Kun oma kroppa ahdistaa

Minulla on sellainen fiilis, että oman kehon hyväksyminen ja itsensä rakastaminen ovat tällä hetkellä in. On ihanaa, että yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää, ettei oman kehon vihaamisesta ja itsensä ruoskimisesta seuraa mitään hyvää. Omaa itseä rakastetaan ja jos ei, sitä halutaan oppia. Silti moni on tälläkin hetkellä tilanteessa, jossa oma kroppa ahdistaa.

Itselläni on ollut pääosin hyvä fiilis kehossani jo vuosia. Tietysti joskus oloni on juminen ja tunnen, etten ole liikkunut tarpeeksi. En silloinkaan kuitenkaan inhoa kroppaani, vaan menen lenkille saadakseni jumisen olon pois ja veren kiertämään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja ajattelin kirjoittaa siitä tänään muutaman sanasen.

oma kroppa ahdistaa oma kroppa ahdistaa

Kun oma kroppa ahdistaa

Teininä minulla ei ollut hyvä olo kehossani. Muuttuva vartalo ahdisti, enkä jostain syystä halunnut muotoja itselleni. Pepun pyöreys piti peittää löysillä housuilla ja otin vaatteet muutenkin aina överisuuressa koossa. En oikeastaan muista tai tiedä, mitä tässä oli taustalla vai oliko erityisemmin mitään. Jostain syystä en vain viihtynyt nahoissani ja oma keho ahdisti toisinaan.

Jossain vaiheessa ”ongelmakohtani” olikin pepun sijaan vatsa. Muistan kun silloinen poikaystäväni paijasi vatsaani ja otin hänen kätensä pois. Hän kysyi, miksi ei saanut tehdä niin. En muista mitä vastasin, mutta tajusin miten hassua se tavallaan oli. Kosketus tuntui pahalta siinä kohdassa, josta en itse pitänyt. En halunnut kenenkään koskevan mahaani tai paijaavan sitä.

oma kroppa ahdistaa

Oman kehon rakastaminen

Aloin tykkäämään kehostani jo useita vuosia sitten, mutta vasta raskausaikana aloin rakastamaan sitä. Rakastamisella tarkoitan sitä, että haluan tehdä keholleni kaikinpuolin hyvää ja kuuntelen oloani enemmän.

Moni nainen tuntee olonsa raskausaikana epämiellyttäväksi ja on synnytyksen jälkeen tyytymätön kehoonsa. Tietysti osalla käy juuri kuten minulla ja raskaus parantaa suhdetta omaan kehoon. Johtuuko se siitä, että on niin kiitollinen raskaudesta – en tiedä. Itselläni ehkä ainakin.

Koin siis oloni hehkeäksi raskausaikana, vaikka lihakset sulivat pyllystä ja jaloista. Mielestäni mahani oli ihana, vaikka loppuraskaudessa se näyttikin aivan räjähdysvaarassa olevalta palluralta. 😀 Hyvä fiilis omasta kropasta jatkui läpi raskauden ja on kestänyt aina tähän päivään asti. Synnytyksen jälkeen olin mielestäni heti hyväkroppainen, vaikka alavatsa näytti siltä kuin olisin viettänyt viime kuukaudet lähipubissa. 😀

oma kroppa ahdistaa

Miten kroppa-ahdistuksesta eroon?

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos oma kroppa ahdistaa? Mielestäni silloin kannattaa keskittyä muihin asioihin – sellaisiin, jotka tuottavat iloa ja hyvää fiilistä. Ei missään nimessä kannata sulkeutua ja jättää asioita tekemättä oman kroppa-ahdistuksen takia.

Kannattaa miettiä, mitä hyötyä siitä oman kehon vihaamisesta on – ei mitään, pelkkää haittaa vain. Varmasti vanhempana muistelee mieluumin niitä ihania elämänkokemuksia, eikä sitä kuinka vihasi kroppaansa ja jätti asioita sen vuoksi tekemättä. Ja vaikkei antaisikaan ahdistuksen vaikuttaa omiin tekemisiinsä, on elämä huomattavasti mukavampaa kun osaa arvostaa itseänsä ja kehoansa.

Onko sinulla ollut ahdistusta kroppasi suhteen? 🙂 Miten pääsit siitä eroon vai kamppailetko asian kanssa edelleen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kaikki työpaikkani ja palkkaniRaskauskilot Milloin normaalista tuli liian laiha? Kehon muodonmuutos; ennen ja jälkeen kuvat! Lihottaako mättöpäivä? Miksi lopetin kaloreiden laskemisen? Oot säälittävä anorektikko Kroppa raskauden jälkeen Rento suhtautuminen syömiseen Paljon päivässä voi lihoa?

Alipainon rajoilla – silti L kokoa?

Lapsena ja teininä olin todella laiha, hieman jopa alipainoinen. Tuolloin omat vaatekoot olivat lähes poikkeuksetta XXS tai XS – joskus S, jos halusin vähän löysempää vaatetta ylleni. Iän ja kilojen karttuessa siirryin S-kokoon ja nykyään vaatemakuni muuttuessa hieman rennompaan suuntaan, ostan toisinaan myös M-kokoa. Pääosin kuitenkin S-koko on itselleni sopivin vaatteesta riippuen.

Mainitsinkin eilisessä rahapäiväkirjassa, olleeni viikonloppuna vaateostoksilla. Tarkoituksenani oli ostaa parit uudet farkut ja pari neuletta. Menin ensimmäisenä Vero Modaan ja otin summanmutikasssa ison kasan housuja sovituskoppiin. Minulla oli nimittäin aika kiire, koska minun piti selvitä vaateostoksilta sillä välin, kun mies osti puhelinta. 😀

VaatekootOtin siis kaikkia housuja sovitukseen vaatekoot; S, M ja L. Syynä se, että nopealla vilkaisulla kaikki näyttivät aivan saman kokoisilta. Sovituskopissa vilkaisin housuja tarkemmin ja aloitin sovituksen suosiolla L-koosta. Kyseiset housut näyttivät nimittäin ainoilta, jotka saisin päälleni vaivatta. Sovitin housuja ja ne olivatkin täysin sopivat. Voi tietysti olla että olisin mahtunut myös S ja M-kokoihin (koska housut näyttivät aika samankokoisilta), mutta ne olisivat olleet makuuni luultavasti liian tiukat. Housut eivät kuitenkaan olleet muuten makuuni ja jätin ne kauppaan.

Vaikka vaatekoolla ei ole mitään merkitystä, mielestäni on hieman outoa että alipainon rajoilla oleva henkilö valitsee L-koon – eli ”ison” koon. Ainoa vaan, etteivät housut missään määrin olleet lähelläkään isoa kokoa – ainakaan sitä, minkä itse miellän isoksi.

VaatekootEn yhtään ihmettele, miksi niin moni täysin normaalipainoinen, kokee itsensä lihavaksi – jos minä valitsen L-koon niin minua hieman tukevampi valitsisi ainakin XL:n (ainakin kyseisestä vaatekappaleesta). Millaista viestiä se kyseiselle henkilölle antaa? Että hän on Extra Large?

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi ylipainoisten täytyy etsiä vaatteitansa toisinaan erikoisliikkeistä. Jos medium-kokoonkin vaaditaan alipaino, voi ylipainoisen olla hankalaa löytää tietyistä liikkeistä vaatteita.

VaatekootItse olen onneksi jo sen ikäinen, että ymmärrän vaatekokojen olevan täysin turhia – niihin ei voi todellakaan luottaa ja ne vaihtelevat kuin yö ja päivä putiikista riippuen. Jos jossain kaupassa S-koko on teltta ja toisessa kaupassa L-koko puristaa, voi kokolaput mielestäni unohtaa suosiolla.

Vaikka vaatekoot eivät minulle merkitsekään mitään, voi silti olla että herkässä iässä olevat nuoret henkilöt (miksei vanhemmatkin), ovat hieman hämillään tästä. Vaatekoot ovat menneet vuosien varrella mielestäni koko ajan pienempään suuntaan ja olen muidenkin kuullut ihmetelleen ristiriitaisia kokoja. Kai se pitää vain jatkossa ottaa kaikki vaatekoot mukanaan sovituskoppiin.

Mitä mieltä sinä olet – pitäisikö vaatekokoihin olla joku standardi, jota kaikki noudattaisivat selkeyden vuoksi? Ovatko vaatekoot omasta mielestäsi pienentyneet vai suurentuneet?

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miltä näyttää 165cm & 55kg? Oot säälittävä anorektikko Kiihdytä aineenvaihduntaa x8Vähennä treeniä ja kiinteydy! Huonoimmat laihdutuskeinot x5 – älä kokeile näitä! Kun syöminen on pakkopullaa Hoikistu napostelemalla? Ruokaan liittyvät paheeni x 6 Lenkille suoraan synnytyssairaalasta

Painoindeksi on hölmö keksintö

Huomenta ja ihanaa uutta viikkoa! Tämän tekstin aiheena on painoindeksi – tuo omasta mielestäni harvinaisen huono mittari kehon hyvinvoinnin ja sopusuhtaisuuden määrittämiseen. Ymmärtääkseni painoindeksiä ei moni enää otakaan niin vakavasti, mutta siltikin jotkut niitä orjallisesti tuijottavat.

Painoindeksi Olen aina ollut hoikka, mutta vasta teini-ikäisenä alkoi hössötys alipainosta (siihen asti olin pysynyt painoindeksin mukaan normaalissa painossa, syömällä hemmetisti sipsiä ja karkkia). Pituuskasvun kiihtyessä paino luonnollisestikin jäi jälkeen – sehän on aivan luonnollista. Jos ihminen voi hyvin ja on terve, miksi siitä pitäisi huolestua? Kyllä se pituuskasvun hidastuminen yleensä saa painon nousemaan – ja vaikkei saisikaan, mitä se haittaa jos kaikki rullaa hyvin?

Sitten on se toinen puoli. Voit myös olla liian vähärasvainen ja laiha, vaikka painoindeksi sanoisi sinun olevan normaali. Se missä painossa oman kroppasi on hyvä olla, ei välttämättä ole ne kilomäärät joita painoindeksi suosittaa.

Painoindeksi

Painoindeksi

PainoindeksiMoni on painoindeksin mukaan ylipainoinen, vaikka sen näkee sokeakin kepillä ettei henkilö ole lihava – ei edes tukeva. Silti kyseisiä henkilöitä saatetaan kehottaa laihduttamaan terveystarkastuksessa – painoindeksin katsomisen jälkeen. Usein unohdetaan se, että lihas tosiaan painaa enemmän kuin läski. Pitäisi henkilön kuihduttaa lihaksensa vain ollakseen normaalipainoinen jonkun tietyn mittarin mukaan?

Painoindeksi on kehitetty 1830 -luvulla – se siis totisesti on vanha tapa. Ongelma on myös siinä, että se olettaa ihmisen olevan kaksiulotteinen – siksi se antaa helposti liian suuret lukemat pitkille tai lihaksikkaille ihmisille. En kyllä luottaisi siihen täysin kenenkään kohdalla.

Painoindeksi

PainoindeksiPainoindeksi ei myöskään kerro terveydestäsi paljoakaan. Tutkimuksen mukaan 54 miljoonaa ylipainoiseksi luokiteltua amerikkalaista osoittautui terveiksi kardiometabolisissa tutkimuksissa ja 21 miljoonaa normaalipainoista saivat luokituksen, jonka mukaan he eivät olleet terveitä. Lievä yli- tai alipaino ei siis tarkoita, että painolle pitäisi tehdä jotain. Jos tiedät eläväsi terveellisesti, olet terve ja voit hyvin, painoindeksin lukemat voi vetää vessanpytystä alas!

Mitä mieltä itse olet – onko painoindeksi hyvä vai huono juttu?

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Paljon päivässä voi lihoa? Kiihdytä aineenvaihduntaa x8 ♡ Lihottaako makeutusaineet? ♡ Paljon eri liikuntalajit kuluttavat kaloreita? ♡  ”Voinko mä käyttää napapaitaa?”♡ Kesäkuntoon…onks pakko? Lihottaako mättöpäivä? ♡ Parhaat liikkeet pakaroille x5! ♡ Paljon treenaan viikossa?