Uuden alku

ootd, asukuvat, päivän asu, koulu, opiskelu, media-ala

ootd, asukuvat, päivän asu, koulu, opiskelu, media-ala

Tämä sunnuntai tuntui ensin aivan tavalliselta. Heräsin ilman herätyskelloa, söin aamupalaa ja siivoilin hieman. Sitten yhtäkkiä muistin, että hitto huomennahan alkaa koulu!

Kun valmistuin kesäkuussa 2015 amk:sta, ajattelin että nyt on opiskelut opiskeltu ainakin toistaiseksi. Eipä siinä kuin vajaa pari vuotta mennytkään ja olen taas aloittamassa opiskelut. Olen kuitenkin niin vahvasti löytänyt oman juttuni, että kiinnostavan aiheen opiskelu tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Koulun voi suorittaa rivakkaankin tahtiin, jos vain itse haluaa ja oman alan työhön kannustetaan hakeutumaan jo opiskeluaikoina. Koulun kyllä saa sovitettua siihen ja kaikki on vaikuttanut todella joustavalta. Puhuimme myös opinto-ohjaajani kanssa, että saan suorittaa hommia välillä etänä kotoota käsin, kunhan vain ilmoitan asiasta. 🙂

Niille ketkä eivät ole aikaisempia postauksiani aiheesta lukeneet; alan siis opiskelemaan mediapalveluiden toteuttajaksi. Koulu alkaa itselläni vähän hassusti kesken vuoden, koska hain erillishaussa ja minun ei tarvitse käydä kaikkia kursseja, koska olen käynyt jo lukion. Ryhmässämme on ylä-asteelta tulleita, mutta myös meitä vähän vanhempia ja enemmän opiskelleita. Jokaiselle suunnitellaan omanlainen polku tehdä opinnot, mikä on tosi kiva juttu.

Olen kyllä innoissani tästä; opiskelut alkavat mukavasti graafisen suunnittelun kurssilla! Siitä olenkin halunnut oppia lisää. Ihanaa kun pääsee opiskelemaan asioita, jotka kiinnostavat niin paljon että niitä on tullut opeteltua ihan itsekseenkin omalla vapaa-ajalla.

Tsemppiä kaikille sen oman jutun löytämiseen! Nythän on yhteishaku käynnissä. Tähän oman jutun löytämiseen ja yhteishakuun liittyen voisinkin kirjoittaa ihan oman postauksensa, sen verran on asiasta sanottavaa. 😉

Kuvat: Suvi, edit by me

Seuraa: Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Media-alaa opiskelemaan

Asia jota kadun

Oma kokemukseni sosionomin opinnoista

Avautuminen

Liian tyttömäistä?

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Ajattelin kokeilla kirjoittaa ihan tällaisen tajunnanvirta postauksen sen suuremmin miettimättä; kirjoitan vain mitä mieleen juolahtaa. 🙂 Täällä on viime päivät menneet aika tohinalla. Avoimen amkin kurssit alkavat pikkuhiljaa lähestyä loppuaan ja viime hetken paniikki meinaa iskeä. Olen aina opiskellessani tehnyt tehtävät ajoissa, jotta tällaiselta viime hetken paniikilta vältyttäisiin. Nyt en ole vain yksinkertaisesti jaksanut stressata ja ajattelin kokeilla miten tällainen vähän rennompi ote opiskeluun toimii kohdallani. Saa nähdä kuinka käy.

Olen nimittäin monelta kuullut, että sitten viimeisenä iltana hommat saa hyvin pulkkaan pienen paineen alla. Omalle kohdalleni en ole tällaista ikinä edes voinut kuvitella, vaan olen aina super ajoissa tehnyt hommat. Viimeiseen iltaan en aio tälläkään kertaa jättää, mutta ehkä vähän rennompi ote on ihan hyvä juttu.

naisellinen pukeutuminen, dress, pepe jeans, kevät vaatteet, mekot
Mekko & Takki// Pepe jeans, Kengät//Prisma, Laukku//Kirpparilta

Tässä sitten vähän keväisempää asua, vaikka kovin keväinen sää ulkona ei tällä hetkellä olekaan. Tykkään tästä mekosta! Aluksi pohdin onko tämä ehkä vähän liian tyttömäistä makuuni, mutta toisaalta vaihtelu virkistää. Itselläni ei ole mitään tiettyä tyyliä, vaan vedän niitä releitä päälle jotka näyttävät ja tuntuvat hyvältä (ja joskus ne mitkä ensimmäisenä käteen osuvat). Jostain kumman syystä olen joskus myös ajatellut etteivät mekot sovi minulle, koska olen lyhyt. Oikeasti olen aivan keskimittainen. Sitä paitsi, miksi mekot eivät lyhyillekin ihmisille sopisi? Kaikkea outoa sitä on tullut ajateltua. 😀

 Olisi muuten kiva tietää, mitä mieltä olet tällaisista höpöttely postauksista? Tykkäätkö vai haluatko että postauksessa on selkeämpi punainen lanka? 🙂

Facebook & Instagram

Lue myös:

Pitkästä aikaa humpalle

Vaihtelua talvipukeutumiseen x5

Takkeja super edullisesti!

Asia jota kadun

katuminen, opiskelu, työelämä, kannattaako katua? onko katumisesta mitään hyötyä? Nykyään on muodikasta sanoa ettei kadu mitään. Kuulemma kaikki tehnyt asiat ovat johdattaneet sinut tähän hetkeen. Näin se voi tietysti olla. Voi myös olla että joidenkin asioiden tekemättä jättäminen olisi johdattanut sinut vielä parempaan lopputulokseen, sitä ei voi ikinä tietää.

Tavallaan katuminen on turhaa – tehtyä ei saa tekemättömäksi. Silti mielestäni katumuksen tunteista voi oppia; ehkä ensi kerralla osaat toimia niin ettei tarvitsisi katua. Itse olen katunut joitakin päätöksiäni, tekemiäni asioita kuin tekemättä jättämisiä. Silti mitään niin suurta emämunausta ei ole tullut tehtyä, että sitä pitäisi jatkuvasti märehtiä. Joskus sitä vain miettii, että mitä jos olisin silloin valinnut toisin tai mitä jos olisin jättänyt tämän asian tekemättä.

Katumisen lisäksi sitä toisinaan jossittelee; mitä jos? Itse tein tätä jossain vaiheessa jatkuvalla syötöllä, vaikka tiesin sen olevan turhaa. Nykyään pyrin olemaan miettimättä turhia; ei se muuksi muutu jossittelemalla. Toisaalta, kuten aikaisemmin sanoinkin, uskon että nämä fiilikset auttavat sitten jatkossa valitsemaan paremmin. Voihan silti olla että sitä tulisi jossiteltua vaikka mitä tekisi.

Yksi asia, jota edelleen tulee toisinaan kaduttua on valintani opiskelujen suhteen. Kuten tässä postauksessa mainitsin, minun ei olisi pitänyt mennä lukioon. Miksi menin sinne lukioon vaikka se ei kiinnostanut? Miksi en mennyt sinne mistä olin lapsesta saakka haaveillut? Miksi uskoin meidän opoa joka antoi ymmärtää että lukiosta mennään yliopistoon ja ammattikoulusta suoraan töihin tai kortistoon? Tyhmä minä! Nyt kun miettii, niin kyllä noita päätöksiä joutuu tekemään aika nuorena; ei ihme että tulee huteja.

En mitenkään ryve tässä fiiliksessä toimettomana; olen tehnyt muutoksia, ja senkin suhteen tulevaisuus näyttää valoisammalta. Eihän nyt ole todellakaan myöhäistä, mutta kyllä se rehellisesti sanottuna vähän tuntuu että tässä on vuosia mennyt hukkaan. Tiedän että moni opiskelee lisää paljon myöhemminkin, mutta turha se on esittää että näitä fiiliksiä ei olisi. Veikkaan että aika moni katuu jotain asiaa, oli siitä hyötyä tai ei. Yksi katuu sitä että erosi suhteesta, toinen katuu ettei uskaltanut lähteä toisen matkaan ja kolmas sitä että laittoi lottokuponkiin väärän numeron. Aina on jotain.

Tästä on tullut ainakin opittua se että älä usko mitä muut sanovat vaan selvitä asiat itse. Toinen oppi: vaikka sun perhe ja suku haluaisi sun menevän lukioon tai mitä ikinä, niin jos sinua ei se kiinnosta niin ei kannata vaivautua. Tee sitä mikä kiinnostaa, äläkä pyri miellyttämään muita.

Mitä sinä kadut? Onko katumisessa mielestäsi mitään järkeä?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Rento suhtautuminen syömiseen

Kun ei mahdu yhteen lokeroon

Epäilijät ja jarruttelijat