Äitiys – tekosyy lihoa?

*Sisältää mainoslinkkejä

Onko äitiys hyvä syy jättää treenit väliin vai onko se vain surkea tekosyy? Äitiys ja lihominen on tällä viikolla ollut tapetilla Fitfashionilla ja ajattelin itsekin kirjoittaa omia ajatuksiani. Pauliina avasi keskustelun: Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa? ja Umppu kirjoitti vastineeksi postauksen: Pieni korjaus ”maalaisjärkeen”

Sanon nyt tähän heti alkuun, että mielestäni osa halusi tahallaan ymmärtää Pauliinan postauksen väärin ja itse ymmärrän mitä sillä haettiin takaa. Yhdessä blogipostauksessa on vähän vaikeaa ottaa kaikki mahdolliset skenaariot esille, jos haluaa että postauksessa on jokin kanta ja pointti. Tässä sitten oma tarinani…

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about

Koko raskausajan kestänyt pahoinvointi

Itse kärsin raskauspahoinvoinnista viikolta 7 ihan loppuun saakka. Monesti oksentelin päivittäin useampia kertoja. Loppuvaiheessa saattoi olla muutama päivä, jolloin en oksentanut. Kaikki terveellinen pöperö, joka ennen oli saanut veden kielelle, maistui aivan skeidalta. Puuro, raejuusto, banaani ja ruisleipä – pelkkä ajatus yökötti. Tietysti on olemassa vaikka mitä muitakin terveellisiä ruokia, mutta minulle ei maistunut sitten yhtään. Jopa Pepsi Max ällötti minua – mitä en koskaan uskonut tapahtuvan! 😀 Muistan välillä oksentaneeni yli 10 kertaa ja oksennusrefleksi vain jatkui krampinomaisesti, vaikkei vatsassa ollut enää mitään oksennetaan. Siinä sitten kylppärin lattialla itkin ja yökin. Jossain vaiheessa älysin ostaa apteekista pahoinvointirannekkeet, jotka olivat todellinen pelastus!

Mitä sitten tehdä tässä tilanteessa? No, minä ratkaisin asian niin, että söin sitä mitä teki mieli. Ja muistan syöneeni aika reippaasti riisifrutteja ja valmisruokia. Valmisruoat maistuivat mielestäni niin hyviltä! Mitään katukiviä ja tiiltä en himoinnut (näitäkin on kuultu).

Treenit pysyivät matkassa mukana huonosta ruokailusta ja pahoinvoinnista huolimatta. Treeni tuntui hyvältä, vaikka keskeytyi välillä yrjötaukoihin. Muistan, että raskaus oli edennyt viimeiselle kolmanneksella ja painoni oli noussut 7-8 kg. Loppuvaiheessa paino nousi nopeammin ja kokonaisuudessaan painoni nousi raskausaikana muistaakseni n. 12 kg. Viimeisen treenini tein eräänä perjantaina ja yöllä synnytys käynnistyi. Kotiuduttani synnäriltä jäljellä oli muistaakseni 3 raskauskiloa.

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about

Treenit raskauden jälkeen

Aloitin treenit kevyesti oikeastaan heti. Tuntui kivalta liikkua ja oli kiva pitää treenirutiinista kiinni. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin heitä, jotka eivät jaksa tai pysty treenata. Kaikilla ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat katsoa vauvaa hetken aikaa, jotta voisi mennä treenaamaan. Osa käyttää tällaiset hetket suosiolla nukkumiseen, mikä kannattaakin jos väsyttää. Kaikki eivät myöskään edes malta olla vauvasta erossa heti.

Itse kävin treenaamassa silloin kun mies katsoi vauvaa tai sitten isovanhempien tullessa kylään. Säännölliset treenit jatkuvat osaltani edelleen, mutta ruokavalio ei ole läheskään yhtä terveellinen ja treenit ovat keventyneet reippaasti. Aikaa ja kiinnostusta ruokien miettimiseen ja valmistamiseen ei ole samalla tapaa. Viimeiset viikot olenkin syönyt lähes päivittäin nuudelia…

Ennen raskautta treenasin tosi kovaa ja tykkäsin siitä. Tykkäisin edelleen, mutta en saa revittyä itsestäni motivaatiota samalla tapaa. Voi myös olla, että ruokavalioni ei hirveästi tue bodailua. En ole lihonut synnytyksen jälkeen – painoni on pari kiloa vähemmän kuin ennen raskautta, mutta lihasta ei myöskään ole samalla tapaa. Joku muu olisi voinut lihoa tilanteessani. Riippuu niin paljon geeneistä ja kropasta.

Voin kyllä suoraan sanoa, että ilman osallistuvia isovanhempia, ihanaa miestä ja minuutin kävelymatkan päässä olevaa päiväkotia tilanne olisi varmasti haastavampi – ja huom. meillä on vasta yksi lapsi. Itse olen onnekas, että olen pystynyt edelleen käymään treenaamassa 3 kertaa viikossa ja silti ehdin nähdä lastani paljon. Lyhyen päiväkotimatkan takia lapsen päiväkotipäivien pituus pysyy kohtuullisena – jos lapsi joutuisi olemaan 10h päiväkodissa, ei kyllä kovin helpolla olisi sydäntä lähteä salille pitkän päivän jälkeen. Ilman treenejäkin yhdessä vietettävä aika jäisi mielestäni vähäiseksi.

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about
Ripset*: Beauty Anniina <3 Ajanvaraukseen pääset täältä!

Äitiys ja lihominen

Onko lihominen ja repsahtaminen parisuhteen ja lapsien takia tekosyy? Mielestäni ei – ne voivat olla ihan oikeita syitä. Äitiys ja lihominen eivät tietenkään automaattisesti kuulu yhteen – eihän pelkkä äidiksi tuleminen ketään paisuta, mutta jaksamiseen ja ajankäyttöön se varmasti vaikuttaa. Onko se tekosyy, jos on mieluummin lapsen kanssa iltaisin, kuin salilla huhkimassa? Ei mielestäni – se on erittäin pätevä syy treenien skippaamiseen. Voihan lapsenkin kanssa yrittää tehdä kotitreeniä, mutta ihan oikeasti aina ei jaksa. Joskus on kivempi keskittyä halimiseen ja keittiöleikkeihin tai mitä lapsi nyt haluaakaan tehdä.

Mielestäni äitejä ei pidä myöskään syyllistää raskaudenaikaisesta painonnoususta. Tietenkin on hyvä varmistaa, että äiti tietää, miten kannattaa syödä, mutta joskus se paino voi nousta hallitsemattomasti ihan hormonienkin takia. Minulla ei käynyt näin, mutta tiedän henkilöitä, joiden paino on noussut raskausaikana erittäin paljon, vaikka ovat syöneet fiksusti. Hormonit on jännä juttu, eikä keho aina toimi ns. järjen mukaan.

Tulipas pitkä stoori. Pointtini on: liikunta ja terveellinen ruokavalio on hyvästä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kannattaakin asettaa korkealle arvoasteikossa. Joskus sitä omaa hyvinvointia palvelee kuitenkin paremmin nukkuminen ja henkiseen hyvinvointiin keskittyminen. Joskus on myös yksinkertaisesti tärkeämpiä asioita; jos lapsen terveys on vaakalaudalla tai vanhempien mielenterveys oireilee, on täysin ymmärrettävää, ettei kanojen paistelu  ja treenit ole silloin ensimmäisenä mielessä. Mieliala vaikuttaa paljon henkiseen jaksamiseen ja esimerkiksi masennus voi oireilla voimattomuutena.

Ei tuomita sitä 20 kiloa lihonutta äitiä. Eikä sitä joka on timmissä kunnossa. Koskaan ei tiedä mitä kyseisen henkilön ja perheen elämässä on meneillään. Tarjoa mieluummin konkreettista apua kuin neuvoja miten toisten tulisi elää.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Kuvat, Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko?Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinäAnkea, seksitön avioliittoMiltä näyttää 165cm & 55kg?Mitä opin synnytyksestä x9Rento suhtautuminen syömiseenMiksi lopetin kaloreiden laskemisen?Raskaus kuvinaVauva tuli parisuhde meni?

Taru

12 vastausta artikkeliin “Äitiys – tekosyy lihoa?”

  1. Munkin mielestä Pauliinan teksti ymmärrettiin osittain väärin.
    Koska ei kai Pauliinakaan halunnut sanoa, että raskausaikana ei saa paino nousta, piste.
    Tottakai paino nousee raskausaikana vähintään jo sen vauvan ja nesteiden verran. Jos ei sitä Pauliina tai joku muu ymmärrä, ollaan pahasti hakoteillä.

    Pääpointtihan oli Pauliinankin kirjoituksessa juuri se, että JOS raskaus menee hyvin ilman suuria pahoinvointeja yms niin ei heti annettaisi lupaa vaan maata sohvalla karkkipussi kainalossa jos sitä ei ole tehty ennenkään. Onhan se sille vauvallekin parempi, kun syödään ravitsevasti.
    Ja yksi pointti oli mun mielestä se, että JOS se terveellinen ruokavalio kiinnostaa ja se on selkäytimessä, niin miksi vauvan synnyttyä pitäisi yhtäkkiä elää pelkällä suklaalla? Kun ihan yhtä nopeasti voi syödä banaanin, kun suklaapatukan.

    Ja mun mielestä sä vastasit tähän Pauliinan kirjoitukseen hienosti. 🙂

    • Kiva kun kommentoit! Niin onhan se terveellinen ravinto tosi tärkeä. Aihe on varmasti sen verran henkilökohtainen ja arkakin, että osalle menee helposti tunteisiin. Kiitos paljon! <3

  2. Minkä nimiset nuo pahoinvointirannekkeet oli? 🙂 Miettinyt itsekin niitä oisko niistä apu tässä raskauspahoinvoinnissa, epätoivoinen olo jo. 😀

  3. Olen kanssasi samaa mieltä. Äitiys vähentää omaa aikaa, koska se yhteinen aika lapsen kanssa on tärkeää ja todellakin hyvä syy skipata treenit aina välillä. Itse olen kyllä pyrkinyt aina treenaamaan silloin kuin lapset nukkuvat ja meillä järjestely on toimiva koska kaikki kolme lasta ovat nukkumassa viimeistään 2030. Joskus vanhempana kannattaa pyrkiä rutiineihin juuri säästääkseen itselle aikaa vaikka siihen urheiluun.

    Toki väsymys onkin sitten eri asia ja kyllä itse olen joutunut äärimmäisen väsyneenä vain jäämään kotiin, mutta toisaalta liikunta on myös voimavara ja ainakin itse en jaksa millään jos en pääse säännöllisesti liikkumaan.

    Mullakin kävi just niinku sinulla että pahoinvoinnin takia tuli syötyä ihan mitä sattuu ja painoa on tullut joka raskaudessa, viimeisessä minäkin treenasin viimeisille päiville. Mutta ei äitiys ole syy lihottaa itseään. Hyvinvoiva äiti on yhtäkuin hyvinvoiva perhe.

    Mutta tuomitseminen ei kyllä auta ketään eikä kukaan varmasti tahallaan halua lihota tai vanua sohvalla päiviä. Ja myös toisaalta ei pitäisi soimata äitejä jotka treenaa ja on ”tikissä”. Kyllä mullekin on rivien välistä lukiessa huudeltu että mun treeniaika olisi poissa lasten ajasta.

    Mammanen/ http://www.lily.fi/blogit/aiti-jumppaa

    • Kiitos kommentista! Niinpä. Hyvin kiteytit ajatukseni. 🙂 Kivaa viikonloppua!

  4. Tää oli vaan niin paljon paremmin kirjoitettu kuin alkuperäinen ”provo”.

    Meillä mies reissua työn takia paljon ja muuten tekee pitkää päivää. Minä olen kotona vajaa 1,5-, 4- ja 7-vuotiaiden kanssa. Koulu- ja kerhosaattamiset, ruuanlaitot, päiväunet, kotityöt vie päivästä jo niin paljon, että kiva jos ylipäätään ehtii joskus rauhassa touhuta lasten kanssa lasten omia juttuja. Ja kyllä, meillä on kalenterissa myös äidin oma aika, jolloin voisi vaikka urheilla, mutta kun ei kiinnosta. Itselläni on pari muuta aikaa vievää harrastusta, jotka ovat tulevaa uraa ajatellen satakertaisesti kiinnostavampia ja tärkeämpiä. Nuo kävelyt koululle/kerhoon riittäköön nyt. Toki en ole ylipainoinenkaan, mutta kyllä aina ottaa päähän, kun joku tietää sun elämästä paremmin kuin sä ite ja tuntee sun voimavarat.

    Kiitos tästä inhimillisestä kirjoituksesta.

    • Kiitos paljon 🙂 Sinun tilanteessa on kyllä varmasti aika ja jaksaminen kortilla, joten täysin ymmärrettävää, että omaa aikaa ei välttämättä halua käyttää treeniin. 3 lapsen kanssa tulee kuitenkin varmasti jonkin verran myös hyötyliikuntaa. 🙂 Kiva kun kommentoit ja hyvää viikonloppua!

  5. Puhut asiaa!
    Itse liikuin paljon ennen raskautta ja söin terveellisesti. Koska pahoinvointia ja järjetöntä väsymystä oli ensimmäisen kuukauden ajan, pidin suosiolla taukoa treenaamisesta ja söin näkkileipää ja salaatinlehtiä. Loppu raskauden ajan palasin normaaliin ruokavaliooni ja jatkoin normaalia liikkumista synnytykseen asti. Vaikka vatsalihakseni olivat niin tiukassa kunnossa että ultran aikana en saanut nauraa enkä itkeä, painoa kertyi 24 kiloa ainoastaan hormonien takia. Jatkoin liikuntaa myös viikko synnytyksen jälkeen kevyesti ja pian jo normaaliin tahtiin. Silti tuon 24 kilon pudottaminen kesti melkein kaksi vuotta. Siitä kun jäi laitokselle vain reilut kymmenen kiloa. Hormonit ovat ihmeellinen asia. Samoin uskon että iällä on merkitystä. Ensimmäisen raskauden aikaan, kahdeksan vuotta aiemmin, kaikki 16 raskauskiloa olivat lähteneet kun kotiuduin sairaalasta kolme päivää synnytyksen jälkeen.

    • Kiitos! Jep, nämä ovat niin yksilöllisiä asioita! Hormonit vaikuttavat ihmiseen niin kokonaisvaltaisesti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 20
Tykkää jutusta