Jumppaa vauvan kanssa

Moikka ja kivaa torstaita!

Moni tuore äiti haluaisi jo aloittaa treenaamisen, mutta suosittelen ottamaan aluksi rauhallisesti. Kevyttä  treeniä voi tehdä myös kotona, mutta se saattaa olla hankalaa jatkuvaa huolenpitoa vaativan pikkuisen kanssa. Onneksi vauvan voi ottaa jumppaan mukaan! Teimme eilen yhdessä tällaisen:

  1. Leveä kyykky: Ota leveä haara-asento ja pidä sylissä. Vauvan kasvot voivat olla sinua vasten tai sinusta poispäin. Kyykisty rauhallisesti alas pitäen selkä suorana ja keskikroppa tiukkana. Toista 3 x 10 -15. 

    eka kuva.jpg

  2. Pystypunnerrus: Seiso lantionlevyisessä haarassa. Pidä vauvaa kainaloista kiinni ja nosta häntä ylös, kunnes kätesi ovat suorat. Laske rauhallisesti alas. Toista 3 x 10-15

    toka kuva.jpg

  3. Vatsalihastreeni: Seiso lantionlevyisessä haarassa ja aseta vauva käsivarsillesi vatsalleen, niin että toinen käsi kulkee vauvan jalkojen välistä- ja toinen kainalon alta vatsan alle. Jännitä keskivartalo ja lähde kiertämään vartaloasi vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Toista 3 x 10-15

    kolmas kuva.jpg

  4. Hauiskääntö: Ota vauva suorille käsille syliin käsivarsillesi. Vie kätesi koukkuun ja laske jarruttaen takaisin alas. Toista 3 x 10-15

    neljäs kuva.jpg

  5. Hyvää huomenta-liike: Asetu lantionlevyiseen haaraan. Ota vauva syliin halausasentoon ja vie ylävartalosi eteen 90◦ kulmaan ja suorista takaisin ylös. Toista 3 x 10-15.

    viides kuva.jpg

Ennen jumppaan ryhtymistä vauvan tulisi olla jo hieman jäntevöitynyt ja hänen olisi hyvä osata kannatella päätään. Toistomäärät riippuvat omasta kuntotasostasi ja vauvan painosta. Tee siis oman jaksamisesi- ja vauvan ehdoilla. Jumpan ei kuitenkaan ole tarkoitus olla liian rankkaa, vaan piristävä ja mukava yhteinen hetki vauvan kanssa. Jumppa kannattaa tehdä, kun vauva on hyväntuulinen ja kylläinen. Sopii myös kevyeksi treeniksi synnytyksestä palautuville äideille.

Mukavia jumppahetkiä!

 

Aikuisten ystävyydestä

Lapsena ja teini-iässä ystävystyminen on yleensä helppoa. Päiväkoti, koulu ja harrastukset ovat luontevia paikkoja löytää uusia ystäviä ja tavata vanhoja. Aikuisiällä ystävystyminen tuntuu olevan jollain tasolla vaikeampaa. Monilla on jo ne omat kaverinsa ja mahdollisesti perhekin. Useimmat opiskelevat ja käyvät töissä. Vapaa-aika saattaa olla kortilla ja silloin tavataan niitä ystäviä, joihin on tutustunut aikoja sitten.

leikattu sydän.jpg

Usein vallitsee luulo, että meillä kaikilla on jo oma ystäväpiiri. Ne, keillä on oma ystäväpiiri tai ystäviä, eivät yleensä etsi aktiivisesti uusia ystäviä ja ne keillä ei ole, eivät välttämättä viitsi yrittää ystävystyä uusien ihmisten kanssa, koska eivät halua tuppautua porukkaan tai vaikuttaa epätoivoisilta. Harva haluaa myöntää olevansa olevansa ystävien tarpeessa, vaikka yksinäisiä ihmisiä on todella paljon. Tällaista henkilöä saatetaan pitää outona, koska muutenhan hänellä varmaan olisi ystäviä. Itse en kuitenkaan ajattele näin, esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaminen on tilanne, jossa useimmat kaipaavat uusia ystäviä. En myöskään pidä outona ihmistä, joka haluaa luoda uusia ystävyyssuhteita, päinvastoin.

taru ja nipa mallorcalla.jpg

Hyvänpäiväntuttuja on helppo saada myös aikuisena esimerkiksi työkavereista tai lasten kavereiden vanhemmista. Usein suhteet jäävät kuitenkin small talk-tasolle. Joskus mietinkin, mikä on se asia, joka saa aikuiset ystävystymään paremmin niin, että he viettävät aikaa yhdessä? Miten ystävyys syvenee? 

Vanhemmalla iällä ystävystyminen vaatii enemmän heittäytymistä ja oma-aloitteisuutta. Ei ole niin helppoa ehdottaa tapaamista uudelle ihmiselle kolme- tai nelikymppisenä, kuin ala-asteikäisenä. Lapsena ja nuorena elämä pyörii usein ystävien ympärillä ja heitä tavataan päivittäin. Aikuisena tämä on harvoin mahdollista. Oma elämä ja velvollisuudet vievät aikaa ja jaksamista. Ystävyyden syntyminen ottaa enemmän aikaa ja siihen vaaditaan paljon samanhenkisyyttä. Teini-ikäisenä vasta etsitään omaa itseä, joten yleensä kaikenlaiset kaverit ovat tervetulleita. Jos oma persoona on vasta muotoutumassa, on vaikeampi tietää onko toinen samanhenkinen kuin itse. Muistan itsekin teininä, että tykkäsin kaveerata monenlaisten ihmisten kanssa ja oli myöskin tarve olla kaikkien kaveri. Aikuisena tällainen tarve on yleensä hävinnyt ja ihminen on paljon valikoivampi seuransa suhteen. Näin on myös minulla.

sydän.jpgSuomessa on yksin pärjäämistä ja itsenäisyyttä arvostava kulttuuri ja toisen ihmisen tarvitseminen ajatellaan usein heikkoudeksi ja yksin pärjäämistä pidetään hyvänä ominaisuutena. Fakta kuitenkin on, että kaikki tarvitsevat toisia ihmisiä voidakseen hyvin. Ystävyyden syntyminen vaatii, että antaa itsestään jotain. Liika yrittäminen harvoin johtaa mihinkään, yleensä parhaat kaverisuhteet syntyvät aika luonnostaan.

Oletko sinä löytänyt hyviä ystäviä aikuisiällä? Missä ja miten tutustuitte? Mitkä ovat tärkeitä ominaisuuksia ystävässä?

Somatosensorisen tinnituksen hoito

Moi! Kirjoitin viime viikolla tinnituksesta, postaus löytyy tästä. Tässä tekstissä kerron kokemuksiani fysioterapiasta ja hoidoista, joilla pyrittiin lieventämään korvien soimista kylmävenyttely-hoidoilla ja akupunktiolla. Somatosensorisella tinnituksella tarkoitetaan tinnitusta, joka on lihasperäistä.

Fysioterapeuttini kertoi, että yleensä jo kahden tai kolmen käynnin jälkeen huomaa, muuttaako hoito tinnitusta mihinkään suuntaan. Jos mitään ei tapahdu, ei välttämättä ole järkeä jatkaa hoitoja, ainakaan fysioterapeutin vastaanotolla. Onneksi hän kertoi, että kyseistä kylmävenyttelyhoitoa voi tehdä myös kotona, mikäli joku perheenjäsen tai ystävä tulee kerran vastaanotolle katsomaan, miten hoito tehdään. Akupunktiota ei siis tehdä kotona, vaan pelkästään kylmävenyttelyhoitoa.

Ensin kävimme läpi historiaani tinnituksen kanssa, jonka jälkeen fysioterapeutti kokeili niskan, pään ja solisluiden seutua ja selvitti, onko siellä erityisiä jumeja. Mitään erityistä ei löytynyt, joten aloitimme kylmävenytyshoidot.

Ensin suihkutettiin kylmäsuihketta lihaksen suuntaisesti, jonka jälkeen lihasta venytettiin ja lopuksi lämmitettiin kuumalla vedellä kastellulla pyyhkeellä tai esimerkiksi lämpötyynyllä. Sama kohta käsiteltiin kolme kertaa, kunnes siirryttään seuraavaan. Tämän jälkeen minulle laitettiin akupunktioneulat kasvojen, niskan ja käsien alueille. Neulojen annettiin vaikuttaa noin vartti, jonka jälkeen ne otettiin pois. Toiselle hoitokerralla menimme suoraan kylmävenyttelyhoitoihin ja tällä kertaa poikaystäväni oli mukana katsomassa, miten hoito tehdään. Lopuksi jälleen akupunktio.

Hoidot tuntuivat ihan mukavilta, toisella kerralla tuntui rentouttavammalta kuin ensimmäisellä. Fysioterapeutti sanoi, että ensimmäisellä kerralla saatoin olla enemmän jumissa, jolloin hoito ei välttämättä ole niin rentouttavaa. Minua varoitettiin, että oireet saattavat lisääntyä hoidon jälkeen, mutta se on vain väliaikaista. En kuitenkaan huomannut oikeastaan oireiden muuttumista suuntaan tai toiseen. Seuraavana päivänä pää tuntui hieman kipeältä ja jano oli kova. Ainakaan tinnitus ei ollut häiritsevää hoitojen jälkeen, mutta toisaalta ei se kovin usein häiritse muutenkaan.

601620_3649826639130_1553805429_n.jpg

chillaan.jpg

auringonottoa.jpg

Elämästä kannattaa nauttia, vaikka korva vähän vinkuisikin.

Varasimme minulle vielä kolmannen ajan, mutta en ole vielä varma, menenkö vastaanotolle vai jatkammeko hoitoja suoraan kotona. En odota ihmeitä näillä hoidoilla, mutta mielelläni kokeilen niitä. Hoitotulokset ovat kuitenkin paremmat, mitä nopeammin tinnituksen alkamisen jälkeen ne aloitetaan. Silloin kun itselläni alkoi korvat soimaan, näitä hoitoja ei tietääkseni tehty. Uskon, että ajan myötä tulee uusia hoitomuotoja, joilla voidaan poistaa tinnitus tai lievittää sitä.

Suosittelen etsimään aktiivisesti tietoa tinnituksesta ja sen hoidosta, vaikka lääkärit sanoisivat, ettei sille voi tehdä mitään. Kirjoitin oman aktiivisuuden merkityksestä terveysasioissa postauksessani Kun lääkäri on väärässä. 

Toivottavasti tästä on apua jollekin, joka kärsii tinnituksesta.