Kauneuskäsitykset

Mitä kauneus minulle merkitsee ja millainen on mun kauneuskäsitys?

Lapsena en miettinyt ulkonäköäni paljoakaan. Hengailin tyytyväisenä XL-kokoisissa Lanzarote turistipaidoissa ja veluuriverkkareissa vielä silloinkin, kun ystäväpiiri alkoi miettimään mitä päällensä laittaa. Mielenkiinnosta kokeilin meikkiä 9-vuotiaana, mutta säännöllisemmin aloin meikkaamaan vasta yläasteella. Joskus saatoin tosin toimia meikkipäänä siskolleni – hän tykkäsi meikata minua ja laittaa hiuksiani.

Aloin kuitenkin miettimään omaa ulkonäköäni jo ala-asteella ja onnistuin kehittämään tummista silmänalusistani kompleksin – kiitos erään meidän luokkalaisen pojan kommenttien. Murrosiän kynnyksellä oli myös aivan tavallista, että luokkamme pojat kommentoivat tyttöjen ulkonäköä. Kommentteja saivat kaikki: Jos rinnat alkoivat kasvaa aikaisin, siitä sai kuulla ja päinvastoin. Itse sain kuulla olevani lauta.

Kauneuskäsitys, Käsitys kauneudesta, Kauneus, Ulkonäkö, Itsevarmuus, Sisäinen kauneus, Aitous

Kauneuskäsitys, Käsitys kauneudesta, Kauneus, Ulkonäkö, Itsevarmuus, Sisäinen kauneus, Aitous

Teini-iässä alkoi tulemaan positiivista kommenttia ulkonäöstä. Usein se tuntui mukavalta, mutta humalaiset miehet ja selvästi vanhemmat tyypit menivät jo epäasiallisiksi. Jos huomioon ei reagoinut mitenkään, saattoivat kehut muuttua huoritteluksi.

Ulkonäkö on asia, josta jokaisella on mielipide. Silti se ei tarkoita, että kaikkea kannattaisi sanoa ääneen. Varsinkin nuorena, kommentteja saattoi jäädä miettimään pitkäksi aikaa. Kyseisillä puheilla on usein kauaskantoiset vaikutukset itsetuntoon ja minäkuvaan. Itse olen tosin päässyt tummat silmänaluset-kriisistäni eroon jo vuosia sitten, vaikka toisinaan edelleen kohtaan meikittömänä näitä ”ootsä väsynyt tai kipee”-kommentteja.

Kauneuskäsitys, Käsitys kauneudesta, Kauneus, Ulkonäkö, Itsevarmuus, Sisäinen kauneus, Aitous

Kauneuskäsitys, Käsitys kauneudesta, Kauneus, Ulkonäkö, Itsevarmuus, Sisäinen kauneus, Aitous

Oma kauneuskäsitykseni

Oma kauneuskäsitys on muuttunut vuosien varrella ja rehellisesti sanottuna, minulla ei tällä hetkellä oikeastaan ole sellaista. Mielestäni monenlaiset asiat ja ihmiset ovat kauniita, eikä minulla ole mitään erityisiä ajatuksia kaunistavista ulkonäöllisistä tai persoonallisuuden piirteistä. Yksi asia, mikä kuitenkin saletisti kaunistaa jokaista on aitous ja teeskentemättömyys. Kiinnostus omaan ja muiden ulkonäköä kohtaan on vähentynyt ajan saatossa, vaikka toki edelleen tykkään näyttää nätiltä ja kauniit asiat hivelevät silmää. Siitä huolimatta yhä harvemmin vilkuilen peiliä ja laittauduttua kunnolla. Olen nimittäin huomannut, että mitä edemmän itseään tuijottelee, sen enemmän keksii korjattavia asioita.

Itselleni tärkeintä onkin, että minulla on nahoissani hyvä olla. Kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin, on helppo tuntea itsensä kauniiksi. Ja tällöin se myös varmasti näkyy ulospäin. Koen oloni hyväksi silloin, kun elämän eri osa-alueet ovat tasapainossa. Kun liikun paljon, syön hyvin, juon riittävästi vettä, lepään ja teen kivoja asioita, voin hyvin.

Minä ja kolme muuta bloggaajaa, Maijun, Elinan ja Iidan kanssa päätimme kirjoittaa blogeissamme omista kauneuskäsityksistämme ja siitä, mitä kauneus meille merkitsee. Olisi huippua jos myös te lukijat osallistuisitte keskusteluun Instagramissa! Voit kertoa vapaasti omista kauneuskäsityksistäsi ja siitä, mitä kauneus sinulle merkitsee. Käyttäkää hashtagia #käsityskauneudesta, niin mekin päästään kurkkimaan teidän ajatuksia. 🙂

Meikit minä ja Iida: @Sin.kid.makeup, Meikit Elina ja Maiju: @kalliohanna 

Kuvat:Laura Iikkanen, Kukkaseppeleet: Myyrkukka

Vaatteet: Neo Noir/ Villa Tremondo tossa noi ja se vitree asu oli gustav denmark

Muiden tyttöjen blogit löydät täältä:

Maiju

Elina

Iida

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Äitiys – tekosyy lihoa?Suuri pettymysEttä mitähän hittoa”Raha ei tuo onnea!” – joopa jooMiksi mulla on peruukki?!Kun oma kroppa ahdistaaMeikkivoidehuulet – pahimmat meikkimokani x7!Huonoimmat laihdutuskeinot x5 – älä kokeile näitä!Häät kuvina x 10

Kun oma kroppa ahdistaa

Minulla on sellainen fiilis, että oman kehon hyväksyminen ja itsensä rakastaminen ovat tällä hetkellä in. On ihanaa, että yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää, ettei oman kehon vihaamisesta ja itsensä ruoskimisesta seuraa mitään hyvää. Omaa itseä rakastetaan ja jos ei, sitä halutaan oppia. Silti moni on tälläkin hetkellä tilanteessa, jossa oma kroppa ahdistaa.

Itselläni on ollut pääosin hyvä fiilis kehossani jo vuosia. Tietysti joskus oloni on juminen ja tunnen, etten ole liikkunut tarpeeksi. En silloinkaan kuitenkaan inhoa kroppaani, vaan menen lenkille saadakseni jumisen olon pois ja veren kiertämään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja ajattelin kirjoittaa siitä tänään muutaman sanasen.

oma kroppa ahdistaa oma kroppa ahdistaa

Kun oma kroppa ahdistaa

Teininä minulla ei ollut hyvä olo kehossani. Muuttuva vartalo ahdisti, enkä jostain syystä halunnut muotoja itselleni. Pepun pyöreys piti peittää löysillä housuilla ja otin vaatteet muutenkin aina överisuuressa koossa. En oikeastaan muista tai tiedä, mitä tässä oli taustalla vai oliko erityisemmin mitään. Jostain syystä en vain viihtynyt nahoissani ja oma keho ahdisti toisinaan.

Jossain vaiheessa ”ongelmakohtani” olikin pepun sijaan vatsa. Muistan kun silloinen poikaystäväni paijasi vatsaani ja otin hänen kätensä pois. Hän kysyi, miksi ei saanut tehdä niin. En muista mitä vastasin, mutta tajusin miten hassua se tavallaan oli. Kosketus tuntui pahalta siinä kohdassa, josta en itse pitänyt. En halunnut kenenkään koskevan mahaani tai paijaavan sitä.

oma kroppa ahdistaa

Oman kehon rakastaminen

Aloin tykkäämään kehostani jo useita vuosia sitten, mutta vasta raskausaikana aloin rakastamaan sitä. Rakastamisella tarkoitan sitä, että haluan tehdä keholleni kaikinpuolin hyvää ja kuuntelen oloani enemmän.

Moni nainen tuntee olonsa raskausaikana epämiellyttäväksi ja on synnytyksen jälkeen tyytymätön kehoonsa. Tietysti osalla käy juuri kuten minulla ja raskaus parantaa suhdetta omaan kehoon. Johtuuko se siitä, että on niin kiitollinen raskaudesta – en tiedä. Itselläni ehkä ainakin.

Koin siis oloni hehkeäksi raskausaikana, vaikka lihakset sulivat pyllystä ja jaloista. Mielestäni mahani oli ihana, vaikka loppuraskaudessa se näyttikin aivan räjähdysvaarassa olevalta palluralta. 😀 Hyvä fiilis omasta kropasta jatkui läpi raskauden ja on kestänyt aina tähän päivään asti. Synnytyksen jälkeen olin mielestäni heti hyväkroppainen, vaikka alavatsa näytti siltä kuin olisin viettänyt viime kuukaudet lähipubissa. 😀

oma kroppa ahdistaa

Miten kroppa-ahdistuksesta eroon?

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos oma kroppa ahdistaa? Mielestäni silloin kannattaa keskittyä muihin asioihin – sellaisiin, jotka tuottavat iloa ja hyvää fiilistä. Ei missään nimessä kannata sulkeutua ja jättää asioita tekemättä oman kroppa-ahdistuksen takia.

Kannattaa miettiä, mitä hyötyä siitä oman kehon vihaamisesta on – ei mitään, pelkkää haittaa vain. Varmasti vanhempana muistelee mieluumin niitä ihania elämänkokemuksia, eikä sitä kuinka vihasi kroppaansa ja jätti asioita sen vuoksi tekemättä. Ja vaikkei antaisikaan ahdistuksen vaikuttaa omiin tekemisiinsä, on elämä huomattavasti mukavampaa kun osaa arvostaa itseänsä ja kehoansa.

Onko sinulla ollut ahdistusta kroppasi suhteen? 🙂 Miten pääsit siitä eroon vai kamppailetko asian kanssa edelleen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kaikki työpaikkani ja palkkaniRaskauskilot Milloin normaalista tuli liian laiha? Kehon muodonmuutos; ennen ja jälkeen kuvat! Lihottaako mättöpäivä? Miksi lopetin kaloreiden laskemisen? Oot säälittävä anorektikko Kroppa raskauden jälkeen Rento suhtautuminen syömiseen Paljon päivässä voi lihoa?

Alipainon rajoilla – silti L kokoa?

Lapsena ja teininä olin todella laiha, hieman jopa alipainoinen. Tuolloin omat vaatekoot olivat lähes poikkeuksetta XXS tai XS – joskus S, jos halusin vähän löysempää vaatetta ylleni. Iän ja kilojen karttuessa siirryin S-kokoon ja nykyään vaatemakuni muuttuessa hieman rennompaan suuntaan, ostan toisinaan myös M-kokoa. Pääosin kuitenkin S-koko on itselleni sopivin vaatteesta riippuen.

Mainitsinkin eilisessä rahapäiväkirjassa, olleeni viikonloppuna vaateostoksilla. Tarkoituksenani oli ostaa parit uudet farkut ja pari neuletta. Menin ensimmäisenä Vero Modaan ja otin summanmutikasssa ison kasan housuja sovituskoppiin. Minulla oli nimittäin aika kiire, koska minun piti selvitä vaateostoksilta sillä välin, kun mies osti puhelinta. 😀

VaatekootOtin siis kaikkia housuja sovitukseen vaatekoot; S, M ja L. Syynä se, että nopealla vilkaisulla kaikki näyttivät aivan saman kokoisilta. Sovituskopissa vilkaisin housuja tarkemmin ja aloitin sovituksen suosiolla L-koosta. Kyseiset housut näyttivät nimittäin ainoilta, jotka saisin päälleni vaivatta. Sovitin housuja ja ne olivatkin täysin sopivat. Voi tietysti olla että olisin mahtunut myös S ja M-kokoihin (koska housut näyttivät aika samankokoisilta), mutta ne olisivat olleet makuuni luultavasti liian tiukat. Housut eivät kuitenkaan olleet muuten makuuni ja jätin ne kauppaan.

Vaikka vaatekoolla ei ole mitään merkitystä, mielestäni on hieman outoa että alipainon rajoilla oleva henkilö valitsee L-koon – eli ”ison” koon. Ainoa vaan, etteivät housut missään määrin olleet lähelläkään isoa kokoa – ainakaan sitä, minkä itse miellän isoksi.

VaatekootEn yhtään ihmettele, miksi niin moni täysin normaalipainoinen, kokee itsensä lihavaksi – jos minä valitsen L-koon niin minua hieman tukevampi valitsisi ainakin XL:n (ainakin kyseisestä vaatekappaleesta). Millaista viestiä se kyseiselle henkilölle antaa? Että hän on Extra Large?

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi ylipainoisten täytyy etsiä vaatteitansa toisinaan erikoisliikkeistä. Jos medium-kokoonkin vaaditaan alipaino, voi ylipainoisen olla hankalaa löytää tietyistä liikkeistä vaatteita.

VaatekootItse olen onneksi jo sen ikäinen, että ymmärrän vaatekokojen olevan täysin turhia – niihin ei voi todellakaan luottaa ja ne vaihtelevat kuin yö ja päivä putiikista riippuen. Jos jossain kaupassa S-koko on teltta ja toisessa kaupassa L-koko puristaa, voi kokolaput mielestäni unohtaa suosiolla.

Vaikka vaatekoot eivät minulle merkitsekään mitään, voi silti olla että herkässä iässä olevat nuoret henkilöt (miksei vanhemmatkin), ovat hieman hämillään tästä. Vaatekoot ovat menneet vuosien varrella mielestäni koko ajan pienempään suuntaan ja olen muidenkin kuullut ihmetelleen ristiriitaisia kokoja. Kai se pitää vain jatkossa ottaa kaikki vaatekoot mukanaan sovituskoppiin.

Mitä mieltä sinä olet – pitäisikö vaatekokoihin olla joku standardi, jota kaikki noudattaisivat selkeyden vuoksi? Ovatko vaatekoot omasta mielestäsi pienentyneet vai suurentuneet?

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miltä näyttää 165cm & 55kg? Oot säälittävä anorektikko Kiihdytä aineenvaihduntaa x8Vähennä treeniä ja kiinteydy! Huonoimmat laihdutuskeinot x5 – älä kokeile näitä! Kun syöminen on pakkopullaa Hoikistu napostelemalla? Ruokaan liittyvät paheeni x 6 Lenkille suoraan synnytyssairaalasta