Äitiys – tekosyy lihoa?

*Sisältää mainoslinkkejä

Onko äitiys hyvä syy jättää treenit väliin vai onko se vain surkea tekosyy? Äitiys ja lihominen on tällä viikolla ollut tapetilla Fitfashionilla ja ajattelin itsekin kirjoittaa omia ajatuksiani. Pauliina avasi keskustelun: Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa? ja Umppu kirjoitti vastineeksi postauksen: Pieni korjaus ”maalaisjärkeen”

Sanon nyt tähän heti alkuun, että mielestäni osa halusi tahallaan ymmärtää Pauliinan postauksen väärin ja itse ymmärrän mitä sillä haettiin takaa. Yhdessä blogipostauksessa on vähän vaikeaa ottaa kaikki mahdolliset skenaariot esille, jos haluaa että postauksessa on jokin kanta ja pointti. Tässä sitten oma tarinani…

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about

Koko raskausajan kestänyt pahoinvointi

Itse kärsin raskauspahoinvoinnista viikolta 7 ihan loppuun saakka. Monesti oksentelin päivittäin useampia kertoja. Loppuvaiheessa saattoi olla muutama päivä, jolloin en oksentanut. Kaikki terveellinen pöperö, joka ennen oli saanut veden kielelle, maistui aivan skeidalta. Puuro, raejuusto, banaani ja ruisleipä – pelkkä ajatus yökötti. Tietysti on olemassa vaikka mitä muitakin terveellisiä ruokia, mutta minulle ei maistunut sitten yhtään. Jopa Pepsi Max ällötti minua – mitä en koskaan uskonut tapahtuvan! 😀 Muistan välillä oksentaneeni yli 10 kertaa ja oksennusrefleksi vain jatkui krampinomaisesti, vaikkei vatsassa ollut enää mitään oksennetaan. Siinä sitten kylppärin lattialla itkin ja yökin. Jossain vaiheessa älysin ostaa apteekista pahoinvointirannekkeet, jotka olivat todellinen pelastus!

Mitä sitten tehdä tässä tilanteessa? No, minä ratkaisin asian niin, että söin sitä mitä teki mieli. Ja muistan syöneeni aika reippaasti riisifrutteja ja valmisruokia. Valmisruoat maistuivat mielestäni niin hyviltä! Mitään katukiviä ja tiiltä en himoinnut (näitäkin on kuultu).

Treenit pysyivät matkassa mukana huonosta ruokailusta ja pahoinvoinnista huolimatta. Treeni tuntui hyvältä, vaikka keskeytyi välillä yrjötaukoihin. Muistan, että raskaus oli edennyt viimeiselle kolmanneksella ja painoni oli noussut 7-8 kg. Loppuvaiheessa paino nousi nopeammin ja kokonaisuudessaan painoni nousi raskausaikana muistaakseni n. 12 kg. Viimeisen treenini tein eräänä perjantaina ja yöllä synnytys käynnistyi. Kotiuduttani synnäriltä jäljellä oli muistaakseni 3 raskauskiloa.

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about

Treenit raskauden jälkeen

Aloitin treenit kevyesti oikeastaan heti. Tuntui kivalta liikkua ja oli kiva pitää treenirutiinista kiinni. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin heitä, jotka eivät jaksa tai pysty treenata. Kaikilla ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat katsoa vauvaa hetken aikaa, jotta voisi mennä treenaamaan. Osa käyttää tällaiset hetket suosiolla nukkumiseen, mikä kannattaakin jos väsyttää. Kaikki eivät myöskään edes malta olla vauvasta erossa heti.

Itse kävin treenaamassa silloin kun mies katsoi vauvaa tai sitten isovanhempien tullessa kylään. Säännölliset treenit jatkuvat osaltani edelleen, mutta ruokavalio ei ole läheskään yhtä terveellinen ja treenit ovat keventyneet reippaasti. Aikaa ja kiinnostusta ruokien miettimiseen ja valmistamiseen ei ole samalla tapaa. Viimeiset viikot olenkin syönyt lähes päivittäin nuudelia…

Ennen raskautta treenasin tosi kovaa ja tykkäsin siitä. Tykkäisin edelleen, mutta en saa revittyä itsestäni motivaatiota samalla tapaa. Voi myös olla, että ruokavalioni ei hirveästi tue bodailua. En ole lihonut synnytyksen jälkeen – painoni on pari kiloa vähemmän kuin ennen raskautta, mutta lihasta ei myöskään ole samalla tapaa. Joku muu olisi voinut lihoa tilanteessani. Riippuu niin paljon geeneistä ja kropasta.

Voin kyllä suoraan sanoa, että ilman osallistuvia isovanhempia, ihanaa miestä ja minuutin kävelymatkan päässä olevaa päiväkotia tilanne olisi varmasti haastavampi – ja huom. meillä on vasta yksi lapsi. Itse olen onnekas, että olen pystynyt edelleen käymään treenaamassa 3 kertaa viikossa ja silti ehdin nähdä lastani paljon. Lyhyen päiväkotimatkan takia lapsen päiväkotipäivien pituus pysyy kohtuullisena – jos lapsi joutuisi olemaan 10h päiväkodissa, ei kyllä kovin helpolla olisi sydäntä lähteä salille pitkän päivän jälkeen. Ilman treenejäkin yhdessä vietettävä aika jäisi mielestäni vähäiseksi.

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about
Ripset*: Beauty Anniina <3 Ajanvaraukseen pääset täältä!

Äitiys ja lihominen

Onko lihominen ja repsahtaminen parisuhteen ja lapsien takia tekosyy? Mielestäni ei – ne voivat olla ihan oikeita syitä. Äitiys ja lihominen eivät tietenkään automaattisesti kuulu yhteen – eihän pelkkä äidiksi tuleminen ketään paisuta, mutta jaksamiseen ja ajankäyttöön se varmasti vaikuttaa. Onko se tekosyy, jos on mieluummin lapsen kanssa iltaisin, kuin salilla huhkimassa? Ei mielestäni – se on erittäin pätevä syy treenien skippaamiseen. Voihan lapsenkin kanssa yrittää tehdä kotitreeniä, mutta ihan oikeasti aina ei jaksa. Joskus on kivempi keskittyä halimiseen ja keittiöleikkeihin tai mitä lapsi nyt haluaakaan tehdä.

Mielestäni äitejä ei pidä myöskään syyllistää raskaudenaikaisesta painonnoususta. Tietenkin on hyvä varmistaa, että äiti tietää, miten kannattaa syödä, mutta joskus se paino voi nousta hallitsemattomasti ihan hormonienkin takia. Minulla ei käynyt näin, mutta tiedän henkilöitä, joiden paino on noussut raskausaikana erittäin paljon, vaikka ovat syöneet fiksusti. Hormonit on jännä juttu, eikä keho aina toimi ns. järjen mukaan.

Tulipas pitkä stoori. Pointtini on: liikunta ja terveellinen ruokavalio on hyvästä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kannattaakin asettaa korkealle arvoasteikossa. Joskus sitä omaa hyvinvointia palvelee kuitenkin paremmin nukkuminen ja henkiseen hyvinvointiin keskittyminen. Joskus on myös yksinkertaisesti tärkeämpiä asioita; jos lapsen terveys on vaakalaudalla tai vanhempien mielenterveys oireilee, on täysin ymmärrettävää, ettei kanojen paistelu  ja treenit ole silloin ensimmäisenä mielessä. Mieliala vaikuttaa paljon henkiseen jaksamiseen ja esimerkiksi masennus voi oireilla voimattomuutena.

Ei tuomita sitä 20 kiloa lihonutta äitiä. Eikä sitä joka on timmissä kunnossa. Koskaan ei tiedä mitä kyseisen henkilön ja perheen elämässä on meneillään. Tarjoa mieluummin konkreettista apua kuin neuvoja miten toisten tulisi elää.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Kuvat, Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko?Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinäAnkea, seksitön avioliittoMiltä näyttää 165cm & 55kg?Mitä opin synnytyksestä x9Rento suhtautuminen syömiseenMiksi lopetin kaloreiden laskemisen?Raskaus kuvinaVauva tuli parisuhde meni?

Elämäni alkoi kun sain lapsen

Sain idean postaukseen Lauran tästä tekstistä. Huomasin myös tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen, että Karoliinakin oli kirjoittanut aiheesta. Tänään aiheena siis elämä äidiksi tulon jälkeen. Ennen äidiksi tuloa ajattelin, ettei sen tarvitsisi muuttaa mitään. Siinä olin väärässä – kyllä lapsi muuttaa elämää, muttei se silti mielestäni ole loppu millekään.

Lapsi muuttaa elämää, mutta elämä ei silti lopu

Juuri vähän aikaa sitten törmäsin Iltapäivälehden otsikkoon, että matkustelu kiinnostaa lapsiperhe-elämää enemmän. Taustalla on ilmeisesti pelko vapauden menettämisestä.

Jos moni ajattelee, että elämä loppuu lapsen saantiin, omalla kohdallani se meni melkeinpä päinvastoin. Koin, että tästä se elämä vasta alkaa! Jostain syystä äidiksi tulon myötä, aloin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni miettiä kunnolla, millaista elämää haluan elää. Tuli fiilis, että elämä on tässä ja nyt, eikä sitten joskus kun olen ”tarpeeksi aikuinen”. Sitä ennen olin vain mennyt eteenpäin, sen kummempia miettimättä. Kuvittelin jotenkin oudosti, että elämä vain menee eteenpäin ilman, että siihen voisi sen suuremmin vaikuttaa.

Äitiyslomalla syntyi tämä blogikin ja ilman tätä olisin varmaan vieläkin hukassa. Urahaaveiden myötä selkiytyi myös se, miten haluan elää ja millaista elämää tavoittelen. Samalla syntyi myös päättäväisyys ja tavoitteellisuus.

En tiedä, johtuiko tämä äitiydestä vai aikuistumisesta muuten vaan – tulin äidiksi nimittäin 24-vuotiaana. Olen kuullut sanottavan, että isoja päätöksiä kannattaa tehdä vasta 25-vuotiaana – siihen asti persoona vielä muokkautuu niin paljon. Toki se muokkautuu läpi elämän, mutta suurimmat muutokset tapahtuvat yleensä nuoruudessa. Ehkä tulin äidiksi juuri sen ikäisenä, että aloin selkeämmin tietää mitä haluan. Tai sitten se oli se äitiys joka muutti minua.

Lapsi muuttaa elämää, Miten lapsi muuttaa elämää, Miten äitiys muuttaa, Elämä ei lopu lapsen saantiin, Äitiys, vanhemmuus Lapsi muuttaa elämää, Miten lapsi muuttaa elämää, Miten äitiys muuttaa, Elämä ei lopu lapsen saantiin, Äitiys, vanhemmuus

The best is yet to come

Oli miten oli, koen edelleen parhaiden hetkien olevan vasta edessäpäin. Lapsi on tuonut elämääni niin paljon rakkautta ja iloa, ettei sitä voita mikään. En koe menettäneeni vapauttani, vaikka äiti olenkin. Tässä kohti jaksan aina muistuttaa, että ilman tukiverkkoja ja lapsen isovanhempia olisi kyllä rankempaa. Maailmanympärysmatkalle en tietysti voisi lähteä tällä hetkellä – en kyllä voisi, vaikken olisikaan äiti. 😀 Pidemmät reissut ilman lasta saavat siis vielä odottaa, mutta niidenkin aika tulee. 🙂

Yhteenvetona siis; koen äitiyden kasvattaneen itseäni ja selkeyttäneen elämääni – nyt tiedän mitä haluan (toki sekin voi vielä muuttua). En koe äitiyden olevan loppu millekään – enemmänkin uuden alku.

Ja ei, tämä ei ole mikään manifesti sille, että hankkikaa lapsi jos haluatte selkeyttä elämäänne! Tämä oli vain oma kokemukseni asiasta. Lapsi kannattaa yrittää saada vain, jos sitä haluaa. 🙂

Mitä mieltä sinä olet? Miten lapsi on muuttanut elämääsi?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

15 kysymystä, joiden avulla löydät oman juttusiVisualisoi unelmasi todeksiVoi vitt* äitiEsikoinen hoidossa, vanhempi kotona vauvan kanssa?Vauvavuosi toi silmäpussitValmis äidiksi?Tänään alkaa uusi elämä!”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä?”Ehdittekö harrastaa enää seksiä?!”

Voi vitt* äiti

Lasten kiroilu herättää ajatuksia – usein negatiivisia. Tässäpä yksi tarina aiheesta: Hain lapsen muutama viikko sitten päiväkodista. Lapsi siinä sitten kysyi, että ”mites on menny?” – on vissiinkin tuo päiväkodin henkilökunnalle esittämäni kysymys tarttunut häneenkin. Monessa muussakin yhteydessä on tullut huomattua, että se mitä sanot, on hetken päästä myös lapsen huulilla. Toisinaan aamulla lasta hakiessamme sängystä, hän tokaisee ”hei pikkunen”.

lasten kiroilu, lapsen kiroilu, kiroilu, kiroilu on pahasta, lapsi kiroilee, lapsi kiroili

Lasten kiroilu – varma tapa aiheuttaa paheksuntaa

Lähdin sitten suoraan vaunulenkille lapsen kanssa. Ja siinä rattaita työnnellessäni murjaisin jotenkin kummallisesti rattailla jalalleni. Suustani pääsi sitten ”voi vitt*.” Ennen kuin ehdin edes tajuta asiaa, lapsi kääntyi katsomaan minuun silmät loistaen ja sanoi ”voi vitt* äiti!”. Onneksi tilanne ei naurattanut – siitäkös lapsi olisi innostunut lisää. Käänsin hänen huomionsa muualle ja aloin puhumaan jostain muusta. Pari kertaa hän vielä toisti kyseisen sanan, mutta lopetti hetken päästä kuitenkin.

Vaikka vältämme lapsen seurassa kiroilua, on mielestäni täysin inhimillistä, että joskus lipsahtaa. Eihän se kivaa ole, jos lapsi alkaa vit*ua hokemaan. Harva varmaan alkaakaan, jos ohjaa huomion muualle – eikä muutenkaan kiroile koko ajan.

Oma reaktioni sai minut ajattelemaan asiaa tarkemmin – lapseni toistaessa ruman sanan, ensimmäinen ajatukseni oli nimittäin ”voi ei mitäköhän ne päiväkodissakin ajattelee, jos lapsi siellä alkaa rumia puhumaan?” Ensimmäinen ajatus ei siis ollut huoli lapsen turmeltumisesta, vaan siitä mitä muut ajattelee!

Miksi kiroilu on pahasta?

Niin, miksi ei saa kiroilla? Kuulostaahan se hirveältä – ajattelen näin, vaikka itsekin kiroilen. Mutta eikö tosiaan ole parempaa selitystä kuin hirveältä kuulostaminen?

Se nyt vain on aina ollut itsestäänselvää, ettei lasten kuullen kiroilla eikä lapset saa kiroilla. Mutta miksi? Ihan niin kuin oikeasti minua kiinnostaa muiden perustelut ja mielipiteet. Veikkaan että harva on edes miettinyt asiaa – sehän on aina ollut niin itsestäänselvää, ettei lapset saa kiroilla. Ei sillä – en haluaisi oman lapseni kiroilevan – se nyt tuli selväksi tuossa aiemmin.

Jos omaa mielipiteen, plussaa on osata myös perustella se. Mutta tämä onkin aika vaikea nakki! Rehellisesti sanottuna, en keksi muuta syytä kuin muiden paheksunnan ja yhteiskunnan normit. Tai no keksin – se jonka äsken juuri mainitsin; se hirveältä kuulostaminen. Kyseessä on kuitenkin aika huono syy, koska kiroilen itsekin.

Homma on vähän ristiriitainen: Tarjolla on samaan aikaan artikkeleita, jotka kertovat kiroilun olevan loukkaavaa sekä mielipiteitä, joiden mukaan kiroilu on osoitus kielen ja mielen köyhyydestä. Samaan aikaan on julkaistu artikkeleita, joissa kerrotaan kiroilun olevan merkki älykkyydestä sekä laajemmasta sanavarastosta. Että mites se homma oikeasti menee?

Riippuu seurasta

Jos puhutaan aikuisten kiroilusta, mielestäni siinä ei ole mitään vikaa – jos kiroilu ei ketään häiritse. Edelleen se saattaa kuulostaa pahalta, mutta ei se itseäni varsinaisesri häiritse. Osan suuhun ajoittaiset kiroamiset jopa sopivat. Kavereiden ja miehen kanssa keskenään ollessamme ärräpäät värittävät keskusteluamme, ilman että kukaan edes korvaansa lotkauttaa. Silti on olemassa monia tilanteita, joissa on parempi olla kiroilematta. Tietyissä tilanteissa kiroilu voi olla vain itselle haitaksi – varmempi siis käyttää korrektia kieltä, niin sanotusti. En itse esimerkiksi kiroilisi työhaastattelussa – vaikka olen ollut pariin otteeseen tilanteessa, jossa haastattelija itse on päästellyt pari ärräpäätä suustansa. 😀

Lasten kiroilu sen sijaan on vaikeampi nakki – kuten sanoin, en halua oman lapseni kiroilevan. Lasten kiroilu myös herättää huomion helpommin kuin aikuisen. Heitänkin pallon nyt teille:

Miksi lasten kuullen ei saa kiroilla – eikä kirosanoja liioin toivota lastenkaan suusta? Mitä ajatuksia lasten kiroilu herättää?

Entäs aikuisten kiroilu – mitä mieltä olet ja kiroiletko itse?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Onko silikonit hyvä syy kieltäytyä imetyksestä?Toinen lapsi vai ei?”Ehdittekö harrastaa enää seksiä?!””Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä?On julmaa jättää lapsi ilman sisarustaMikä on yllättänyt äitiydessä?Saako lapsella olla tylsää?Vauvalle vakuutus, kyllä vai ei?