9 outoa faktaa minusta

mustavalkoinen asu Ensin tämä otsikko oli vain 9 faktaa minusta, mutta huomasin että moni näistä on hieman outoja (tai ainakin luulen niin, ehkä näitä ei raportoida joka vastaantulijalle yleensä?) joten vaihdoin hieman nimeä. Tässä siis outoja faktoja minusta!

Puren ja revin kynsiä niin paljon, että sormenpääni ovat aivan hellänä monesti. Veren valuminenkaan ei ole mikään kovin yllättävä juttu.

Tutkin välillä lapsen päätä jos sieltä löytyisikin karstaa, jota saisi rapsuttaa pois. Harmi on suuri kun huomaan mehevän karstapallon ja sitten tajuankin, ettei sitä saa rapsutettua pois koska en omista kynsiä.

Jos ruokaa tippuu lattialle tai maahan, usein surutta syön sen. Paitsi jos se on tippunut koiran kakkaan – siinä menee mun rajat.

valkoinen paita

Käytin vuosia samaa sivellintä luomivärin ja huulikiillon levitykseen, enkä ikinä pessyt sitä! Pyyhkäisin vain. Hyhhyi, ihme etten saanut jotain karmaisevaa tautia. Nykyään pesen aina käytön jälkeen siveltimet.

Joskus kun voitelen leivän, otan voita hieman teelusikkaan ja syön.

Kun laitan ruokaa lautaselle ja olen laittamassa sen mikroon, minun on pakko syödä siitä pari lusikallista ennen mikrotusta. Outoa, koska ei se kylmänä ikinä parempaa ole?

Kun olen valokuvattavana, en pysty olemaan hiljaa vaan horisen koko ajan jotain randomia ja kyselen kaikkea. Yritän muuttaa tapani hehheh…

Vaatteet//H&M

Rakastan hienoja vaatteita, mutta todella usein kuljen arkisin rumissa rytkyissä. Miksi, kun mulla on mukavia ja hienojakin vaatteita? I don’t know.

Kun luen, saatan mielenkiintoisen kohdan tullessa lukea koko kappaleen uudestaan monta kertaa. Jotenkin tykkään prosessoida lukemaani tällä tavalla. Joskus luen sen jopa ääneen. 😀

Olisi kiva kuulla jotain faktoja susta? 🙂 Kivaa päivää!

Kuva: Niina/Une petite life, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Oudot tapani x6

Asia jota kadun

Aina sä seurustelet

 

 

 

 

 

 

 

Kiusaaminen satuttaa

En ole aiemmin asiasta puhunut blogissani, mutta minua on kiusattu koulussa. Se alkoi jo ala-astella ja jatkui koko ylä-asteen loppuun. Näkyvää kiusaamista ei tapahtunut enää lukiossa, mutta koin syrjintää edelleen. Kun olin ystäväporukassani tietyt henkilöt saattoivat puhua ystävilleni, mutta minua ei edes tervehditty tai kutsuttu esimerkiksi bileisiin.

Ala-asteella kiusaaminen oli näkyvintä. En muista tarkallaan millä luokalla se alkoi. Osa muistoista on haalistunut – kukapa näitä haluaisi varta vasten alkaa muistelemaankaan. Mieleen on jäänyt silti joitakin asioita. Muistan kun minulla oli viidennellä luokalla mielestäni uudet hienot kengät, mutta yksi poika laittoi ne omaan jalkaansa ja alkoi esittämään minua. Lopuksi kengät hajosivat. Kun puhuin, minua matkittiin ja minulle irvailtiin. Minua haukuttiin myös vit*n rumaksi.  Joskus minulle on myös sanottu ”Me toivotaankin, että sä kuolet”. Parhaiten mieleen on jäänyt kuitenkin se silloinen fiilis; tunne siitä, että minussa on jotain vikaa.

Kiusaajia oli ensin vain omalla luokallani, jossain vaiheessa naapuriluokka osallistui tähän. Yläasteelle ja lukioon mennessä nämä henkilöt puhuivat minusta kavereilleen. Näin ihmiset, joille en ollut koskaan edes puhunut, alkoivat inhoamaan minua. Kavereilleni sanottiin että he ovat kivoja, mutta jostain syystä minusta ei pidetä vaikka he eivät edes tunteneet minua – koko paska levisi kuin rutto.

Syy miksi halusin kirjoittaa tästä on se, että haluan ihmisten ymmärtävän että kiusaaminen ei todellakaan ole oma syysi, etkä ole sitä ansainnut.

Sinä et ole ansainnut syrjintää. Et ansaitse pahoja puheita, etkä pilkkaa. Et ansaitse sitä, että tavaroitasi heitellään ja rikotaan. Et ansaitse lyöntejä. Et ansaitse sitä, ettei kukaan puolusta sinua. Sinun tarvitse sietää kiusaamista. Sinun ei tarvitse olla reipas ja hyväksyä asiaa. Ei helvetissä. Silloin kun itse olin tässä tilanteessa, keinot kiusaamisen kitkemiseen olivat vähäiset. Muistan kun itkin asian takia, silloin sain ohjeeksi ”älä välitä”. Kiusaaminen kuulemma vain pahenee jos siihen puututaan. Viesti oli että ei kannata näyttää, että kiusaaminen satuttaa. Niinpä ajattelin, että minun täytyy vain olla reipas ja kestää.

Sen jälkeen tavallaan luovutin ja hyväksyin, että minussa vain on jotain outoa tai ärsyttävää, jonka vuoksi minua kiusataan. Ajattelin että näin se vain on, eikä kukaan voi tehdä asialle mitään. Vaikka tästä on aikaa, saatan edelleen tietyissä tilanteissa kokea, että minussa on jotain hassua tai outoa! En syytä ketään siitä että asiaa ei hoidettu, mutta haluan että kiusatut ja heidän läheisensä ymmärtävät, ettei hiljainen hyväksyntä ole mikään ratkaisu.

Uutiset itsemurhan tehneistä kiusatuista pistävät hiljaiseksi. En ole onneksi ikinä ollut lähelläkään tuollaista tilannetta. Onni oli se, että minulla on aina ollut ystäviä ja turvallinen perhe. Ilman heitä, minäkuvani ja itsetuntoni olisi varmasti aivan toisenlainen. Olen mielestäni tasapainoinen ja minulla on hyvä itsetunto. Uskallan olla oma itseni ja suon sen muillekin. Olen tällä hetkellä onnellinen, enkä koe kiusaamisen vaikuttavan elämääni nykyään. En tietysti tiedä millainen olisin ilman niitä kokemuksia, enkä sitä saakaan tietää.

En myöskään kanna kaunaa kyseisille ihmisille – siksikin että tiedän lasten ja teinien tekevän typeryyksiä. Kukapa ei noina aikoina joskus olisi sanonut toiselle ilkeästi joskus. Monesti puhutaan että myös kiusaajalla on paha olla ja onhan se joskus niinkin. Veikkaan kuitenkin, että toisinaan syy on niinkin yksinkertainen kuin tyhmyyden tiivistyminen joukossa ja halu kuulua johonkin porukkaan – osallistutaan kiusaamiseen. Valitettavasti myös aikuiset kiusaavat ja sitä en voi missään nimessä ymmärtää.

Koen myös olevani suvaitsevaisempi ja empaattisempi ihminen, kuin mitä ehkä olisin ilman näitä kokemuksia. En silti missään nimessä toivo tällaista kenellekään! Näiden asioiden takia raivostun ajatuksestakin, että joku kiusaisi lastani. Ajatus on aivan sydäntäsärkevä. Olenkin päättänyt että mikäli joskus näin kävisi, puutun asiaan heti kunnolla. Kehotan myös sinua puuttumaan kiusaamiseen, jos sellaista näet jossakin. Se on myös selkeä viesti kiusaajille, että se mitä he tekevät ei todellakaan ole ok.

Onko sinua kiusattu? Miten koet päässeesi siitä yli ja vaikuttaako se elämääsi edelleen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Somekuvan silotus on ok

En ole sairas jos mulla ei oo meikkiä

Saako äiti olla kännissä?

 

Uuden alku

ootd, asukuvat, päivän asu, koulu, opiskelu, media-ala

ootd, asukuvat, päivän asu, koulu, opiskelu, media-ala

Tämä sunnuntai tuntui ensin aivan tavalliselta. Heräsin ilman herätyskelloa, söin aamupalaa ja siivoilin hieman. Sitten yhtäkkiä muistin, että hitto huomennahan alkaa koulu!

Kun valmistuin kesäkuussa 2015 amk:sta, ajattelin että nyt on opiskelut opiskeltu ainakin toistaiseksi. Eipä siinä kuin vajaa pari vuotta mennytkään ja olen taas aloittamassa opiskelut. Olen kuitenkin niin vahvasti löytänyt oman juttuni, että kiinnostavan aiheen opiskelu tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Koulun voi suorittaa rivakkaankin tahtiin, jos vain itse haluaa ja oman alan työhön kannustetaan hakeutumaan jo opiskeluaikoina. Koulun kyllä saa sovitettua siihen ja kaikki on vaikuttanut todella joustavalta. Puhuimme myös opinto-ohjaajani kanssa, että saan suorittaa hommia välillä etänä kotoota käsin, kunhan vain ilmoitan asiasta. 🙂

Niille ketkä eivät ole aikaisempia postauksiani aiheesta lukeneet; alan siis opiskelemaan mediapalveluiden toteuttajaksi. Koulu alkaa itselläni vähän hassusti kesken vuoden, koska hain erillishaussa ja minun ei tarvitse käydä kaikkia kursseja, koska olen käynyt jo lukion. Ryhmässämme on ylä-asteelta tulleita, mutta myös meitä vähän vanhempia ja enemmän opiskelleita. Jokaiselle suunnitellaan omanlainen polku tehdä opinnot, mikä on tosi kiva juttu.

Olen kyllä innoissani tästä; opiskelut alkavat mukavasti graafisen suunnittelun kurssilla! Siitä olenkin halunnut oppia lisää. Ihanaa kun pääsee opiskelemaan asioita, jotka kiinnostavat niin paljon että niitä on tullut opeteltua ihan itsekseenkin omalla vapaa-ajalla.

Tsemppiä kaikille sen oman jutun löytämiseen! Nythän on yhteishaku käynnissä. Tähän oman jutun löytämiseen ja yhteishakuun liittyen voisinkin kirjoittaa ihan oman postauksensa, sen verran on asiasta sanottavaa. 😉

Kuvat: Suvi, edit by me

Seuraa: Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Media-alaa opiskelemaan

Asia jota kadun

Oma kokemukseni sosionomin opinnoista

Avautuminen