He olivat kuin paita ja reppu

dfs58 (1 of 1).jpg

Olen henkeen ja vereen reppuihminen. Joskus käytin laukkuja, mutta kyllästyin jatkuviin toispuolisiin hartiasärkyihin ja vaihdoin suosiolla reppuun. Tuolloin hienon repun metsästäminen oli huomattavasti hankalampaa kuin nykyään.

Olen ostanut itse repun viimeksi joitakin kuukausia sitten H&M:stä. Reppu oli kuitenkin halpa ja huonolaatuinen ja lisäksi onnistuin hajottamaan luomivärini reppuun, joten yksi tasku on pois pelistä. Päätin muutenkin etten enää ostaisi aivan niitä halvimpia reppuja.

Olin siis uuden repun tarpeessa! Onneksi mies osti minulle tämän kuvissa näkyvän repun synttärilahjaksi (valitsin sen tosin itse). Reppu on tilattu Asoksen verkkokaupasta. Tykkään tästä tosi paljon! Reppu on tarpeeksi iso ja siinä on kivoja yksityiskohtia. Mietin ensin onko väri liian imelä, mutta tulin siihen lopputulokseen ettei imelyys ole niin kamalaa, hahaa.

Minulla on joku fiksaatio ”kumisiin” reppuihin. 😀 Tämä ei nyt ole varsinaisesti sellainen, mutta en ostaisi epämiellyttävää materiaalia olevaa reppua. Tekonahka, tietynlainen muovisuus ja kimallus on minusta cool. Monen mielestä varmaan juurikin kamalaa. 😀 Tämä ehkä onkin reppu hillityimmästä päästä.

dfs45 (1 of 1).jpg

dfs44 (1 of 1).jpg

dfs48 (1 of 1)-2.jpg

dfs49 (1 of 1).jpg

dfs51 (1 of 1).jpg

dfs55 (1 of 1).jpg

Vannotko sinäkin reppujen nimeen vai oletko laukkuihminen? Millaiset reput/laukut miellytää? 🙂

***

I prefer backbags instead of handbags. I’ve used bags many years ago, but then I got tired of continuing aches and ever since I’ve bought only backbags.

Some years ago, it was not easy to find nice backbags. Fortunately, now it’s much easier! My boyfriend gave me this pink backbag as a birthday gift. I really like this; It’s good-looking, big enough and it has some nice details.

Do you prefer backbags or handbags? 🙂

Rainy day

Dsg58 (1 of 1).jpg

Dsg57 (1 of 1).jpg

Dsg59 (1 of 1).jpg

Suomessa asuessaan on hyvä keksiä tekemistä myös sateisille päiville ja oppia ottamaan ilo irti niistä. Kuluneelle kesälle sattui sateisia päiviä yksi jos toinenkin, eivätkä ne syksyä kohti varmastikaan vähene. Onneksi sateisenakin päivänä voi tehdä monia juttuja!

Dsg61 (1 of 1).jpg

Dsg60 (1 of 1).jpg

Dsg62 (1 of 1).jpg

Usein sateisina päivinä teen paljon blogijuttuja (niitä tulee tehtyä kyllä muutenkin). Mietin mistä kirjoittaisin, raapustelen ideoita ylös ja kuvailen mahdollisuuksien mukaan. Omaa aikaa minulla on iltaisin ja kun lapsi on päiväunilla, muuten aika menee aikalailla hänen kanssaan puuhaillen ja leikkien. Sadepäivinä alan usein myös siivoamaan paikkoja. Jos ulkona ei tee mieli olla kannattaa aika käyttää hyödyksi sisätiloissa; siistissä kodissa usein viihtyy paremmin! Aina ei kuitenkaan tarvitse olla hyödyllinen, joten ajan voi käyttää yhtä hyvin myös lepäilyyn ja vaikkapa lempisarjan katsomiseen. Tietty moni on töissä, joten siellä lempisarjan töllöttäminen tuskin onnistuu. ;D Edellä mainittuja voi sitten puuhastella iltaisin, vapaapäivänä, lomalla yms.

Dsg70 (1 of 1).jpg

Dsg71 (1 of 1).jpg

Sateen jälkeen ulkoilu on ihanan raikasta ja itse suuntaankin ulos yleensä pahimman sateen hellitettyä. Joskus kuitenkin kyllästyn sateen loppumisen odotteluun ja lähden ulos vaikka kaatosateessa. Ulkoilun jälkeen on yleensä pirteämpi olo ja ainakin kivaa tulla takaisin kotiin. 😀

Ihanaa päivää kaikille <3

***

When you live in Finland, you shoud get used to rainy days and even learn how to enjoy those. Last summer has been rainy also. Fortunately you can also take pleasure out of those rainy days!

When it’s raining, I usually write this blog (like I do everyday). I think topics, write them down and take photos if possible. I have my own time in the evenings and also while baby are sleeping her daydream. During the rainy days, I also do cleaning at home. If you don’t want to go outside, do something useful at home; Clean home sweet home! You don’t have to be effective all the time, you can also rest and watch your favourite TV-show for example.

 

Lovely day for everyone<3

Seuraa blogia/Follow my blog: FacebookBloglovin’, Blogit.fi, Blogipolku.fi

Raskaus pähkinänkuoressa

Dsg1017 (1 of 1).jpg

Välillä raskausaikaa tulee muisteltua. Jokainen raskaus on niin erilainen ja ihmiset kokevat sen eri tavalla. Toisaalta monilla voi olla samankaltaisia fiiliksiä ja pelkoja raskausaikana. Päätin kirjoittaa vähän ajatuksia siitä, miten koin oman raskauteni ja mitä hetkiä siitä erityisesti muistan. 🙂

06.03.2015 päätin mennä ostamaan raskaustestin, vaikka en uskonutkaan olevani raskaana. Kävin apteekissa ja lähdin työharjoitteluun. Paikan päällä menin heti vessaan tekemään testin ja hetken päästä vilkaisin sitä. Kirkas plussa ruudussa. Lähdin vessasta pieni tärinä päällä.

Päätin kertoa miehelle kasvotusten asiasta. Harkkapäivän aikana soitin jo neuvolaankin. Ei turhia aikailuja. 😀 Kerrottuani asiasta mies ei pyörtynyt, vaikka fiksusti vastasikin mä oon raskaana-ilmoitukseen: ”Aijaa! Mistä sä sen tiiät?” 😀

Dsg1014 (1 of 1).jpg

Pahoinvointi alkoi viikolla 7 ja sitä kesti ihanasti koko raskauden ajan, välillä toki hieman lievemmin. Pönttöä sai halailla monia kertoja päivässä. Onneksi muuten olin hyvinvoiva eikä mitään kummempia särkyjä tullut, loppuraskauden selkäsärkyä lukuunottamatta. Synnytystä edeltävänä päivänä olin vielä salilla heiluttelemassa parin kilon puntteja, haha.

Ultrat olivat aina jännittäviä. Muistan ensimmäisen ultran jossa vauva olikin 10 päivää nuorempi kuin alun perin luultiin. Siellä hän lepäsi ja jossain vaiheessa rupesi hytkymään ja potkutteli jalkojaan. Uusi nt-ultra sovittiin ja silloin vaavi oli meitä vastassa käsi nousseena tervehdykseen. Rakenneultra taas paljasti tulokkaan olevan tyttö. Kahdessa ultrassa taisin hieman kyynelehtiä, yhdestä selvisin kuivin silmin. 😀

Dsg1015 (1 of 1).jpg

Monelta olin kuullut että raskausaikana kroppa ei tunnu omalta ja muuttuva keho ahdistaa. Minä en kokenut asiaa ollenkaan niin; tottakai vatsa on pallo koska siellä on vauva. Muutoin en kokenut kehoni oikeastaan muuttuvan raskausaikana paljoakaan. Pehva pienentyi, koska en tehnyt enää isoilla painoilla treeniä salilla. Nyt keho on jo palautunut ennalleen, paitsi lihasmassaa ei ole yhtä paljon koska en enää treenaa samalla lailla kuin ennen.

Minulla oli kaikennäköisiä pelkoja raskausaikana; aluksi pelkäsin keskenmenoa ja sitä että vauva kuolee kohtuun. Jossain vaiheessa sain älynväläyksen ja ostin kotidopplerin, jolla kuuntelin päivittäin ainakin kerran vauvan sydänäänet. Yksi kerta sitten ääniä ei enää löytynytkään ja olin varma että nyt vauva on kuollut kohtuun. Mies oli tuolloin muualla ja menin yksin taksilla naistenklinikalle ja onneksi kätilö löysi sydänäänet nopeasti. Hän sanoi että doppleri on aivan turha ja aiheuttaa vain stressiä jos näin kävisi jatkossakin. Sydänäänistä en kuitenkaan osaisi itse päätellä onko kaikki hyvin – ainoastaan sen, että vauva on elossa.

Dsg1016 (1 of 1).jpg

Pari kertaa tuli myös laskettua liikkeitä ja kun niitä ei tullut tarpeeksi kävin tarkistuttamassa asian. Heti kun pääsin paikalle, vauva rupesi riehumaan oikein kunnolla. Kaikki siis hyvin. Jostain syystä olin aivan varma että tämä vauva ei tule ajallaan syntymään ja synnytys jouduttaisiin käynnistämään ja istukkakin on varmaan aivan rappeutunut ja irtoamassa. Synnytys kuitenkin alkoi 5 päivää ennen laskettua aikaa joten taas kerran turha pelko. Synnytyksestä löytyy postaus Synnytys ilman epiduraalia. Raskausaika ei ollut mielestäni erityisen kivaa, mutta ei se nyt hirveääkään ollut. Lopputuloksena tuli kuitenkin maailman ihanin pieni aarre.<3

Millaisena te muistatte raskausajan? 🙂

***

On 6 March last year, I desiced to go and buy a pregnancy-test, even if I didn’t believe I could be expecting a baby. I visited at pharmacy and went to my internship. I went to the bathroom and made the test and it was positive. I left the bathroom a little bit shaking.

I decided to tell my boyfriend about this face to face. During that day, I also called to maternity clinic. No useless delays! 😀 When my day was over I went home and said to my boyfriend: ” I need to tell you something, I’m pregnant”, He just answered: ”Okay, How do found out this?” 😀

Pregnancynausea started at week 7 and I suffered it through the whole pregnancy. Sometimes it wasn’t that bad, mut some times I’ve vomited many times a day. Fortunately otherwise I’ve felt kind a good and I’ve havent suffered much from different aches. During the end of pregnancy, my back was hurting a little bit. I was also at the gym a day before the childbirth, haha.

Ultrasoundies were always exciting. At first time, our baby was 10 days younger than we though. There she was resting and at some point she starded to swinging and sacking her legs. We made up a new reseptiontime for the scruff of the neck ultrasound. Then she was hand up to say hello. Ultra stucture tells us she were a girl. Two of those ultrasounds I cried a little bit

I’ve heard from many people that during the pregnancy you don’t recognize your body; it doens’s fell your own. I did’t felt it that way at all; Of cource your belly is like a ball, because there’s a baby in there. Otherwise I didn’t felt that my body chanced much. My butt only changed smaller, because I didn’t workout with big weights.

I had all kinds of fears when I was pregnant; At the begin I was afraid of miscarriage and the baby dies to uterus. At some point I bought doppler and listened at least once a day our baby’s heartbeats. One time I didn’t found the beat and I was sure that she has died. I went to women’s clinic by taxi and fortunately midwife found baby’s heartbeats fast. She said that doppler is totally useless and it only causes me a stress it this will happen again. Even if you find the beats, you still will not be sure that everything is ok with the baby, if you aren’t professional.

Few times I didn’t felt much movement in my belly so I went again to the women’s clinic to make sure everything is ok. Immediately I went there, the baby started move much. I was also sure at some reason, that this baby is not going to be born in due time, and childbirth must be inducted. I even though that then my placenta is going to dilapilated and almost come of. :DD However the childbirth starded five days before the calvulated time. I didn’t much enjoy about the pregnancy, but it wasn’t so horrible either, when the result was the most wonderful treasure.<3

What kind of memories you have on pregnancy?