Vuosi 2017 oli vähän blöö

Kulunut vuosi on ollut täynnä muutoksia. Itseäni melkein hengästyttää ajatella, mitä kaikkea on tapahtunut. Ajattelin tässä postauksessa vähän luoda katsausta menneeseen vuoteen ja jakaa ajatuksia tulevasta. Kaikkea en nyt tähän postaukseen luonnollisestikaan kirjoita.

Tammikuussa asetin kunnianhimoisen tavoitteen blogini suhteen. Halusin että vuoden aikana saan lukijamäärät sille tolalle, että pystyisin elämään pelkästään blogituloilla. Ei onnistunut. 😀 Uuvutin itseni tavoitteen kanssa, josta seurauksena se, ettei blogia ole tullut kirjoitettua kahteen viikkoon. Nyt kirjoittaminen alkaa maistua ja tuntuu taas kivalta kirjoitella tänne. 🙂 Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä

Takaisin koulunpenkille – hetkeksi

Maaliskuussa aloitin media-alan opiskelun, mutta koulu ei tuntunut omalta ja hain siirtoa. Jätinkin kyseisen koulun tauolle ja mietiskelin mitä haluan. Huhtikuussa irtisanouduin myös lastentarhanopettajan työstäni, josta olin hoitovapaalla. Kevät sujui siis blogi- ja muita somejuttuja tehdessä.

Kesällä sain tietää päässeeni toiseen kouluun, mutta motivaatiota ei oikein siihenkään löytynyt. Blogi lähti elokuussa hyvään kasvuun ja halusin pitää fokuksen täysin siinä. Päätin siis jättää koulun taas kerran tauolle ja katsoa mitä tästä tulee. Marraskuussa sain vihdoin toiminimen pystyyn. Loppuvuosi onkin mennyt bloggaamisen, asiakashankinnan ynnä muihin yrittäjyyteen liittyvien juttujen parissa. Sekä tietysti Markkinointi instituutin Digitaalisen markkinoinnin opintoja tehdessä (miten edes kuvittelen käyväni kahta koulua, ryhtyväni yrittäjäksi, olemaan hyvä äiti, -vaimo ja -ystävä samaan aikaan?!). Nyt kyseiset opinnot ovatkin jo purkissa ja tammikuussa tulossa vielä yhteenveto opiskeluista postauksen muodossa.

Siinäpä se vuoteni tiivistettynä. Jos kuitenkin hypätään pintaa syvemmälle, ovat fiilikset vaihdelleet riemusta murheen alhoon.

Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä

Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä

Tunteiden vuoristorataa

Rehellisesti sanottuna, minusta on välillä tuntunut, ettei mikään riitä. En koskaan ole tarpeeksi hyvä, eikä minulle anneta edes mahdollisuutta. Näinä hetkinä tsemppilauseet ja usko itseesi-fraasit ovat tuntuneet vain silmään kusemiselta. Välillä olen itkenyt silmät päästäni ja on tuntunut suoraan sanottuna ihan toivottomalta. Olen jopa sortunut ajattelemaan, että kaikki muut onnistuvat heti ja kaikilla muilla on helpompaa. Vaikka tiedän, ettei se noin mene.

Olen ollut myös vihainen. Olen ollut itselleni vihainen – miksi olen tehnyt tällaisia valintoja ja miksen vain voinut olla tyytyväinen lastentarhanopettajana. Välillä olen ollut vihainen koko maailmalle ja toisinaan kaikki on vain tuntunut hemmetin epäreilulta.

Olen kuitenkin joka kerta taas kerännyt itseni nopeasti ja päättänyt onnistua. Välillä pääsen eteenpäin, kunnes taas matto vetäistään jalkojen alta ja homma tuntuu alkavan ”alusta”. Tämä rumba tulee todennäköisesti jatkumaan hamaan loppuun saakka itse kunkin elämässä, jossain muodossa. 😀 Katsoessani vuotta realistisesti taaksepäin, huomaan että asiat ovat kuitenkin edenneet – omasta mielestäni tosin tuskastuttavan hitaasti.

Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä
Kuvat: Johanna Myllymäki/A-lehdet

On tuntunut myös siltä, että kaikki muut onnistuvat heti kaikessa mihin ryhtyvät ja itse vain rämpii eteenpäin sementissä. Totuushan on kuitenkin se, että onnistumisia hehkutetaan – epäonnistumiset ja vaikeudet pidetään omana tietona. Harva kertoo mielellään somessa, että persiilleen meni. On kivempi kertoa niitä huippuhetkiä, jakaa hyvää fiilistä ja kiitollisuutta – kukapa sitä haluaisi leimaantua ruikuttajaksi…

Kulunut vuosi on samaan aikaan sisältänyt paljon myös itsevarmuutta, määrätietoisuutta, perhosia vatsassa, kuplivaa iloa ja ylitsepursuavaa innostusta tekemiäni asioita kohtaan. Se kertoo, että oikealla tiellä ollaan!

Ihanan isäni minulle tarkoitettuja sanoja lainaten ”Jos sellaisella draivilla tekee asioita kuin sinä, ei siitä voi tulla kuin hyvä”.♥ Tämä mielessä eteenpäin vaan!

Ihanaa loppuvuotta sinulle ja tsemppiä unelmiisi, mitä ikinä ne ovatkaan. 🙂 Voisinpa heittää tähän loppuun ehkä kliseisenäkin pidetyn fraasin; usko itseesi!

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

”Toiminimen perustaminen on helppoa!”Visualisoi unelmasi todeksiRyhdyin yrittäjäksi – miten menee?Kannattaako portaalissa bloggaaminen?Puolustuspuhe ”väljähtyneelle” blogimaailmalleBisnespukeutumisen säännöt – turhaa nillitystä?Yrittäjyys on epävarmaa – niin on kaikki muukin!Onko koulutuksen puute häpeä?Miksi bloggaajan pitäisi julkaista paskakommentit?

Sekavia ajatuksia x15

Moi! Kuinkakohan monetta kertaa aloitan tämän tekstin? Varmaan neljättä. Ajattelin siis kertoa muutamia asioita, joita olen tehnyt ja kokenut tällä viikolla. Valitsin kyseisen otsikon, koska luettuani näitä tajusin, että suurin osa on aika sekavia ajatuksia. 😀

sekavia ajatuksia Tällä viikolla olen..

..ajatellut että tämä blogi on aivan surkea.

..syönyt joka päivä tiistaista lähtien Cocovin super choco pussin.

..innostunut koulusta.

..kirjoittanut kalenterin niin täyteen, että sivut ovat täynnä sinistä suttua.

..soittanut monia eri puheluita ja selvittänyt kaikenlaisia juoksevia asioita.

..puhunut aivan liikaa ja samoja asioita! Miksi oon tällainen papukaija?

..ilahtunut lapsen sanavaraston kehittymisestä.

sekavia ajatuksia

..tuntenut, että asiat menevät vihdoin oikeaan suuntaan.

..tuntenut, että tietyt asiat menevät taas väärään suuntaan.

..ollut epätoivoinen, koska välillä tuntuu ettei mikään etene!

..huomannut, että hitto tää asiahan etenee!

..ollut väsynyt.

..ollut epätietoinen mihin suuntaan tätä blogia tulisi viedä.

Tänään kaikki tuntuu kuitenkin jo selkeämmältä. 😉 Ehkä ne ajatuksetkin jäsentyy päässä, sitten kun ovat hetken poukkoilleet ympäriinsä. Onko sulla ollut sekavia ajatuksia viime aikoina?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Avautuminen

Kun tunnet itsesi luuseriksi

Pakko päästä kesäkuntoon

Avautuminen

Tätä tekstiä oli vaikea nimetä. Ensin meinasin laittaa: Mun pää räjähtää, mutta sitten mies väitti, ettei se kuvaa tekstiä. Sitten meinasin laittaa Liika stressi, mutta se kuulosti tylsältä. Vaihdoin sen sitten tuohon Avautumiseen, koska sitä tämä todellakin on. 😀

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miksi ei kannata väkisin tehdä epämieluisia asioita ja miksi välillä on pakko priorisoida. Siksi onkin hassua että olen taas tässä tilanteessa. Tilanteessa jossa yritän revetä kaikkeen, edes ajatuksen tasolla. Päässä suhisee ja on vaikea rauhoittua. Pikkuasiat saavat isot mittasuhteet ja tuntuu ettei mistään tule mitään.

Se on ehkä heijastunut tänne blogiinkin – tai jos ei postauksiin asti, niin ainakin siihen luomisprosessiin; kuvia ei ole tehnyt mieli ottaa, eikä tekstiä synny. Ajatuksia olisi päässä vaikka koko kansalle jakaa, mutta sanat eivät löydä ruudulle. Siksi olenkin nyt tällä viikolla koittanut ottaa rennommin kaikin puolin, vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka istuin sohvalla katsomassa Orange is the new blackia, mieli oli rauhaton ja mietin mitä kaikkea pitäisi vielä ehtiä tekemään.

Kerroin jokin aika sitten että minulla on nyt avoimen amk:n puolella opinnot menossa. Aloitan myös mediapalveluiden toteuttajan opinnot parin viikon päästä. Blogi on päivittynyt lähes poikkeuksetta kahdesti päivässä. Siihen vielä muutamia juttuja lisää niin aivoni ovat aivan kierroksilla.

liika stressi

liika stressiJollekin tämä ei tuntuisi kiireeltä eikä miltään. Ja kyllä tällaisesta varmasti selviäisinkin. Haasteita aiheuttaa eniten oma mieleni ja liika stressi. Ja typerä ajatus siitä etten ole saavuttanut tarpeeksi tähän ikään nähden, vaikka minulla on se mikä on elämässä minulle tärkeintä; perheeni. Pitäisi lisäksi muka olla jo vähintään omistusasunto ja unelmaduuni.  Vaan itse en ole vielä siinä pisteessä.

Jostain syystä sen hyväksyminen on ollut minulle vaikeaa. Naurettavan, kiittämättömän ja lapsellisen vaikeaa. Yhtäkkiä tuntuu sietämättömältä ajatukselta etten välttämättä ole saavuttanut haluamiani asioita vielä vuosiin. En jostain syystä halua hyväksyä sitä ja siksi olenkin tehnyt nyt töitä tavoitteideni eteen ja ottanut ehkä liikaa paineita. Kaiken tämän lisäksi tiedän ettei liika stressi ole hyväksi, eikä se myöskään auta mitään, päinvastoin! Argh. 😀

Syytän jollain tapaa itseäni siitä, etten ole aikaisemmin luottanut itseeni ja lähtenyt jo aikoja sitten toteuttamaan unelmiani, vaan ajelehtinut vuosia. Olen kyllä saanut asioita paljonkin aikaan, siitä ei ole kyse. Vaan siitä että osa niistä aikaansaaduista asioista tuntuu turhilta. Miksi olen mennyt suuntaan jonka olen tiennyt vääräksi? Miksi olen tehnyt asioita, vaikka sydän sanoo että ei voisi vähempää kiinnostaa? Miksi sitä omapäisyyttä ei ollut vähän aikaisemmin? Tiedän että kuulostan kitisevältä kakaralta ja ehkä tässä asiassa olenkin. 😀

Minulla on asiat hyvin, mutta olen asettanut itselleni aika kohtuuttomia vaatimuksia. Hölmöintä on, että vaikka olen menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan elämäni kanssa, en osaa aina iloita siitäkään. Huomaan epäonnistumiset, mutta onnistumiset eivät muka ole mitään. On vaikea olla kärsivällinen ja ajatella että kaikki aikanaan, nyt vain rauhassa eteenpäin. Kun vihdoin on alkanut tekemään omaa juttuaan, kaiken haluaisi tapahtuvan silmän räpäyksessä. Minun asenne on tällä hetkellä se että kaikki tänne heti nyt, olen odottanut tätä jo vuosia (vaikken aiemmin ole paljoa liikauttanut evääni asioiden edistämiseksi kröhöm….). Miksi sitten en ole tehnyt niin?! Koska pelko ja epävarmuus ehkäpä, who knows.

liika stressi

liika stressi

liika stressiOlen elämäni aikana niin monesti tehnyt asioita vain siksi että ”pitää” ja halunnut tehdä järkeviä päätöksiä. Jostain syystä yritän ohjata itseäni siihen yleisesti ajateltuna ”järkevään” suuntaan, enkä siihen mitä oikeasti haluan. En tiedä miksi olen toiminut näin kerta toisensa jälkeen. Kai se pitää jotkut asiat oppia moninkertaisina kantapään kautta. Useinhan se on pelko ja epävarmuus joka yrittää ajaa meitä turvalliselle ja varmalle tielle, vaikka sellaista ei ole olemassakaan. Vaikka olisikin, miksi pyrkiä sinne verenmaku suussa jos se ei tunnu omalta? Niinpä.

Toivottavasti sinä uskallat kuunnella sydämesi ääntä etkä anna pelon ohjata päätöksiäsi.<3 Minä jatkan nyt Omar-munkin ja karkin syömistä ja otan rennosti. Huhhuh, tulipas tästä pitkä teksti! Annoin tämän tekstin tulla ihan tajunnanvirtana, joten toivottavasti sait jotain tolkkua tästä.

Välillä jännittää julkaista tällaisia ei niin superiloisia ja tsemppaavia tekstejä hyvinvointiin painottuvassa blogissa. Mutta faktahan on se että olen aivan tavallinen kuolevainen, joka välillää stressaa turhasta ja toisinaan on tattikin otsassa. Sellaista se elämä on toisinaan, ainakin täällä. En tiedä miten sitten muilla; onko kaikki aina pelkkää hattaraa, kertokaa te? Onko liika stressi sinulle tuttua?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Asia jota kadun

Media alaa opiskelemaan!

Kannattaako unelmat sanoa ääneen?

Milloin on aika luovuttaa?