Kumpi on pahempaa – jättäminen vai jätetyksi tuleminen?

  Olen huomannut, että tykkäätte lukea parisuhteisiin liittyviä tekstejä, joten ajattelin pohtia otsikon kysymystä ihan postauksen muodossa.

Suurimmalla osalla meistä luultavasti on kokemus jättämisestä ja jätetyksi tulemisesta – kuin myös minulla. Usein ajatus on, että jättäjällä ei tunnu ero missään ja jätetty on taas aivan rikki. Tämähän on todella looginen ajatus – jos jättäjä ei halua enää olla yhdessä, mitä surkuteltavaa siinä on? Mielikuva jätetystä on taas se surullisempi – hänet on jätetty, vaikka hän olisi halunnut jatkaa suhdetta. Nämä ovat siis ne yleisimmät ajatukset, ainakin omien havaintojeni mukaan. Näin se ei kuitenkaan todellakaan aina mene.

Suhteen voi päättää, vaikka rakastaisi ja haluaisi olla yhdessä. Silloin syynä onkin yleensä ylitsepääsemättömät ongelmat suhteessa, omat- tai toisen kriisit. Tällöin myöskään jättäjällä ei varmasti ole helppoa; sitä voi kantaa syyllisyyttä toisen puolesta. Myös jättäjä voi tuntea katumusta ja mustasukkaisuutta, jos toinen löytääkin heti uuden rakkauden – oliko ero sittenkin virhe?

Jätetty taas voi tajuta eron jälkeen, että se oli oikea ratkaisu ja jatkaa elämäänsä hyvinkin nopeasti. Tähän varmasti vaikuttaa eron syyt – onko eroon liittynyt kolmansia osapuolia ja onko ero ollut riitaisa. Tietysti myös elämän muut osa-alueet vaikuttaa; onko muita läheisiä tukena ja elämässä muita sisältöä antavia asioita kuin parisuhde. Myös itseluottamus vaikuttaa; jos itseluottamus on todella huono, voi jätetyksi tuleminen antaa sille suuren kolauksen.

Omalla kohdallani voin sanoa, että jättäminen on ollut paljon pahempaa kuin jätetyksi tuleminen. Olen kokenut pahaa mieltä toisen puolesta ja tuntenut itseni sydämettömäksi paskaksi. Olen myös hetkellisesti kyseenalaistanut päätöstäni, jos eron syy ei ole ollut mikään dramaattinen. Pahinta on kuitenkin ollut se toisen huono fiilis.

Jätetyksi tuleminen on myös sattunut, mutta vain hetkellisesti. Kirjoitinkin tästä jo hieman tässä postauksessa. Silloin ollaan oltu tilanteessa, jossa suhde olisi romuttunut pian muutenkin – on ollut siis helppoa ottaa nokka kohti tulevaa. En myöskään ole jäänyt henkisesti roikkumaan ihmisessä, jonka vain luulin tuntevani.

Jätetyksi tuleminen olisi paha, jos ero johtuisi selkeästi jostain omasta anteeksiantamattomasta teosta. Olen huono kestämään syyllisyyttä, joten voin kuvitella sen olevan minulle todella hirveä tilanne. En ole kuitenkaan kokenut tällaista tilannetta, joten vaikea sanoa.

Mitä mieltä sinä olet? Kumpi on pahempaa ja miksi?

Kuvat: Suvi S., edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen?

Aina sä seurustelet

Mikä siinä sitoutumisessa pelottaa?