Saako mistään enää mitään irti?

Joskus tykkäsin kiireen tunteesta. Tunsin oloni tärkeäksi, kun päivät olivat täynnä puuhaa. Jossain vaiheessa huomasin, että hitto soikoon! Eihän tässä saa mistään mitään irti, kun pitää juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Tuntui olevan aina kiire!

Huomasin, että moni kivakin asia muuttui epämieluisaksi; pikatreffit kavereiden kanssa alkoivat tuntua velvollisuudelta, kun koko ajan piti kytätä kelloa että kohta pitää jo lähteä. Pikaiset shoppailureissut alkoivat vi*uttaa ja treenitkin tehtiin kiireessä.

Jossain vaiheessa tajusin että hei, kiireettömyys ei ole sama kuin tekemättömyys, eikä kiire ole sama kuin tehokkuus. Minulla riittää puuhaa, mutta vältän nykyään kalenterin täyteen sullomista. Joskus on vain myönnettävä, että sohvalla lötköily antaa enemmän kuin paikasta toiseen viipottaminen. Aika ei riitä kaikkeen ja siksi täytyykin priorisoida.

Aina kiireAina kiire

Aina kiireTottakai välillä tulee kiireisempiä kausia, eikä siinä mitään. Sellaisetkin jaksaa hyvin ja niistä pystyy jopa nauttimaan, kunhan sitten on vastapainoksi sitä kiireettömyyttä. Siinä vaiheessa jos kova kiire on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, elämänlaatu kärsii ainakin omasta mielestäni.

Itsekään en ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin, enkä panostamaan tiettyihin asioihin mielestäni tarpeeksi. Siksi pyrinkin sellaiseen elämään, jossa minulla olisi mahdollisuus ottaa enemmän aikaa niille itselleni tärkeille jutuille. En halua elää vain viikonlopuille, enkä tehdä työtä vain rahan takia ja onneksi en sellaisessa tilanteessa enää olekaan. <3

Nykyään rakastan kiireettömyyttä. Sitä kun saa tehdä asiat omassa tahdissa fiiliksen mukaan; joskus hirveällä draivilla ja toisinaan verkkaisempaan tahtiin. Ihminen ei ole kone ja jatkuvasti ei voi sykkiä täysillä. Nykyään tykkään ottaa aikaa tekemilleni asioille; mieluummin siirrän treenin toiselle päivälle, kuin teen sen hirveässä kiireessä. Mieluummin vietän päivän ystävän kanssa, kuin vaihdan kuulumiset vartissa. Mieluummin menen juhlimaan pitkän kaavan mukaan harvemmin, kuin käväisen joka viikonloppu vähän jossain.

Aina kiire

Aina kiireKoen näin saavani asioista enemmän irti. Olen näin myös tehokkaampi; kun keskittyy tekemään asioita ja pitää ajatuksen mukana, aikaa ja keskittymistä ei mene turhaan aikataulujen kanssa pähkäilyyn. En itse ainakaan kokenut itseäni kovin tehokkaaksi sinkoillessani tapahtumasta- ja paikasta toiseen pitkin viikkoa. Se alkoi vain stressaamaan ja hetken päästä mikään ei tuntunut kivalta.

Välillä mietin, osaavatko ihmiset enää nauttia mistään asioista – onko kaikki tekeminen vain suoritus, joka pitää yliviivata to do-listalta, jotta voi tuntea itsensä tärkeäksi ja tehokkaaksi?

Onko sinulla aina kiire? Haittaako se elämääsi?

Kuvat:  Niina/Une-petite-life, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Uskalla epäonnistua

Avautuminen

Tunnet itsesi luuseriksi

Taru

2 vastausta artikkeliin “Saako mistään enää mitään irti?”

  1. My thoughts exactly! 😄 Vielä muutamia vuosia sitten joka päivälle oli pakko olla suunniteltuna vähintään treenit, kaveritapaaminen tai töitä. Nämä siis koulun lisäksi. Jos joku päivä kalenterissa ei lukenutkaan mitään tunsin itseni epäsosiaaliseksi luuseriksi tai laiskinukseksi. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin huomaamaan että onnea ei löydä suorittamalla ja tunkemalla kalenteria täpötäyteen. Nykyään osaan arvostaa myös tyhjempiä päiviä ja pelkkää rentoilua. 😊 Hyvää viikonloppua!

    • Kiva kun kommntoit! Jep, rentoilu on parasta! Itseäni alkoi vain tympimään sellaisit minipyrähdykset joka suuntaan! Tietysti satunnaisesti ne voivat olla mukavia, mutta jatkuvasti ei kiitos. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta