Elämäni paras päätös x 10

Joskus ruikutin täällä blogissani päätöksestä jota kadun. Nyt kuitenkin ymmärrän, että ilman aikaisempia päätöksiäni, en välttämättä olisi tässä nykyisessä tilanteessa. Kliseistä kuraa ehkä, mutta haluan uskoa kaikilla tekemillämme päätöksillä olleen tarkoitus. Sitä paitsi – mennyttä ei saa takaisin, eikä sitä voi muuttaa. Turha siis märehtiä. Tietysti menneistä voi oppia ja mielestäni sitä olen tehnytkin! Vaikka niitä ei niin hyviä -valintoja on toisinaan tullut tehtyä, onneksi olen osannut tehdä myös rutkasti hyviä päätöksiä. Mikä sitten on ollut elämäni paras päätös? Sen kerron tässä tekstissä. 🙂 Postauksen idean sain Sarandalta.

Elämän paras päätös Elämän paras päätös

Elämäni paras päätös x 10

Lähteä ystäväni kanssa reilu kolme vuotta sitten kotibileisiin eräänä joulukuisena iltana. Ei olisi yhtään huvittanut, mutta se kannatti – tapasin nykyisen mieheni sinä iltana.

Tehdä päätöksen olla aloittamatta tupakanpolttoa. Toisaalta päätös oli harvinaisen helppo – muutaman kerran maistamisen jälkeen ihmettelen edelleen, mikä siinä viehättää. Maistuu pahalta, haisee pahalta, maksaa paljon ja aiheuttaa syöpää ynnä muuta epämieluisaa.

Aloittaa bloggaaminen! Hell yes, todellakin aivan loistava päätös. Ilman tätä blogia olisin luultavasti ajautunut johonkin epämieluisaan työhön ja miettinyt mitä hemmettiä teen elämälläni. Blogin avulla löysin oman alani ja intohimoni! Ai että, pitäisikö tässä tirauttaa kyynel tämän kunniaksi? 😀

Luottaa intuitiooni ja hiljentää tylsä järjen ääni. Tämä tapahtui kunnolla vasta reilu vuosi sitten. Ennen mietin aina, mikä olisi järkevää, pelkäsin mikä kaikki voisi mennä päin persettä, jos tekisin niin kuin haluan, mitä kaikki muutkin ajattelee ja kaikkea muuta turhaa. Intuitioon luottaminen on ollut aivan huippu juttu! Varoituksen sana tähän loppuun; joskus fiilis ja intuitiokin voi olla väärässä ja voit joutua kuseen. 😀 Omalla kohdallani intuition seuraamisesta on seurannut kuitenkin vain ja ainoastaan hyvää.

Irtisanoutuminen lastentarhanopettajan työstä. Aika on rajallinen ja valintoja on tehtävä. En ole katunut kertaakaan.

Elämän paras päätös

elämäni paras päätösPäätös lopettaa hormonaalinen ehkäisy. Postaus aiheesta löytyy täältä: Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä

Päätös olla avoimempi uusille ihmissuhteille. Vuoden sisään elämääni on tullut uusia ihania ihmisiä ja tuttavuuksia!

Aloittaa rahastosäästäminen. Turhaa ne hilut korottomalla tilillä mätänee.

Olla avoin ja puhua tunteistani! Suosittelen kyllä aivan jokaiselle. Mikään ei oo niin vapauttavaa kuin se, että uskaltaa sanoa mitä tuntee.

Päätös asua lähellä vanhempiani ja perhettäni. <3

Tällainen oli siis mun elämäni paras päätös -listaus. Onhan näitä parhaita päätöksiä vaikka kuinka paljon loputtomiin asti – tässä oli kuitenkin ne, jotka lyhyellä mietinnällä tulivat mieleen.

Samaistuitko? Mikä on sun elämän paras päätös?

Kuvat: Niina, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Hämmentävät tilanteet Teetkö elämästäsi vaikeaa? Ihanan tavallista arkeaKulmakarvojen kestopigmentointi ja kielimuuri Sähköinen asiointi you suck!Elämäni aakkoset Inspiraation puute Kun pitäisi tehdä päätöksiä Haavemaailmassa? Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä

Irtisanouduin työstäni

Jokin aika sitten minulla oli vielä vakituinen työpaikka odottamassa. Olin ilmoittanut olevani tämän koko vuoden hoitovapaalla. Miksi sitten irtisanouduin ja miten uskalsin? Taustoitan tätä hieman. Irtisanoutuminen oli nimittäin aikamoinen riski.

Aloitin maaliskuussa opiskelut uudelleen ja sainkin pian osa-aikatöitä sosiaalisen median sisällöntuottajana. Kysyin edelliseltä pomoltani luvan tehdä muita hommia tässä hoitovapaan aikana ja se sopi hänelle hyvin. Halusin kuitenkin alkaa panostamaan opiskeluun, uusiin töihin ja blogiin enemmän, joten edessä oli päivähoitopaikan hakeminen lapselle. Tilanne on kuitenkin se, että hoitovapaalla ei voi laittaa lastaan kunnalliseen päivähoitoon (tai varmaan voisi, mutta ymmärtääkseni se on kiellettyä?), jonka vuoksi tiesin että irtisanoutuminen vanhasta työstä on edessä. Tavallaan olin kyllä koko ajan tiennyt, ettei kyseinen paikka ole loppuelämäni työ, joten olin tiedostanut tämän tulevan eteen ennemmin tai myöhemmin. Jokin aika sitten saimme hoitopaikan lapselle ja irtisanouduin.

irtisanoutuminen irtisanoutuminen irtisanoutuminen irtisanoutuminen Moni ehkä miettii, miten uskalsin jättää vakituisen työn osa-aikaisten hommien varaan. Jos mietin vuoden taaksepäin, en olisi uskaltanut tehdä tällaista siirtoa. Halusin elämältäni kuitenkin jotain muuta; eikä muutosta tule ellei sitä itse tee. Olen viimeisen vuoden aikana ehtinyt miettimään paljon, millaista elämää haluan elää. Olen konkretisoinut niitä puuttuvia asioita ja miettinyt mitä minun tulee tehdä saadakseni ne. Olen elämäni aikana ehtinyt tekemään montaa erilaista työtä ja pikkuhiljaa minulle on selkeytynyt se oma juttuni ja vahvuuteni. Työ josta irtisanouduin, ei sopinut siihen suunnitelmaan. Kyseisessä työssä ei siis ollut mitään varsinaista vikaa – en vain kokenut sen olevan kuitenkaan minulle se oikea juttu.

Turvallisuushakuinen minä olisi pitänyt vakityön ja lähtenyt aikuispuolelle opiskelemaan. Yrittänyt kasvattaa blogia, olla äiti ja hivuttautua hitaasti mutta varmasti toiselle alalle. Ennemmin tai myöhemmin olisin uupunut ja luopunut niistä epävarmoista jutuista – eli blogista ja osa-aikatyöstä sosiaalisen median parissa. Jäljelle olisi jäänyt luultavasti vain vanha työ ja aikuisopiskelut.

Jos ja kun minulle olisi tarjottu lisää satunnaisia hommia somen ja sisällöntuotannon parista, en olisi kuitenkaan uskaltanut irtisanoutua niiden takia ja luultavasti olisin jäänyt vanhaan työhöni. Sitten en olisi päässyt some-, viestinnän- ja markkinointialan hommiin ehkä myöhemminkään, koska en olisi panostanut kaikkeani ja kerännyt kokemusta jo kouluaikana. Olisin katkeroitunut ja katunut etten uskaltanut heti panostaa täysillä. Edellä mainitun skenaarion jo hiukan toisessa muodossa läpikäyneenä päätin, etten tee asioita tällä kertaa puoliteholla. Voin sitten ainakin myöhemmin sanoa, että olen antanut kaikkeni.

irtisanoutuminen

irtisanoutuminen

irtisanoutuminen

irtisanoutuminenPäätöstä helpotti myös se, etten ole ikinä ehtinyt tottumaan korkeaan elintasoon – olen lähes koko ikäni opiskellut ja tehnyt osa-aikahommia siinä sivussa. Mieluummin panostan nyt tavoitteisiini, kuin teen työtä jossa en kuitenkaan pysyisi pitkään. Voin sitten muutaman vuoden päästä ehkä nauttia haluamastani työstä ja siitä suuremmasta elintasosta. Mieheni on myös tukenut minua päätöksissäni ja oikeastaan on kannustanut minua tähän koko ajan. 😀 Hän sanookin aina, että kyllä me pärjätään. Näin uskon itsekin, olemmehan pärjänneet tähänkin asti. <3

Tiedän että moni haluaisi irtisanoutua, muttei uskalla. Jos töihin meno ahdistaa ja masentaa, ei sekään ole hyväksi pidemmän päälle. Jos sinulla on jonkinlainen taloudellinen turva tai selkeä visio mitä haluaisit työksesi tehdä, suosittelen ehdottomasti pyrkimään sitä kohti. Kyllä elämä kantaa, siihen pitää vain luottaa. <3 Tietysti kannattaa miettiä, millaisia riskejä on valmis ottamaan, mitkä ovat panokset ja kuinka paljon muutosta haluaa. Jos olet työhösi tyytyväinen, vaikkei se vastaisikaan suurimpia unelmiasi, kannattaa vielä miettiä onko irtisanoutuminen järkevää.

Oma tilanteeni oli kuitenkin se, että en halunnut missään nimessä enää sivuuttaa unelmiani – varsinkaan kun olemme pystyneet elämään ihan hyvin ilman vakituisen työpaikkani tuloja. Emme siis joutuneet taloudellisestikaan luopumaan mistään. Nyt ei vain ole sellaista varmaa kuukausipalkkaista työtä näkyvissä, mutta silti en kadu päätöstäni.

Oletko sinä irtisanoutunut epävarmassa tilanteessa? Olisi todella mielenkiintoista kuulla miten hommat lutvuituivat ja löysitkö paremman työn? Kadutko ratkaisuasi?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miksi haluan blogata työkseni?

Päivän paskimmat

Sulla ei oo huumorintajuu!

Sillä alalla ei oo töitä

Unohda häpeä ja katso mitä tapahtuu

Kuinka usein jätät tekemättä asioita siksi, ettet kehtaa? Kuinka monesti joku muu on vienyt nenän edestäsi haluamasi asian, koska on laittanut itsensä likoon ja kehdannut? Häpeä on ikävä tunne ja rajoittaa elämää – unohda se! Olen kirjoittanut myös tekstin Uskalla epäonnistua!, joka sivuaa aika paljon tätä samaa aihetta. Tämä on kuitenkin omaa sydäntäni lähellä oleva aihe, joten täältä pesee lisää. Voi kuule, et arvaakkaan miten monesti olen jäänyt syrjään häpeän ja kehtaamattomuuden vuoksi. Sitten on v*tuttanut kuin pientä oravaa, kun joku muu menee ja kehtaa. Ja vielä saa haluamansa! Tarpeeksi pitkään kun katsoin tätä vierestä, päätin että nyt jumalauta alkaa meikäläinenkin kehdata. 😀

häpeä

häpeäEn oikeastaan tarkalleen muista, mistä tämä kehtaamisen aikakausi (:D) alkoi. On edelleen tilanteita, joissa häpeä ja epävarmuus meinaa viedä minusta voiton. Silloin palautan mieleeni sen fiiliksen, joka seuraa siitä ettei kehtaa. Maailman ärsyttävin fiilis!

Kun ensimmäisen kerran alat kehtaamaan, oli se sitten haastavan työn hakeminen, idean esittäminen päällepäsmäreiden seurassa, julkisesti laulaminen, haaveiden ääneen sanominen, puolesi pitäminen tms. aluksi huomaat piipittäväsi kuin pieni hiiri. Alat miettimään, että oliko tää kehtaaminen ja suunsa avaaminen sittenkään niin hyvä idea. Lupaan että kerta kerralta homma helpottuu ja sitten kiität itseäsi, että uskalsit!

On myös erittäin vapauttavaa huomata, ettei muiden mielipiteet vaikutakaan enää päätöksiisi eikä itsensä nolaaminenkaan ole enää niin pelottava ajatus. Itselleen oppii nauramaan ja viimeistään siinä tilanteessa häpeä hälvenee (tosin ei välttämättä poistu kokonaan. ;)) Vaikka heti mitään mullistavaa ei tapahtuisi, ajan kuluessa huomaat varmasti kehtaamisen tuoneen elämääsi hyviä asioita! En tiedä ketään jolle ei olisi käynyt näin, joten suosittelen kokeilemaan.

häpeähäpeä

häpeäEi olla niin jäykkiä! Uskalletaan vähän koetella rajojamme ja poistua mukavuusalueeltamme. Usein mahtavia asioita alkaa tapahtumaan, kun vähän höllää kontrolliaan eikä ole niin tietoinen itsestään.

Haastankin sut nyt ensi kerralla menemään ja tekemään, kun häpeä meinaa ottaa susta vallan. Tule sitten kertomaan miten sujui, olisi ihanaa kuulla!

Leppoisaa keskiviikkoa. <3

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Ajankäyttö lapsiperheessä

Jos vain kehtaisin

Sensuroimattomia ajatuksia