Lapsuuden traumat

Lapsuus voi olla rankkaa ja traumatisoivaa aikaa. Meistä jokainen on kokenut traumatisoivia kokemuksia. Päätin avautua niistä tänne. Laitoin numero ykköseksi yhden mukavan muiston, ettei mene liian masentavaksi. Tässä lapsuuden traumat x 5.

 

1. Kun sain 9-vuotiaana ensimmäisen kännykkäni (malli oli 3310!) annoin sille nimeksi Katri (koska K-niinkuin kännykkä). Kun laitoin kännykän lataukseen ensimmäistä kertaa, silitin sitä ja laitoin sen ”petiinsä”. Olin tehnyt kännykälle muovirasiasta oman sängyn. Tässähän meinaa ihan kyynel tirahtaa liikutuksesta.

 

2. Kun olin 8-vuotias, kysyin kaveriltani ”Kuka on meistä kaunein minä, sinä vai Minna? (keksitty nimi). Kaveri mietti hetken ja vastasi: ”No mun mielestä Minna ja sit minä. Ei millään pahalla, mutta mun mielestä sä oot aika..noh..ruma.” Varokaa siis mitä kysytte, vastaus voi olla epämieluisa!

Lapsuuden traumat, traumat, lapsuus, elämä

Lapsuuden traumat, traumat, lapsuus, elämä3. Silloin kun minä olin pieni, päiväkodeissa pakotettiin syömään. Olin lapsena todella nirso ja huono syömään. Muistan kun kerran istuin viimeisenä aamupalapöydässä, koska puuro ei maistunut. Yksi inhottava lastenhoitaja sanoi että minä istun siinä niin kauan kunnes olen syönyt. Puuro oli mennyt aivan kylmäksi ja siinä oli maapallon kokoisia lohkareita. Söin sen väkisin, mutta hetken päästä oksensin. Toivottavasti kyseinen tyyppi oppi tästä ettei enää pakota lapsosia syömään.

 

4. Muistan kun olin kävelyllä vanhempieni kanssa enkä jaksanut kävellä. Halusin että jompikumpi vanhemmistani kantaisi minua. Olin tuolloin n. 6-vuotias. Kumpikaan ei suostunut, joten heittäydyin maahan makaamaan. He eivät silti suostunut kantamaan minua ja jatkoivat vain kävelemistä. Jäin siihen makaamaan, mutta jossain vaiheessa huomasin että vanhempani olivat kadonneet kauas ja heistä näkyi vain pikkuruinen piste. Jouduin siis nöyrtymään ja kävelin märissä vaatteissani kiltisti kotiin.

Lapsuuden traumat, traumat, lapsuus, elämä5. Jos meillä oli siskon kanssa tikkarit, hän usein ehdotti että purisimme tikkareita heti. Minä tietysti purin ja tikkari oli hetken päästä syöty. Siskolla sen sijaan oli tikkaria vielä jäljellä, koska hän oli vain esittänyt purevansa. Sitten hän pystyi lällättelemään kun hänellä olikin vielä tikkaria jäljellä. Aika julmaa.

 

Onneksi tämä lapsuuden traumat olivat suht lieviä. 😀 On niitä varmastikin pahempiakin, mutta tämä olikin ehkä vähän kieli poskella väännetty teksti hehhee…

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Silloin 90-luvullaOot säälittävä anorektikkoTahaton laihtuminenAnkea, seksitön avioliittoHyvän aamun reseptiLisää liikuntaa x6Asia jota kadunOma kokemukseni sosionomiopinnoistaIhmisten välinpitämättömyys

Ranskassa vauvalle syötetään sokeria, pitäisikö meidänkin?

Tänään aiheena ikivihreä aihe – lasten sokerin syönti. Luin kolumnin, jossa vertailtiin ranskalaisten ja suomalaisten kasvatuseroja sokerin syönnin suhteen. Kirjoittaja on ranskassa asuva suomalainen äiti. Kolumnin mukaan ranskassa jo vauvaikäisen jogurttiin lääkäri suosittelee lisäämään sokeria, jotta ruoka menee paremmin alas. Pieni määrä sokeria ei kuulemma ole pahasta. Ei pieni määrä vaarallista ole, mutta tässä kohtaa kysyisin miksi ihmeessä lisätä sokeria vauvan ruokaan?

Olen varma että jos muutaman kerran malttaa tarjota jogurttia lapselle ilman ylimääräisiä makeutuksia, hetken päästä se varmasti maistuu. Miksi turhaan tehdä ennakko-oletus että lapsi ei voisi tykätä muusta kuin makeasta jogurtista? Ainakin omalle lapselleni maustamaton jogurtti maistuu sellaisenaan. Mikäli jogurtti ei ala maistumaan muutamien maistelujen jälkeen, sitä voi kyllä makeuttaa esimerkiksi banaanilla. Vaihtoehdot eivät tarvitse olla sokeri tai ei makeutusta ollenkaan. Miksi tuputtaa sokeria ennenkuin lapsi on vaipoistaan päässyt? Miksi ensimaisteluihin pitäisi automaattisesti lisätä sokeria, jolla ei ole minkäänlaista ravinto-arvoa ja joka aiheuttaa monia ongelmia liikaa käytettynä?

Lasten sokerin syönti,lapset ja sokeri, sokeri, lasten ylipaino, ylipainoiset lapset, lapsen lihavuus, lihavuus, lihavat lapset, sokeririippuvuus”Ranskassa kolme vuotta muhittuani olen nimittäin oppinut, että sopiva määrä herkkuja pitää ihmisen onnellisena. Täällä nimittäin syödään vähän makeaa lähes jokaisella aterialla.”

Olen kirjoittanut tämän aiemminkin, mutta miksi sokeri on sama asia kuin herkku? Mielestäni herkulla tarkoitetaan jotakin omasta mielestä hyvää. Kaikille se hyvä ei ole sokeri. Mutta jos aikuinen antaa lapsen ymmärtää että herkku on sama kuin sokeri ja suklaa, tottakai lapsikin ajattelee niin. Aikuisella on todella iso merkitys lapsen ajatteluun ja mielestäni sokerin itsestäänselvästi kuuluminen päivän jokaiselle aterialle ei kuulosta järkevältä.

Lasten sokerin syönti,lapset ja sokeri, sokeri, lasten ylipaino, ylipainoiset lapset, lapsen lihavuus, lihavuus, lihavat lapset, sokeririippuvuus”Sokeria ei saa kieltää lapsilta, sillä suklaa, keksit ja mehu kuuluvat lasten elämään, siinä sanottiin. Mutta attention! Missään tilanteessa herkkuja ei saa liittää kasvatukseen tai tunteisiin. Sokeri ei saa olla palkinto eikä sillä saa käydä kauppaa.” Olen samaa mieltä että sokeri voi kuulua lasten elämään ilman haittoja. Mutta miksi sokerista pitäisi tehdä itsestäänselvä osa elämää jo vauvasta lähtien? En keksi yhtään hyvää syytä tähän. Jos jogurtti maistuu sellaisenaan, miksi lisätä sokeria? Ja jos ei miksi ensimmäinen vaihtoehto olisi sokeri? Miksi lasten sokerin syönti olisi sen enemmän itsestäänselvää kuin hillosipuleiden?

”Kun ihmiset eivät osaa nauttia kohtuudella, he asettavat itselleen turhan tiukkoja rajoja. Ja nyt ei puhuta alkoholista vaan sokerista”, tekstissä sanotaan. Olen samaa mieltä, turhat rajoitukset ovat hanurista. Mielestäni sokeria ei tarvitse rajoittaa ja itse kiroan karkkipäiväperiaatteen alimpaan helvettiin (joillakin se voi toimia, itse en kannata sitä). Mielestäni karkkipäivä tuo mukanaan oletuksen, että tämä on se suuri päivä nyt saa (pitää) syödä sokeria. Yleensä sitä tuleekin syötyä, vaikkei tekisi mieli. Usein vanhemmat saattavat muistuttaa lasta karkkipäivästä ja rahdata namuja kotiin, vaikkei lapsi osoittaisi mitään mielenkiintoa koko asiaan.

Lasten sokerin syönti,lapset ja sokeri, sokeri, lasten ylipaino, ylipainoiset lapset, lapsen lihavuus, lihavuus, lihavat lapset, sokeririippuvuus

Kaikkea voi syödä kohtuudella, mutta sokeria ei tuputeta

Lasten sokerin syönti ei ole itsestäänselvyys – ainakaan sen ei tarvitse olla. Itse olen sitä mieltä että kaikkea saa syödä, mutta ruokarytmi ja arkiruokailu pidetään kunnossa. Emme aio ostaa kotiin sokerisia juttuja kuin harvakseen, joten siten niitä ei lapsen tule syötyä. Poissa silmistä poissa mielestä. Sitten taas jos ollaan kylässä ja tarjolla on keksiä, tottakai saa ottaa. Kotona niitä ei vain tule olemaan tarjolla usein. En halua tarjoilla sokeria, mutten myöskään kieltää sitä. En aio kutsua sitä herkuksi, se on vain suklaa, karkki, keksi yms. Puheissani samalla viivalla arkiruoan kanssa, mutta käytännössä ei kovin usein läsnä.

Mielestäni Ranskan mallissa on hyviäkin asioita; ei vanhanaikaista karkkipäiväsysteemiä eikä kieltämistä tai supermättöjä. Sen sijaan en tykkää ajatuksesta että makeaa syötäisiin joka aterialla vähän ja aina olisi tarjolla jälkiruokaa. Itse näen sen vain turhana. Tekstissä myös sanottiin ettei sokeria käytetä ikinä palkintona tai kasvatuksen välineenä, mikä on myös hyvä juttu ja ymmärtääkseni tähän kannustetaan Suomessakin.

Ehkä tämä malli on Ranskassa hyvin toimiva. Tekstissä mainittiin tilastot, jonka mukaan Ranskassa asuvat lapset ovat vähemmän ylipainoisia kuin Suomessa asuvat. Johtuuko se tästä kasvatusmallimme eroavuudesta? En usko, nimittäin olen varma ettei Suomen suosittelemaa mallia noudateta täällä; monesti karkit ja mäkkärit ovat läsnä lapsen elämässä useamman kerran viikossa ja arkiruokailu hukassa vanhemmiltakin. Voin kuvitella katastrofin ainekset jos Ranskan suositukset otettaisiin Suomeen. Se mikä toimii Ranskassa ei toimi välttämättä Suomessa. Mielestäni tämä Ranskan mallin toimiminen Suomessa edellyttäisi sitä että vanhemmilla on terveet ruokailutottumukset ja neutraali, terve suhtautuminen ruokailuun. Siinä mentäisiin pian ojasta allikkoon jos keksipurkit olisivat tarjolla 24/7 ja kontrolli ei pysyisi vanhemmillakaan.

Lasten sokerin syönti,lapset ja sokeri, sokeri, lasten ylipaino, ylipainoiset lapset, lapsen lihavuus, lihavuus, lihavat lapset, sokeririippuvuus

Onko lasten sokerin syönti ok? Pitäisikö sitä rajoittaa tai kieltää kokonaan?

Seuraa Facebook & Instagram

Lue myös:

Lapset ja sokeriOikea ikä tulla äidiksiOletko kelvollinen vanhemmaksi -testiMitä tekisin lapsen kanssa toisin?Vauva tuli parisuhde meni?Miten saimme vauvan nukkumaan yöllä?Kun lapsi menetti tajuntansaVaraudu näihin kysymyksiin synnytyksen jälkeen!Mitä opin synnytyksestä x9

Positiivinen ja negatiivinen kierre

Oletteko huomanneet että silloin kun yksi asia menee päin mäntyä, menee helposti toinenkin ja kolmas? Ja sitten taas kun jonkun asian saa sujumaan, kaikki muukin menee putkeen? Syntyy positiivinen kierre.

Tänään aloin miettimään asiaa ja totesin mielessäni että hitto vie, näin se vaan menee. Heti tämän asian tajuamisen jälkeen oli paljon helpompi olla positiivinen. Kliseistä mutta totta; positiivisuus lisää positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta. Hyviä asioita tapahtuu kun jaksaa uskoa hyvään ja olla positiivinen ja päinvastoin. Hahah, tai ainakin haluan uskoa näin.

Positiivinen kierre, negatiivinen kierre, positiivisuus, negatiivisuus, ylipositiivisuus, liika positiivisuus, persoonallisuus, elämäJos suoraan puhutaan niin joskus olen suhtautunut tällaiseen ”positiivisuus bullshittiin” kuten tapasin sanoa, aika nihkeästi. Ajattelin että sitten kun minua ärsyttää niin sitten ärsyttää. Ja onhan se niinkin. Mutta kantapään kautta olen oppinut myös sen, että minulla itselläni sekä ympärillä olevillakin ihmisillä on paljon kivempi olla kun keskittyy asioiden hyviin puoliin ja ottaa hyvän asenteen. Ei aina tarvitse, mutta usein se kannattaa. 😉 Oikeastaan aina.

Positiivinen kierre, negatiivinen kierre, positiivisuus, negatiivisuus, ylipositiivisuus, liika positiivisuus, persoonallisuus, elämä

Positiivinen kierre, negatiivinen kierre, positiivisuus, negatiivisuus, ylipositiivisuus, liika positiivisuus, persoonallisuus, elämäSilloin kun joku menee pieleen niin tottakai on sallittua olla harmissaan. Mutta siihen ei kannata jäädä rypemään pitkäksi aikaa. Kun katkaisee huonon putken ennenkuin se on ehtinyt alkaakaan, ollaan jo paljon paremmalla tiellä. Tämän ajatuksen jälkeen oli heti parempi mieli ja usko siihen että hyvä kierre alkaa.<3

Nyt otan lasillisen Pepsi Maxia, kirjoittelen hieman postauksia ja sen jälkeen heitän itseni lötköksi sohvalle miehen viereen kera Neflixin. Mukavaa iltaa.<3

Pitääkö tämä positiivinen kierre-ajattelu mielestäsi paikkansa?

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Haavemaailmassa?Kun pitäisi tehdä päätöksiäÄlä puhu pahaa – 7 vinkkiä työelämäänHaikeissa tunnelmissaTurhin parisuhderiita ikinä!Kumpi on pahempaa – jättäminen vai jätetyksi tuleminen?Irtisanouduin työstäni!ParisuhdekriisiÄitiys vai ura – voiko saada molemmat?