Erotaanko nykyään liian helposti?

Erotaanko liian helposti? Mikä on tarpeeksi hyvä syy erota? Se että toinen ei tunnu enää samalta? Sekö ettei ole ole enää sitä hullua huumaa ja rakastumisen tunnetta. Kun kolme tuntia kestävät seksimaratonit vaihtuvat Netflixin töllötykseen ja tavalliseen arkeen. Eiköhän ole sitten aika nostaa kytkintä ja etsiä joku toinen!

Olen sitä mieltä ettei kukaan voi kertoa sinulle, mikä on tarpeeksi hyvä syy erota. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että usein kysymys onkin siitä, halutaanko suhde saada toimimaan vai ei. On helppoa olla suhteessa, jossa kaikki menee putkeen ja on helppoa suurempien vastoinkäymisten tai tylsistymisien kohdatessa todeta ettei tämä toimi, tai sitten se klassinen ”Sä et ole enää se ihminen, johon rakastuin. Sä olet muuttunut.”

Totta kai ihmiset muuttuvat. Vai olettaako joku, että kymmenen vuoden parisuhteen aikana kumpikin pysyisi täysin samanlaisena? Elämä muokkaa meitä niin hyvässä kuin pahassa. Vai tunteeko kukaan ihmistä, joka pysyisi aina vaan samanlaisena? Tuskin.

erotaanko liian helposti? erotaanko liian helposti? Mitä mieltä sitten itse olen; erotaanko liian helposti? En oikeastaan haluaisi sanoa niin. Mielestäni en oikeastaan voi edes sanoa niin; enhän minä ole ollut siinä suhteessa, eikä kukaan voi kenenkään puolesta sanoa mikä on tarpeeksi hyvä syy. Mutta ainakin välillä tuntuu siltä, että yhä harvempi haluaa nykyään sitoutua suhteeseen ja ottaa sen paskoineen puolineen päivineen.

Nykyään kaiken pitää olla täydellistä ja syy uuden etsimiseen voi olla sellainen, jota en itse ymmärrä. Mielestäni eroamisessa ei ole mitään väärää, sehän on täysin oma asia ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Välillä vain tuntuu siltä, että monilla ihmisillä on täysin epärealistinen kuva parisuhteesta ja sitten ollaan pettyneitä, kun kaikki ei olekaan vaaleanpunaista hattaraa.

Olen myös monesti katsonut vierestä tilannetta, jossa toinen on halunnut erota väliaikaisen kriisin kohdatessa ja sitten jälkeenpäin on kaduttu, koska vastaava kriisi tuli seuraavassakin suhteessa. Ei ole olemassa parisuhdetta, josta selviäisi ilman haasteita. Haaste ei välttämättä edes tule vastaan itse suhteessa (usein kylläkin), mutta elämä heittää eteen kaikenlaista, joka väistämättä vaikuttaa ainakin väliaikaisesti myös parisuhteeseen. Ei siinä tilanteessa mielestäni kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos sen sijaan et ole ikinä katunut erojasi, ehkä silloin päätös on tosiaan ollut oikea.

erotaanko liian helposti?

erotaanko liian helposti?

erotaanko liian helposti?Toinen juttu joka mielestäni kannattaa tunnistaa ennen eroamista; onko ongelma kumppanissasi, suhteessa, sinussa vai teissä molemmissa? Haluatteko edes saada suhteen toimimaan? Joskus tuntuu, että ihmiset syyttävät omasta pahasta olostaan suhdetta, vaikka kyseessä olisikin joku henkilökohtainen ongelma. Parisuhde ei ole parannus kaikkiin ongelmiisi, eikä kukaan voi vastata kaikkiin tarpeisiisi. Parisuhteen tarkoituskaan ei ole tehdä sinusta täydellisen onnellista. Moni myös olettaa elämän muuttuvan eron jälkeen paremmaksi, mutta aina näin ei käykään.

Jos huomaat parisuhteidesi tyssäävän aina siihen ensimmäiseen kriisiin, kannattaa miettiä onko luovuttanut liian helposti. Täydellistä tyyppiä ei olekaan, se kannattaa muistaa. Usein suhteen eteen täytyy nähdä vaivaa, ei aina mutta erittäin usein. Silloin täytyykin miettiä, onko toinen sen vaivan arvoinen ja kuinka paljon haluaa suhteen onnistuvan. Tärkeintä on luottaa siihen omaan fiilikseen, järkeen ja tehdä päätökset niiden pohjalta. Joskus kuitenkin omia valintojaan on hyvä kyseenalaistaakin. 🙂

Toivottavasti tämä ei kuulostanut paasaukselta! 😀

Mitä mieltä sinä olet? Erotaanko liian helposti?

Kuvat: Niina V., edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kumpi on pahempaa – Jättäminen vai jätetyksi tuleminen?

Parisuhdekriisi

Puhumattomuus pilaa ihmissuhteet

Kumpi on pahempaa – jättäminen vai jätetyksi tuleminen?

  Olen huomannut, että tykkäätte lukea parisuhteisiin liittyviä tekstejä, joten ajattelin pohtia otsikon kysymystä ihan postauksen muodossa.

Suurimmalla osalla meistä luultavasti on kokemus jättämisestä ja jätetyksi tulemisesta – kuin myös minulla. Usein ajatus on, että jättäjällä ei tunnu ero missään ja jätetty on taas aivan rikki. Tämähän on todella looginen ajatus – jos jättäjä ei halua enää olla yhdessä, mitä surkuteltavaa siinä on? Mielikuva jätetystä on taas se surullisempi – hänet on jätetty, vaikka hän olisi halunnut jatkaa suhdetta. Nämä ovat siis ne yleisimmät ajatukset, ainakin omien havaintojeni mukaan. Näin se ei kuitenkaan todellakaan aina mene.

Suhteen voi päättää, vaikka rakastaisi ja haluaisi olla yhdessä. Silloin syynä onkin yleensä ylitsepääsemättömät ongelmat suhteessa, omat- tai toisen kriisit. Tällöin myöskään jättäjällä ei varmasti ole helppoa; sitä voi kantaa syyllisyyttä toisen puolesta. Myös jättäjä voi tuntea katumusta ja mustasukkaisuutta, jos toinen löytääkin heti uuden rakkauden – oliko ero sittenkin virhe?

Jätetty taas voi tajuta eron jälkeen, että se oli oikea ratkaisu ja jatkaa elämäänsä hyvinkin nopeasti. Tähän varmasti vaikuttaa eron syyt – onko eroon liittynyt kolmansia osapuolia ja onko ero ollut riitaisa. Tietysti myös elämän muut osa-alueet vaikuttaa; onko muita läheisiä tukena ja elämässä muita sisältöä antavia asioita kuin parisuhde. Myös itseluottamus vaikuttaa; jos itseluottamus on todella huono, voi jätetyksi tuleminen antaa sille suuren kolauksen.

Omalla kohdallani voin sanoa, että jättäminen on ollut paljon pahempaa kuin jätetyksi tuleminen. Olen kokenut pahaa mieltä toisen puolesta ja tuntenut itseni sydämettömäksi paskaksi. Olen myös hetkellisesti kyseenalaistanut päätöstäni, jos eron syy ei ole ollut mikään dramaattinen. Pahinta on kuitenkin ollut se toisen huono fiilis.

Jätetyksi tuleminen on myös sattunut, mutta vain hetkellisesti. Kirjoitinkin tästä jo hieman tässä postauksessa. Silloin ollaan oltu tilanteessa, jossa suhde olisi romuttunut pian muutenkin – on ollut siis helppoa ottaa nokka kohti tulevaa. En myöskään ole jäänyt henkisesti roikkumaan ihmisessä, jonka vain luulin tuntevani.

Jätetyksi tuleminen olisi paha, jos ero johtuisi selkeästi jostain omasta anteeksiantamattomasta teosta. Olen huono kestämään syyllisyyttä, joten voin kuvitella sen olevan minulle todella hirveä tilanne. En ole kuitenkaan kokenut tällaista tilannetta, joten vaikea sanoa.

Mitä mieltä sinä olet? Kumpi on pahempaa ja miksi?

Kuvat: Suvi S., edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen?

Aina sä seurustelet

Mikä siinä sitoutumisessa pelottaa?