Back in black

hairblack1 (1 of 1)-2.jpg

Nykyinen tukka

Tai sanoisinko almost black! Minullahan on joskus ollut melkein musta tukka. Olen aina jättänyt sen kuitenkin tummanruskeaksi, jotta muutoshalun iskiessä väri on aavistuksen helpompi saada pois kuin ihan pikimusta.

Joitakin kuukausia sitten kampaajalla käydessä halusin taas kerran sitä Jennifer Lopez-tukkaa, jota myös joskus aikaisemminkin lähdin kampaajalle tavoittelemaan. Silloin lopputulos oli melkein musta tukka yllättäen ja siitä alkoi elämä tumman tukan kanssa.

photo.jpg

Tällä kertaa kampaaja ymmärsi paremmin, mitä haen takaa ja aloitti vaalennusprojektin. Kävin kampaajalla maaliskuussa, mutta en ole sen jälkeen käynyt. Luovutin jo yhden raidoituksen jälkeen. Vaalennetut hiukset menivät aika huonoon kuntoon ja en pidä pitkistä prosesseista, haha.

Projekti jäi siis puolitiehen ja alla olevan kuvan tukalla mentiin viime kuukaudet. Tukka olisi säilynyt ehkä paremmin jos olisin ostanut kunnon hoitotuotteet enkä pessyt tukkaa markettiaineilla. Hiusten katkeiluun on varmasti vaikuttanut myös se, että välillä hiukset saattavat olla kaksikin vuorokautta harjaamatta, jonka jälkeen harjaan ne väkivaltaisesti auki kun en jaksa nypeltää takkuja hellästi.

vanhatukka1 (1 of 1).jpg

vanhatukka (1 of 1).jpg

vanhatukka2 (1 of 1).jpg

Hiukset ennen värjäystä

Oma tukka on aikamoisen kuiva ja pörröinen, joten se ei näytä mielestäni vaaleampana niin kivalta tai ainakin sen sileäksi näyttämiseen vaadittaisiin enemmän panostusta kuin tumman tukan kanssa.

Olin jo jonkin aikaan miettinyt tummaan tukkaan palaamista ja kun juhannuksena näin kaverini melkein mustaksi värjätyn uuden tukan, päätin itsekin tehdä paluun tummempaan tukkaan. 🙂

darkhairwithsunglasses (1 of 1).jpg

darkhair (1 of 1).jpg

blackhair (1 of 1).jpg

Värjäyksen jälkeen

Itse tykkään tästä melkein mustasta tukasta ainakin tällä hetkellä enemmän. Tuo mielestäni kasvonpiirteet paremmin esiin.

Ostin värjäysvälien pidentämiseksi vielä pari eri väristä hiusmaskia,toista niistä minulla on näissä kuvissa. Niistä sitten lisää toisessa tekstissä.

Tällä mennään nyt, katsellaan sitä Jennifer Lopez-tukkaa ehkä joskus myöhemmin, jää nähtäväksi.

Onko siellä tehty uusia tukkataikoja?

 

Seuraa blogia

Facebook

Bloglovin’

Blogit.fi

Blogipolku.fi

Blogihaaste 5 x 4

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Vesala

2. Heikinlaakso

3. Malmi

4. Malmi toinen katuosoite 😀

päivän asu, biker.jpg

Neljä paikkaa, joissa olen vieraillut:

1. Kos

2. Ayia Napa

3. Berliini

4. Pariisi

takki (1 of 1).jpg

Neljä ruokaa, joista pidän:

1. Kasvisgratiini

2. Ruoat jossa on vuohenjuustoa

3. Pasta

4. Salaatit

H&M.jpg

Neljä ohjelmaa, joita seuraan:

1. Suits

2. House of Lies

3. Fresh Meat

4. Modern Family

H&M takki.jpg

Neljä juomaa, joista pidän:

1. Pepsi max (yllätys)

2. Vesi

3. Mojito

4. Valkoviini

 

Ellokselta nyt -50% lisäalennus tarjoustuotteista, koskee myös tuotemerkkejä! Alekoodi 335478.

Kivaa keskiviikkoa kaikille! <3

 

Seuraa blogia

Facebook

Bloglovin’

Blogit.fi

Blogipolku.fi

Sis. mainoslinkin.

Synnytys ilman epiduraalia

Päätin kuitenkin kirjoittaa hieman kokemuksiani synnytyksen kivunlievityksen suhteen, sillä itse raskauden loppuvaiheessa luin kauhulla ja mielenkiinnolla synnytyskertomuksia ja kokemuksia kivunlievityksestä.

Ennen kuin olin lukenut paljoakaan, pidin itsestäänselvänä että otan epiduraalipuudutuksen. Kaikki tuntuivat suosittelevan sitä ja ne harvat, jotka syystä tai toisesta, eivät olleet saaneet kyseistä puudutusta kertoivat synnytyksen olleen järkyttävän kivuliasta.

Luin epiduraalipuudutuksesta ja myös muista puudutteista, sillä halusin tietää miten puudutteet ja lääkkeet annetaan, mitä hyötyjä ja haittoja niillä on ja mitä riskejä ne sisältävät. Luin, että epiduraali pistetään piikillä selkänikamien väliin selkäytimeen. Mielestäni ajatus kuulosti inhottavalta ja pelkäsin etten pystyisi olemaan paikallani.

Myös ajatus pitkään kestävästä päänsärystä ja raajojen puutumisesta tuntui ahdistavalta. Tieto sivuvaikutuksista, sai minut harkitsemaan synnytystä ilman epiduraalipuudutusta.

toe (1 of 1).jpg

Kun supistukset viisi päivää ennen laskettua aikaa alkoivat, menimme aamupäivällä Naistenklinikalle. Minulle sanottiin, että voimme mennä pariksi tunniksi kävelylle ja tulla sitten takaisin. Palasimme kuitenkin jo puolen tunnin päästä, koska ei tehnyt mieli kivun takia kävellä. Päästyämme synnytyssaliin sanoin, etten halua epiduraalia. Sovimme kätilön kanssa kuitenkin, että tarpeen vaatiessa epiduraalikin on vaihtoehto.

Kivunlievitykseen kokeiltiin muita keinoja ja mielestäni toimivia olivat:

  • Ilokaasu, jota tulikin vedeltyä sen verran paljon, että jossain vaiheessa kätilöt ottivat sen pois, kun höpötin ihan ihme juttuja.
  • TENS-laite auttoi paljon alaselän paineeseen. TENS-laite lähettää sähköimpulsseja kehoon, selkään laitettujen elektrodilappujen kautta. Tehoa säädetään käteen sopivalla ”kaukosäätimellä”.
  • Lämmin suihku. Suihku lievitti supistuskipuja mielestäni tosi hyvin. Harmi ettei siellä voinut loputtomiin asti suihkutella.

baby (1 of 1).jpg

Lopuksi olisin halunnut paraservikaalipuudutuksen, mutta sitä ei ehditty laittaa, enkä muutenkaan pystynyt olemaan paikallani, jotta se olisi saatu laitettua. Sain siis pudendaalipuudutuksen, jonka tehoa on vaikea arvioida. Supistuksiinhan se ei autakaan vaan ponnistuskipuun. Siinä vaiheessa kun kipu oli kaikkein kovinta, epiduraalipuuduksen antaminen olisi ollut jo liian myöhäistäkin.

Jälkeenpäin voin sanoa, että kyllähän se sattui vietävästi, mutta ei minulle mitään traumoja jäänyt. Miehelle sen sijaan ehkä lievät, haha.

Toki mieluummin olisin ottanut kivuttomamman synnytyksen, mutta en uskaltanut puudutusta ottaa niin minkäs teet. Koen, että minua auttoi kivun sietämisessä se, että tiesin sen kuuluvan asiaan ja että en kuole siihen. Synnytyksen jälkeen olo oli kuitenkin lähes kivuton ja pystyin itse ihan helposti liikkumaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksianne. Onko siellä joku, joka olisi kokenut synnytyksen sekä epiduraalin kanssa että ilman?

 

Seuraa blogia FacebookBloglovin’, Blogit.fi, Blogipolku.fi