Älä treenaa jos ei huvita

kenkiä (1 of 1).jpg

Monesti sanotaan että vaikka ei huvittaisi mennä treenaamaan, kannattaa mennä koska jälkeenpäin on aina iloinen että tuli treenattua. Ymmärrän tämän pointin, mutta mielestäni tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus.

On totta, että lähes aina treenin jälkeen on parempi olo kuin ennen treeniä. Liikunta auttaa jopa masennukseen ja ylipäätänsä virkistää sekä kohottaa mielialaa.

Joskus minulla on kuitenkin ollut fiilis ettei minua huvittaisi treenata. Välillä olen silti lähtenyt treenaamaan edellä mainitun ajatuksen inspiroimana välillä jäänyt suosiolla kotiin. Joskus treeni on piristänyt, mutta joskus harvoin treeni on takunnut eikä ole oikein intoa treenata.

Viime viikolla oli muun muassa sellainen päivä. Oli vähän nuutunut olo yövalvomisen takia. Ajattelin että juoksulenkki piristäisi, niin kuin se yleensä tekeekin. Juostessa huomasin kuitenkin pian että nyt ei kulje. Jatkoin, koska joskus sellainen fiilis menee ohi alkukankeuden jälkeen, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. Puolen tunnin lenkki tuli kuitenkin juostua. Tuttua hyvää fiilistä ei oikeastaan tullut ja tuntui, että olisi ihan hyvin voinut jättää treenin tekemättä.

wd (1 of 1).jpg

w (1 of 1).jpg

En ollut kipeä ja olin pitänyt välipäiviäkin. Itse koin treenin takkuamisen väsymyksen- ja myöskin kyllästymisen syyksi. Juokseminen ei muutenkaan kuulu lempilajeihini, vaikka se joskus virkistävää onkin.

Kehon kuunteluun kannustetaan, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista. Ainakin itselläni on joskus vaikea tunnistaa, olenko väsynyt vai eikö vain huvita. Uskon että kehon kuuntelussa voi myös kehittyä ihan samalla tavalla kuin muissakin asioissa.

Onko teillä ollut toisinaan fiilis, että olisi voinut jättää jonkun treenin tekemättä?

 

Seuraa blogia: Facebook

                          Bloglovin’

                          Blogit.fi,

                         Blogipolku.fi

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta