään (tietystikään). Silti, jotkut asiat on helpompi hoitaa silloin kun niitä lapsia ei ole; missä tilanteissa siis kadehdin lapsettomia? Mirva kirjoitti vastaavan postauksen joku aika sitten. Ajattelin jo postauksen luettuani tekeväni omani joskus, mutta se venyi ja venyi – koska en meinannut keksiä mitään!

Koitan nyt keksiä tähän postaukseen joitakin asioita – en nimittäin osaa sanoa, onko tunne varsinaisesti kateutta vai jotakin muuta? Ehkä nämä ovat vain asioita, jotka olivat helpompia ilman lasta? Noh sanamuodoista viis – tässä oma listani!

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Missä tilanteissa kadehdin lapsettomia x5

Ennen lapsen saamista koin syyllisyyden tunnetta paljon vähemmän. Nykyään tuo tunne on läsnä useammin; pitäisikö lapsen olla lyhyempää päivää päiväkodissa? Pitäisikö lapsen katsoa vähemmän Daniel Tiikeriä? Pitäisikö mun halata ja pitää lasta sylissä enemmän (no kun ei se tahdo :D). Aina sitä voisi kai olla parempi. Ennen lasta, tällaisia ei luonnollisestikaan tullut mietittyä.

Pelko. Karsea, mutta hyödytön pelontunne siitä, että lapselle sattuisi jotakin pahaa. Varsinkaan kun siinä ei ole mitään järkeä, eikä se auta mitään! Pelko siitä, että lapselle tapahtuisi jotain kamalaa, tulee ajoittain tosi vahvana. Varsinkin jos lukee lapsiin kohdistuneista kamalista asioista. Maanantaina menin salitreenin yhteydessä lukemaan tämän kirjoituksen: Voiko lapsen kuolemasta koskaan toipua?

Aloin itkemään ja lopputreeni sujuikin samalla kyyneleitä ja räkää pyyhkiessä. Minulle jäi tuosta kirjoituksesta ihan fyysisesti tuntuva ahdistus rintaan moneksi tunniksi ja mietin sitä välillä vieläkin.

Vaikka pelko lapsen puolesta ei hallitsekaan elämääni, kyllä päivittäin joku pieni pelko käy mielessä edes hetken verran. Elämä oli siis huolettomampaa ennen. Tämä on ehkä merkittävin syy, miksi kadehdin lapsettomia.

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomiaSairastaminen oli leppoisampaa ennen. Flunssan kourissa sai hoivata vain itseään. Nykyään pitää olla koko ajan toimintakykyisenä. Tosin onneksi myös mies on hoitamassa lasta. Joskus olemme olleet koko perhe yhtä aikaa kipeinä – se vasta on mukavaa. 😀

Aikataulutus ja lähteminen oli helpompaa. Nyt viikonloppumenot lapsen kanssa pitää ajoittaa ennen tai jälkeen päikkäreiden. Nykyään ei voi vain heittää takkia päälle ja lähteä ulos. Pitää muistaa ottaa lapselle ruokalappua, vaippoja ja evästä mukaan, hoitaa vessakäynnit yms. Lisäksi aina tuntuu tulevan muutakin säätöä siinä samalla. Usein olenkin aivan hiessä kun pääsemme ovesta ulos.

Ei voi sanoa ihan mitä tahansa. Lapsen kuullen ei voikaan enää ihan kaikkea suustansa päästää, jollei halua hänen hetken päästä toistavan perässä. Hyvästi lennokkaat, mielikuvitukselliset kirosanat! Onneksi lapsen nukkuessa tai muualla ollessa voi sitten lörpötellä mitä huvittaa. 😀

Äitiyden ihanat puolet peittoavat näistä jokaisen kyllä ihan 100-0. Lapsettomana kadehdin äitejä paljonkin ja tuolloin pahin pelkoni olikin, etten voisi saada lasta – olen siis onnellinen tilanteestani. <3

Missä tilanteissa sinä kadehdit lapsettomia?

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kuinka usein äiti saa bilettää? Vihdoin oman jutun parissa! Bonusta nettishoppailusta! Miksi valitsin ammattikorkeakoulun? Paljon haluaisin saada palkkaa? Lenkille suoraan synnytyssairaalasta Miksi rakkaus loppuu lapsiperheessä? Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko? Turhin parisuhderiita ikinä!

Polttareiden jälkeiset mätöt – ruokapäiväkirja

Viime perjantaina vietettiin mun polttareita. Lauantaina tulikin sitten pitkästä aikaa tilattua ruokaa Woltista  ja syötyä suklaata. Pahoittelut parin kuvan puuttumisesta, mutta eiköhän tämä tästä. Tässä siis bileillan jälkeiset mätöt. 🙂

Aamupala

Omena. 😀

Lounas

Tilasimme Nepalilaista ruokaa. Päätimme tällä kertaa kokeilla kasvisvaihtoehtoa ja tilasimme soosin linssien kanssa. Mies jäi kaipaamaan kanaa ja itse huomasin ottaneeni väärää kastiketta; luulin tilaavani tomaattista-kookos-kerma-kastiketta. Tämä oli jotain ihan muuta. Ihan jees silti.

mätötVälipala

Fazerin punaista suklaata. Söimme levyn miehen kanssa kokonaan.

mätötPäivällinen

Perunaa, lohta, tuorejuustoa, kurkkua ja salaattia.

mätötIltapala

Värikkäitä turkinpippureita.

Nyt maistuu taas salaatti ja muut terveelliset ruoat extrahyvältä! ;D

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miten kasvatin blogia 40% kuukaudessa? Polttarijuhlintaa – rahapäiväkirja Asiat joissa olen superhuono x6 Kuinka usein äiti saa bilettää? Ei ollut blondilla hauskempaa…Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä Elämäni huonoimmat päätökset x 10 Parjattu kuparikierukka – oma kokemukseni Elämäni paras päätös x 10