Elämäni paras päätös x 10

Joskus ruikutin täällä blogissani päätöksestä jota kadun. Nyt kuitenkin ymmärrän, että ilman aikaisempia päätöksiäni, en välttämättä olisi tässä nykyisessä tilanteessa. Kliseistä kuraa ehkä, mutta haluan uskoa kaikilla tekemillämme päätöksillä olleen tarkoitus. Sitä paitsi – mennyttä ei saa takaisin, eikä sitä voi muuttaa. Turha siis märehtiä. Tietysti menneistä voi oppia ja mielestäni sitä olen tehnytkin! Vaikka niitä ei niin hyviä -valintoja on toisinaan tullut tehtyä, onneksi olen osannut tehdä myös rutkasti hyviä päätöksiä. Mikä sitten on ollut elämäni paras päätös? Sen kerron tässä tekstissä. 🙂 Postauksen idean sain Sarandalta.

Elämän paras päätös Elämän paras päätös

Elämäni paras päätös x 10

Lähteä ystäväni kanssa reilu kolme vuotta sitten kotibileisiin eräänä joulukuisena iltana. Ei olisi yhtään huvittanut, mutta se kannatti – tapasin nykyisen mieheni sinä iltana.

Tehdä päätöksen olla aloittamatta tupakanpolttoa. Toisaalta päätös oli harvinaisen helppo – muutaman kerran maistamisen jälkeen ihmettelen edelleen, mikä siinä viehättää. Maistuu pahalta, haisee pahalta, maksaa paljon ja aiheuttaa syöpää ynnä muuta epämieluisaa.

Aloittaa bloggaaminen! Hell yes, todellakin aivan loistava päätös. Ilman tätä blogia olisin luultavasti ajautunut johonkin epämieluisaan työhön ja miettinyt mitä hemmettiä teen elämälläni. Blogin avulla löysin oman alani ja intohimoni! Ai että, pitäisikö tässä tirauttaa kyynel tämän kunniaksi? 😀

Luottaa intuitiooni ja hiljentää tylsä järjen ääni. Tämä tapahtui kunnolla vasta reilu vuosi sitten. Ennen mietin aina, mikä olisi järkevää, pelkäsin mikä kaikki voisi mennä päin persettä, jos tekisin niin kuin haluan, mitä kaikki muutkin ajattelee ja kaikkea muuta turhaa. Intuitioon luottaminen on ollut aivan huippu juttu! Varoituksen sana tähän loppuun; joskus fiilis ja intuitiokin voi olla väärässä ja voit joutua kuseen. 😀 Omalla kohdallani intuition seuraamisesta on seurannut kuitenkin vain ja ainoastaan hyvää.

Irtisanoutuminen lastentarhanopettajan työstä. Aika on rajallinen ja valintoja on tehtävä. En ole katunut kertaakaan.

Elämän paras päätös

elämäni paras päätösPäätös lopettaa hormonaalinen ehkäisy. Postaus aiheesta löytyy täältä: Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä

Päätös olla avoimempi uusille ihmissuhteille. Vuoden sisään elämääni on tullut uusia ihania ihmisiä ja tuttavuuksia!

Aloittaa rahastosäästäminen. Turhaa ne hilut korottomalla tilillä mätänee.

Olla avoin ja puhua tunteistani! Suosittelen kyllä aivan jokaiselle. Mikään ei oo niin vapauttavaa kuin se, että uskaltaa sanoa mitä tuntee.

Päätös asua lähellä vanhempiani ja perhettäni. <3

Tällainen oli siis mun elämäni paras päätös -listaus. Onhan näitä parhaita päätöksiä vaikka kuinka paljon loputtomiin asti – tässä oli kuitenkin ne, jotka lyhyellä mietinnällä tulivat mieleen.

Samaistuitko? Mikä on sun elämän paras päätös?

Kuvat: Niina, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Hämmentävät tilanteet Teetkö elämästäsi vaikeaa? Ihanan tavallista arkeaKulmakarvojen kestopigmentointi ja kielimuuri Sähköinen asiointi you suck!Elämäni aakkoset Inspiraation puute Kun pitäisi tehdä päätöksiä Haavemaailmassa? Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä

Asia jota kadun

Nykyään on muodikasta sanoa ettei kadu mitään. Kuulemma kaikki tehnyt asiat ovat johdattaneet sinut tähän hetkeen. Näin se voi tietysti olla. Voi myös olla että joidenkin asioiden tekemättä jättäminen olisi johdattanut sinut vielä parempaan lopputulokseen, sitä ei voi ikinä tietää. Tavallaan katuminen on turhaa – tehtyä ei saa tekemättömäksi. Silti, mielestäni katuminen voi opettaa jotakin; ehkä ensi kerralla osaat toimia niin ettei tarvitsisi katua. Itse olen katunut joitakin päätöksiäni, tekemiäni asioita kuin tekemättä jättämisiä. Silti mitään niin suurta emämunausta ei ole tullut tehtyä, että sitä pitäisi jatkuvasti märehtiä. Joskus sitä vain miettii, että mitä jos olisin silloin valinnut toisin tai mitä jos olisin jättänyt tämän asian tekemättä.

Katumisen lisäksi sitä toisinaan jossittelee; mitä jos? Itse tein tätä jossain vaiheessa jatkuvalla syötöllä, vaikka tiesin sen olevan turhaa. Nykyään pyrin olemaan miettimättä turhia; ei se muuksi muutu jossittelemalla. Toisaalta, kuten aikaisemmin sanoinkin, uskon että nämä fiilikset auttavat sitten jatkossa valitsemaan paremmin. Voihan silti olla että sitä tulisi jossiteltua vaikka mitä tekisi.

katuminen

katuminen

katuminenYksi asia, jota edelleen tulee toisinaan kaduttua on valintani opiskelujen suhteen. Kuten tässä postauksessa mainitsin, minun ei olisi pitänyt mennä lukioon. Miksi menin sinne lukioon vaikka se ei kiinnostanut? Miksi en mennyt sinne mistä olin lapsesta saakka haaveillut? Miksi uskoin meidän opoa joka antoi ymmärtää että lukiosta mennään yliopistoon ja ammattikoulusta suoraan töihin tai kortistoon? Tyhmä minä! Nyt kun miettii, niin kyllä noita päätöksiä joutuu tekemään aika nuorena; ei ihme että tulee huteja.

En mitenkään ryve tässä fiiliksessä toimettomana; olen tehnyt muutoksia, ja senkin suhteen tulevaisuus näyttää valoisammalta. Eihän nyt ole todellakaan myöhäistä, mutta kyllä se rehellisesti sanottuna vähän tuntuu että tässä on vuosia mennyt hukkaan. Tiedän että moni opiskelee lisää paljon myöhemminkin, mutta turha se on esittää että näitä fiiliksiä ei olisi. Veikkaan että aika moni katuu jotain asiaa, oli siitä hyötyä tai ei. Yksi katuu sitä että erosi suhteesta, toinen katuu ettei uskaltanut lähteä toisen matkaan ja kolmas sitä että laittoi lottokuponkiin väärän numeron. Aina on jotain.

Tästä on tullut ainakin opittua se että älä usko mitä muut sanovat vaan selvitä asiat itse. Toinen oppi: vaikka sun perhe ja suku haluaisi sun menevän lukioon tai mitä ikinä, niin jos sinua ei se kiinnosta niin ei kannata vaivautua. Tee sitä mikä kiinnostaa, äläkä pyri miellyttämään muita.

Mitä sinä kadut? Onko katuminen mielestäsi turhaa?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Rento suhtautuminen syömiseenKun ei mahdu yhteen lokeroonEpäilijät ja jarruttelijatMiten otan asukuvat?Voi vitt* äitiVisualisoi unelmasi todeksi”Toiminimen perustaminen on helppoa!”Hääkuvat x 10Blogikriisi – taas kerran

Milloin on aika luovuttaa?

Kun puhutaan unelmista ja tavoitteista, aina muistetaan mainita että kun vaan yrittää tarpeeksi niin kaikki on mahdollista. Kukaan ei silti osaa ikinä kertoa konkreettisesti mitä pitäisi tehdä. Eikä yhtä ainoaa oikeata vastausta siihen olekaan. Ne unelmat ja tavoitteet voi usein saavuttaa monella eri tapaa. Silti joskus ärsyttää kaikkien elämänohjeiden ympäripyöreys; olisipa se helppoa lukea vain valmista ohjekirjaa ja suorittaa tehtäviä yksi kerrallaan kunnes olet haluamassasi pisteessä. Tylsä totuus on että mitään takuuvarmaa ohjekirjaa ei ole. Hauskaa tässä on että kirjoitin itse eräässä tekstissä siitä että pitää antaa kaikkensa. Ajattelen edelleen niin, mutta epäonnistumisen hetkellä tekee hetkellisesti mieli tunkea nuo ohjeet sinne mihin aurinko ei paista. 😀 Kysymys kuuluukin milloin on aika luovuttaa?

Usein kun tapaan ihmisen joka on saavuttanut jotain mistä itsekin haaveilen, olen kiinnostunut siitä miten hän on päässyt siihen pisteeseen. On mielenkiintoista kuulla erilaisia tarinoita, miten joku on päätynyt nykyiseen pisteeseensä. Jotenkin koen myös saavani näistä tarinoista selkeyttä itselleni; ehkä tuo tapa olisi minulle hyvä reitti? Vaikeana hetkenä muiden onnistumisista saa uskoa siihen että voi itsekin onnistua – vielä ei ole aika luovuttaa! Kuitenkin tiedostan ettei se miten toinen on päätynyt johonkin, tarkoita että minä menisin samaa reittiä samaan pisteeseen. Usein mukaan tarvitaan myös tuuria ja sitä että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

aika luovuttaa

aika luovuttaa

aika luovuttaaSiksi välillä turhauttaakin, kun neuvotaan että tee kaikkesi niin pääset haluamaasi pisteeseen. No perkele minähän teen koko ajan, tekisi välillä mieli sanoa. Jos tällä ei irtoa niin millä sitten? Tässä vaiheessa pitää punnita mitä kaikkea olet valmis uhraamaan yhden tavoitteen eteen – koko elämäsi? Entä jos epäonnistut kerta toisensa jälkeen? Kuinka monta kertaa kannattaa yrittää uudestaan? Missä vaiheessa voi todeta että nyt riittää, keksin jotain muuta? Mitäs jos onnistuminen olisikin ollut aivan nurkan takana jos jaksat vielä hetken? Mitäs jos onnistumista ei koskaan tule ja olet hukannut pahimmassa tapauksessa vuosia? Ei se mene hukkaan, joku sanoo. No ei ehkä ihan hukkaan, mutta siltä se tuntuu jos lopputulos ei ole se mitä tavoittelit.

aika luovuttaa

aika luovuttaaVastausta otsikon kysymykseen en tiedä. Tuskin edes on mitään varmaa merkkiä sille, että nyt on totisesti aika luovuttaa?

Ehkä silloin kun tuntuu ettei enää edes halua yrittää? Tyhmää tai ei, mutta minun mielestäni kannattaa jatkaa yrittämistä, kunhan se ei vie pohjaa kaikelta muulta elämältä jatkuvasti. Usein kun yrittää jotain kovasti, saattaa muut asiat jäädä hetkellisesti sivuun. Mutta jos se on sitä vuodesta toiseen eikä asia etene, kannattaa miettiä onko se sen arvoista.

Huhhuh, tekipäs hyvää vähän pistää ajatuksia paperille tai siis ruudulle. Tästä tekstistä voikin ehkä päätellä että itse koin joku aika sitten epäonnistuneeni eräässä asiassa. Onneksi nyt on jo parempi fiilis ja tästä vain uudella tarmolla eteenpäin! 🙂

Pahoittelen ympäripyöreää tekstiä, mutta ehkä joku voi silti samaistua? <3

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Teetkö elämästäsi vaikeaa?Naiset jotka vihaavat miehiäPositiivisuus bullshittiKesän bucket list x25!Selluliittia pyllyssäKohti unelmaduunia!Kohti unelmaduunia!Mitä opin toukokuussa x6!5 bloggaajaa, joiden tyyliä ihailen