Unohda häpeä ja katso mitä tapahtuu

tekoturkki asukuvat
Takki & huivi//saatu käytettynä, Housut, kengät & pipo//H&M, Aurinkolasit//Gitter

Kuinka usein jätät tekemättä asioita siksi, ettet kehtaa? Kuinka monesti joku muu on vienyt nenän edestäsi haluamasi asian, koska on laittanut itsensä likoon ja kehdannut?

Olen kirjoittanut myös tekstin Uskalla epäonnistua!, joka sivuaa aika paljon tätä samaa aihetta. Tämä on kuitenkin omaa sydäntäni lähellä oleva aihe, joten täältä pesee lisää.

Voi kuule, et arvaakkaan miten monesti olen jäänyt syrjään häpeän ja kehtaamattomuuden vuoksi. Sitten on v*tuttanut kuin pientä oravaa, kun joku muu menee ja kehtaa. Ja vielä saa haluamansa! Tarpeeksi pitkään kun katsoin tätä vierestä, päätin että nyt jumalauta alkaa meikäläinenkin kehdata. 😀

En oikeastaan tarkalleen muista, mistä tämä kehtaamisen aikakausi (:D) alkoi. On edelleen tilanteita, joissa häpeä ja epävarmuus meinaa viedä minusta voiton. Silloin palautan mieleeni sen fiiliksen, joka seuraa siitä ettei kehtaa. Maailman ärsyttävin fiilis!

Kun ensimmäisen kerran alat kehtaamaan, oli se sitten haastavan työn hakeminen, idean esittäminen päällepäsmäreiden seurassa, julkisesti laulaminen, haaveiden ääneen sanominen, puolesi pitäminen tms. aluksi huomaat piipittäväsi kuin pieni hiiri. Alat miettimään, että oliko tää kehtaaminen ja suunsa avaaminen sittenkään niin hyvä idea. Lupaan että kerta kerralta homma helpottuu ja sitten kiität itseäsi, että uskalsit!

On myös erittäin vapauttavaa huomata, ettei muiden mielipiteet vaikutakaan enää päätöksiisi eikä itsensä nolaaminenkaan ole enää niin pelottava ajatus. Itselleen oppii nauramaan ja viimeistään siinä tilanteessa häpeä hälvenee (tosin ei välttämättä poistu kokonaan. ;)) Vaikka heti mitään mullistavaa ei tapahtuisi, ajan kuluessa huomaat varmasti kehtaamisen tuoneen elämääsi hyviä asioita! En tiedä ketään jolle ei olisi käynyt näin, joten suosittelen kokeilemaan.

Ei olla niin jäykkiä! Uskalletaan vähän koetella rajojamme ja poistua mukavuusalueeltamme. Usein mahtavia asioita alkaa tapahtumaan, kun vähän höllää kontrolliaan eikä ole niin tietoinen itsestään.

Haastankin sut nyt ensi kerralla menemään ja tekemään, kun häpeä meinaa ottaa susta vallan. Tule sitten kertomaan miten sujui, olisi ihanaa kuulla!

Leppoisaa keskiviikkoa. <3

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Ajankäyttö lapsiperheessä

Jos vain kehtaisin

Sensuroimattomia ajatuksia

 

 

Pienet, mutta ärsyttävät asiat

  Vaikka usein ei tule ihan pienestä ärsyynnyttyä, toisinaan pikkuriikkisetkin jutut alkavat jurppimaan. Tässä niistä muutama:

Kun sukka valuu kengän sisässä.

Se kun sulle tulee päivittäin sama kommentti Instaan: Want followers? Check my page!

Kun kolautat kyynärpääsi kaapin oveen.

Kun jalka on niin puutunut ettet pysty nousemaan.

Kun vesi kielellä menet jääkaapille ja huomaat että lempiherkkusi onkin loppu.

Kun jonotat puhelinpalvelussa yli puoli tuntia ja vihdoin kun sinulle vastataan puhelu katkeaa.

Kun läppäri tilttaa juuri ennen kuin olet tallentanut työsi.

Kun suosikkisarja on katsottu loppuun ja muistat sen vasta kun olet jo linnoittautunut herkkujen kera sohvalle.

Kun toinen kysyy ”mitä?” jo kymmenennen kerran.

pienet ärsyttävät asiat, ärsyttääKun flunssaisena soitat terveysasemalle varataksesi aikaa, mutta luurin päässä tajuat ettei sinusta lähde inahdustakaan ääntä.

Kun samat vanhat muovikukat ovat joka kuvassasi rekvisiittana.

Kun pyyhit pölyjä ja ne laskeutuvat heti samalle paikalle.

Kun kuvaustreffit peruuntuvat vaakatasoon satavan rännän takia.

Kun puuro räjähtää mikrossa.

Kun jätät tenttiin lukemisen taas illalle ja tajuat ettet todellakaan jaksa enää aloittaa.

Kun seinään tulee naarmu pelkästä hipaisusta.

Vitsin varjolla ilkeily.

Blogipostaukset joissa on 5000 kuvaa ja sen vuoksi sivut lagittavat. Jää lukematta. 🙁

Keksitkö lisää? Nyt saa avautua! 😉

Facebook & Instagram

Lue myös:

Sensuroimattomia ajatuksia

Epäsuositut mielipiteet vol. 3

Asia jota kadun

”Jokainen on oman onnensa seppä”

Nykyään viljellään usein ajatuksia siitä miten kaikki on mahdollista, jos vain teet töitä asioiden eteen. Jokainen on oman onnensa seppä, ole positiivinen ja asenne ratkaisee. Muun muassa näitä lausahduksia viljellään jatkuvasti. Välillä tuntuu että mitäs hemmettiä; ovatko ihmiset niin todellisuudesta vieraantuneet että uskovat tähän mustavalkoisesti?

Vaikka me asummekin hyvinvointivaltiossa ja täällä on asiat paremmin kuin monessa muussa paikassa, meillä kaikilla ei silti ole samat lähtökohdat elämään, vaikka ihanaahan se olisi. Usein he ketkä näin ajattelevat, ovat hyväosaisia; heillä on ollut hyvä lapsuus, turvattu toimeentulo ja terve itsetunto.

Minä uskon että ihminen voi itse vaikuttaa onnellisuuteensa paljonkin, tiettyyn pisteeseen saakka. Terve ihminen jolla on elämän perusasiat kunnossa, on aika kykenevä muuttamaan elämänsä suuntaa. Mutta entä ihminen joka ei ole lapsuudessa saanut perusturvaa, huolenpitoa eikä riittävää toimeentuloa? Myös aikuisuudessa mieli voi hajota ja elämä heittää eteen niin isoja vastoinkäymisiä, että tsemppipuheet kuulostavat vain irvailulta. Masentuneelle on turha sanoa että ryhdistäydy ja tee jotain.

asenne ei ratkaise, jokainen on oman onnensa seppä

Apua voi hakea, toinen juttu on, saako sitä, saatika onko ihmisellä voimia käydä sitä byrokratiaviidakkoa läpi jota avun saaminen toisinaan vaatii. Ongelmia ei kitketä pois viljelemällä latteuksia.

Jostain syystä myös usein rikkaaseen perheisiin syntyneet ajattelevat itse ansainneensa hyväosaisuutensa ja että köyhyys on itseaiheutettua. Tämä on mielestäni suorastaan irvokas ajatus ja kertoo siitä että osa ihmisistä ei osaa ajatella elämää oman kuplansa ulkopuolelta.

Vaikeista oloista voi ponnistaa vaikka mihin ja hyvistä oloista tullut voi olla ponnistamatta. Taloudellisesti turvattomalla voi olla vahva mieli ja hyvin toimeentulevalla muita haasteita elämässä. Emme siis todellakaan tiedä kuka pystyy ja mihin. Siksi onkin höpsöä väittää, että kaikilla on mahdollisuudet olla oman onnensa seppiä.

Kannatan elämänmyönteisyyttä ja positiivisuutta. Kannatan myös tähtiin kurkottamista ja unelmien jahtaamista. Mutta kaikkein eniten toivon ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan; sinä et voi tietää mitä toinen käy läpi, joten olisi yksisilmäistä tehdä olettamuksia siitä mihin hän on kykenevä ja mihin ei. Parasta tukea on usein myötätunto, ei omien totuuksien laukominen. Tässä myös kolumni, joka kiteyttää ajatukseni aika hyvin.

Heräsikö tästä ajatuksia?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Aina sä seurustelet

”Sillä alalla ei oo töitä”

Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen?