Tänään tapahtunutta

*Sisältää mainoslinkkejä

Tänään…

..opin mitä tarkoittaa mp. :’D

..Black Mirroria tuli Netflixiin, JEE!

..olin lapsen ja miehen kanssa sisäleikkipuistossa.

..kielsin muita lapsia etuilemasta liukumäessä.

..laitoin pitkästä aikaa meikkiä.

Tänään tapahtunutta, Arki, Black Mirror, Taru Mari Tänään tapahtunutta, Arki, Black Mirror, Taru Mari Tänään tapahtunutta, Arki, Black Mirror, Taru Mari Tänään tapahtunutta, Arki, Black Mirror, Taru Mari..kävin Jutan kanssa valokuvaamassa.

..päivittelin minun ja miehen tyhmyyttä lentolippuja varatessamme – varasimme liput matkatoimistolta lentoyhtiön sijaan. Tuli kalliimmaksi ja huonot ehdot vielä kaupanpäälle!

..siivosin.

..laitoin lapsen kanssa Whatsapp viestejä. Sieltä tuli muun muassa ”äiti olet ihana” ja ”lakastan sua”. Mies tosin laittoi sanat lapsen suuhun, mutta oli se silti mukavaa.

Laukku: Modelife*, täältä.

Kuvat, Jutta Hirsimäki, edit by me

Mitä sinä olet puuhaillut tänään? 🙂

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Elämäni alkoi kun sain lapsen5 vinkkiä yrittäjän työn hinnoitteluunVuosi 2017 oli vähän blööViime viikon ajatuksia x7Paljon eri liikuntalajit kuluttavat kaloreita?5 syytä käydä pussikaljalla51 Facebook profiilikuvaa #profiilikuvahaasteTyöelämän ulkonäköpaineet – mitä voi vaatia?Stressiä ja kyyneleitä

Vuosi 2017 oli vähän blöö

Kulunut vuosi on ollut täynnä muutoksia. Itseäni melkein hengästyttää ajatella, mitä kaikkea on tapahtunut. Ajattelin tässä postauksessa vähän luoda katsausta menneeseen vuoteen ja jakaa ajatuksia tulevasta. Kaikkea en nyt tähän postaukseen luonnollisestikaan kirjoita.

Tammikuussa asetin kunnianhimoisen tavoitteen blogini suhteen. Halusin että vuoden aikana saan lukijamäärät sille tolalle, että pystyisin elämään pelkästään blogituloilla. Ei onnistunut. 😀 Uuvutin itseni tavoitteen kanssa, josta seurauksena se, ettei blogia ole tullut kirjoitettua kahteen viikkoon. Nyt kirjoittaminen alkaa maistua ja tuntuu taas kivalta kirjoitella tänne. 🙂 Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä

Takaisin koulunpenkille – hetkeksi

Maaliskuussa aloitin media-alan opiskelun, mutta koulu ei tuntunut omalta ja hain siirtoa. Jätinkin kyseisen koulun tauolle ja mietiskelin mitä haluan. Huhtikuussa irtisanouduin myös lastentarhanopettajan työstäni, josta olin hoitovapaalla. Kevät sujui siis blogi- ja muita somejuttuja tehdessä.

Kesällä sain tietää päässeeni toiseen kouluun, mutta motivaatiota ei oikein siihenkään löytynyt. Blogi lähti elokuussa hyvään kasvuun ja halusin pitää fokuksen täysin siinä. Päätin siis jättää koulun taas kerran tauolle ja katsoa mitä tästä tulee. Marraskuussa sain vihdoin toiminimen pystyyn. Loppuvuosi onkin mennyt bloggaamisen, asiakashankinnan ynnä muihin yrittäjyyteen liittyvien juttujen parissa. Sekä tietysti Markkinointi instituutin Digitaalisen markkinoinnin opintoja tehdessä (miten edes kuvittelen käyväni kahta koulua, ryhtyväni yrittäjäksi, olemaan hyvä äiti, -vaimo ja -ystävä samaan aikaan?!). Nyt kyseiset opinnot ovatkin jo purkissa ja tammikuussa tulossa vielä yhteenveto opiskeluista postauksen muodossa.

Siinäpä se vuoteni tiivistettynä. Jos kuitenkin hypätään pintaa syvemmälle, ovat fiilikset vaihdelleet riemusta murheen alhoon.

Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä

Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä

Tunteiden vuoristorataa

Rehellisesti sanottuna, minusta on välillä tuntunut, ettei mikään riitä. En koskaan ole tarpeeksi hyvä, eikä minulle anneta edes mahdollisuutta. Näinä hetkinä tsemppilauseet ja usko itseesi-fraasit ovat tuntuneet vain silmään kusemiselta. Välillä olen itkenyt silmät päästäni ja on tuntunut suoraan sanottuna ihan toivottomalta. Olen jopa sortunut ajattelemaan, että kaikki muut onnistuvat heti ja kaikilla muilla on helpompaa. Vaikka tiedän, ettei se noin mene.

Olen ollut myös vihainen. Olen ollut itselleni vihainen – miksi olen tehnyt tällaisia valintoja ja miksen vain voinut olla tyytyväinen lastentarhanopettajana. Välillä olen ollut vihainen koko maailmalle ja toisinaan kaikki on vain tuntunut hemmetin epäreilulta.

Olen kuitenkin joka kerta taas kerännyt itseni nopeasti ja päättänyt onnistua. Välillä pääsen eteenpäin, kunnes taas matto vetäistään jalkojen alta ja homma tuntuu alkavan ”alusta”. Tämä rumba tulee todennäköisesti jatkumaan hamaan loppuun saakka itse kunkin elämässä, jossain muodossa. 😀 Katsoessani vuotta realistisesti taaksepäin, huomaan että asiat ovat kuitenkin edenneet – omasta mielestäni tosin tuskastuttavan hitaasti.

Usko itseesi, Usko unelmiisi, tavoitteet, unelmat, 2017, bloggaaminen, ammattibloggaaminen, Uusi vuosi, Kulunut vuosi, Elämä
Kuvat: Johanna Myllymäki/A-lehdet

On tuntunut myös siltä, että kaikki muut onnistuvat heti kaikessa mihin ryhtyvät ja itse vain rämpii eteenpäin sementissä. Totuushan on kuitenkin se, että onnistumisia hehkutetaan – epäonnistumiset ja vaikeudet pidetään omana tietona. Harva kertoo mielellään somessa, että persiilleen meni. On kivempi kertoa niitä huippuhetkiä, jakaa hyvää fiilistä ja kiitollisuutta – kukapa sitä haluaisi leimaantua ruikuttajaksi…

Kulunut vuosi on samaan aikaan sisältänyt paljon myös itsevarmuutta, määrätietoisuutta, perhosia vatsassa, kuplivaa iloa ja ylitsepursuavaa innostusta tekemiäni asioita kohtaan. Se kertoo, että oikealla tiellä ollaan!

Ihanan isäni minulle tarkoitettuja sanoja lainaten ”Jos sellaisella draivilla tekee asioita kuin sinä, ei siitä voi tulla kuin hyvä”.♥ Tämä mielessä eteenpäin vaan!

Ihanaa loppuvuotta sinulle ja tsemppiä unelmiisi, mitä ikinä ne ovatkaan. 🙂 Voisinpa heittää tähän loppuun ehkä kliseisenäkin pidetyn fraasin; usko itseesi!

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

”Toiminimen perustaminen on helppoa!”Visualisoi unelmasi todeksiRyhdyin yrittäjäksi – miten menee?Kannattaako portaalissa bloggaaminen?Puolustuspuhe ”väljähtyneelle” blogimaailmalleBisnespukeutumisen säännöt – turhaa nillitystä?Yrittäjyys on epävarmaa – niin on kaikki muukin!Onko koulutuksen puute häpeä?Miksi bloggaajan pitäisi julkaista paskakommentit?

Elämäni alkoi kun sain lapsen

Sain idean postaukseen Lauran tästä tekstistä. Huomasin myös tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen, että Karoliinakin oli kirjoittanut aiheesta. Tänään aiheena siis elämä äidiksi tulon jälkeen. Ennen äidiksi tuloa ajattelin, ettei sen tarvitsisi muuttaa mitään. Siinä olin väärässä – kyllä lapsi muuttaa elämää, muttei se silti mielestäni ole loppu millekään.

Lapsi muuttaa elämää, mutta elämä ei silti lopu

Juuri vähän aikaa sitten törmäsin Iltapäivälehden otsikkoon, että matkustelu kiinnostaa lapsiperhe-elämää enemmän. Taustalla on ilmeisesti pelko vapauden menettämisestä.

Jos moni ajattelee, että elämä loppuu lapsen saantiin, omalla kohdallani se meni melkeinpä päinvastoin. Koin, että tästä se elämä vasta alkaa! Jostain syystä äidiksi tulon myötä, aloin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni miettiä kunnolla, millaista elämää haluan elää. Tuli fiilis, että elämä on tässä ja nyt, eikä sitten joskus kun olen ”tarpeeksi aikuinen”. Sitä ennen olin vain mennyt eteenpäin, sen kummempia miettimättä. Kuvittelin jotenkin oudosti, että elämä vain menee eteenpäin ilman, että siihen voisi sen suuremmin vaikuttaa.

Äitiyslomalla syntyi tämä blogikin ja ilman tätä olisin varmaan vieläkin hukassa. Urahaaveiden myötä selkiytyi myös se, miten haluan elää ja millaista elämää tavoittelen. Samalla syntyi myös päättäväisyys ja tavoitteellisuus.

En tiedä, johtuiko tämä äitiydestä vai aikuistumisesta muuten vaan – tulin äidiksi nimittäin 24-vuotiaana. Olen kuullut sanottavan, että isoja päätöksiä kannattaa tehdä vasta 25-vuotiaana – siihen asti persoona vielä muokkautuu niin paljon. Toki se muokkautuu läpi elämän, mutta suurimmat muutokset tapahtuvat yleensä nuoruudessa. Ehkä tulin äidiksi juuri sen ikäisenä, että aloin selkeämmin tietää mitä haluan. Tai sitten se oli se äitiys joka muutti minua.

Lapsi muuttaa elämää, Miten lapsi muuttaa elämää, Miten äitiys muuttaa, Elämä ei lopu lapsen saantiin, Äitiys, vanhemmuus Lapsi muuttaa elämää, Miten lapsi muuttaa elämää, Miten äitiys muuttaa, Elämä ei lopu lapsen saantiin, Äitiys, vanhemmuus

The best is yet to come

Oli miten oli, koen edelleen parhaiden hetkien olevan vasta edessäpäin. Lapsi on tuonut elämääni niin paljon rakkautta ja iloa, ettei sitä voita mikään. En koe menettäneeni vapauttani, vaikka äiti olenkin. Tässä kohti jaksan aina muistuttaa, että ilman tukiverkkoja ja lapsen isovanhempia olisi kyllä rankempaa. Maailmanympärysmatkalle en tietysti voisi lähteä tällä hetkellä – en kyllä voisi, vaikken olisikaan äiti. 😀 Pidemmät reissut ilman lasta saavat siis vielä odottaa, mutta niidenkin aika tulee. 🙂

Yhteenvetona siis; koen äitiyden kasvattaneen itseäni ja selkeyttäneen elämääni – nyt tiedän mitä haluan (toki sekin voi vielä muuttua). En koe äitiyden olevan loppu millekään – enemmänkin uuden alku.

Ja ei, tämä ei ole mikään manifesti sille, että hankkikaa lapsi jos haluatte selkeyttä elämäänne! Tämä oli vain oma kokemukseni asiasta. Lapsi kannattaa yrittää saada vain, jos sitä haluaa. 🙂

Mitä mieltä sinä olet? Miten lapsi on muuttanut elämääsi?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

15 kysymystä, joiden avulla löydät oman juttusiVisualisoi unelmasi todeksiVoi vitt* äitiEsikoinen hoidossa, vanhempi kotona vauvan kanssa?Vauvavuosi toi silmäpussitValmis äidiksi?Tänään alkaa uusi elämä!”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä?”Ehdittekö harrastaa enää seksiä?!”