Onko koulutuksen puute häpeä?

Kirjoitin keväällä siitä, pitääkö kumppanin olla korkeakoulutettu. Moni tuntui pitävän kumppanin koulutusta tärkeänä asiana, mikä oli itselleni hieman yllätys. Itse pidän koulutusta hyvänä ja kannattavana juttuna, mutten ole koskaan ajatellut sen olevan ainoa hyvä vaihtoehto. En ole ikinä miettinyt kumppaneitteni koulutusta sen enempää. Osa on ollut korkeammin koulutettuja kuin toiset, mutta omasta mielestäni koulutustausta tai koulutuksen puute ei kerro paljoakaan ihmisestä – eikä minulle luonnollisestikaan merkitse myöskään ystävieni koulutustausta.

Pahoittelut muuten tähän heti alkuun tuosta puute-sanasta – eihän kyse välttämättä ole puutteesta, mutta ajattelin termin olevan käytetympi ja selkeämpi kuin kouluttautumattomuus. 😀

Koulutuksen puuteKoulutuksen puuteOsa teistä ehkä tietääkin, että olen koulutukseltani sosionomi ja personal trainer. Niiden lisäksi käyn tällä hetkellä Markkinointi-instituutissa Digitaalisen markkinoinnin koulutusohjelmaa. Tykkään opiskelusta paljonkin ja koen sen mieltä avartavana. Haluan oppia uutta ja kehittää itseäni (vaikka voi edellä mainittuja tehdä muuallakin kuin koulunpenkillä).

Vaikka olen sitä mieltä, että pitkälle kouluttautuminen ei ole mikään välttämättömyys, silti mielestäni peruskoulun jälkeen kannattaa ehdottomasti jatkaa opiskelua. Ainakin jos mielekästä duunia ei ole tarjolla. Peruskoulun päättänyt nuori ei yleensä ole tarpeeksi kypsä miettimään elämäänsä kovin pitkälle. Osa saattaisikin jättää koulut siihen ilman sosiaalista painetta ja vanhempien patistamista. Ei itseänikään huvittanut siinä iässä koulu, mutta silti oli itsestäänselvää että jatkan opiskelua.

Onko koulutuksen puute häpeä?

Syy miksi halusin kirjoittaa tämän tekstin on se, että kammoksun sorsimista ja vastakkainasettelua. On mielestäni aika hölmöä, että vielä nykypäivänä ihmisiä saatetaan arvottaa koulutustaustan mukaan.

Toivon ettei kukaan käsitä tätä väärin – kuten sanoin, koulutus on tosi hyvä ja hyödyllinen juttu. Mutta koulunpenkillä istuminen ei ole ainut tie menestykseen – eikä mikään tae työelämässä pärjäävyydestä tai älykkyydestä. Eikä koulutuksen puute kerro tyhmyydestä! Jos joku kokee löytäneensä oman juttunsa ilman tutkintoakin ja on vieläpä hyvä siinä, sehän on vain hyvä juttu.

Mielestäni myös älykkyyttä on erilaista. Joku voi olla matemaattisesti todella lahjakas, mutta sosiaalisesti lahjattomampi. Joku saattaa kokea koulun hankalana, mutta on superlahjakas ja älykäs taiteellisesti. Mielestäni onkin turhaa määritellä erilaisia älykkyyden muotoja tai koulutuksia paremmuusjärjestykseen.

Uskonkin että jokaisella meistä on se oma juttumme, missä olemme hyviä ja missä voimme loistaa. Erilaisia taitoja voi myös kehittää monilla eri tavoilla.

Koulutuksen puute

Koulutuksen puute

Koulu ei ole ainut paikka oppia

Joku voi myös olla lahjakas koulussa, mutta ei koe korkeakoulutusta silti omaksi tiekseen. Sekin on täysin fine. Kuten sanoin, on myös muita keinoja pärjätä työelämässä ja menestyä. Itse koen Ammattikorkeakoulun opettaneen minulle itsenäisyyttä, vastuunottoa, suvaitsevuutta ja kriittistä ajattelua. Olisin silti voinut aivan hyvin oppia näitä taitoja jossain muuallakin. Ei se koulutus yksistään ole mikään autuaaksi tekevä juttu.

Tiedän myös monia työelämässä (ja elämässä muutenkin) menestyneitä ihmisiä, joilla ei ole ammattia opiskeltuna. Silti näiden ihmisten ei kannata mainita yleisesti tutkinnon puutteestaan. Se on mielestäni vähän nurinkurista; onko se sen takia, ettei korkeammin koulutetulle tulisi paha mieli ollessaan kouluttamattoman alaisena?

Miksi kaikilla ylipäätänsä pitäisi olla jonkun tietyn alan koulutus – eikö tärkeintä ole se, että osaa hommansa ja on hyvä tyyppi? Enkä tarkoita tässä nyt lääkäreitä tai juristeja; heidän koulutusvaatimuksensa ovat varmasti täysin aiheellisia.

Mielestäni joidenkin työtehtävien koulutusvaatimukset menevät täysin yli – joskus nimittäin näin ilmoituksen ruohonleikkaajan avoimesta paikasta, jossa haluttiin alasta parin vuoden kokemus ja ruohonleikkaajan koulutus. Kyseinen työ olisi varmasti ollut opittavissa aika paljon nopeamminkin ja tämä pätee myös moniin muihin tehtäviin.

Koulutusta ja kokemusta tärkeämpää on mielestäni motivaatio, potentiaali ja halu oppia. Mieluummin innokas hiomaton timantti, kuin alalla vuosia ollut, oikean koulutuksen omaava tyyppi, joka ei näe vaivaa kehittyäkseen lisää.

Koulutuksen puute

Koulutuksen puute

Vähättelyä puolin ja toisin

Sitten toinen juttu on tämä amk vs. yliopisto asettelu. Mitä järkeä? Olen muutamaan otteeseen kohdannut oman koulutustaustani vähättelyä ja ihmettelyä siitä, miksi menin amkiin enkä yliopistoon. Hohhoijaa. Mitä tällaisella kilpailulla ja vähättelyllä halutaan saavuttaa? Kokevatko nämä vähättelijät itsensä jotenkin paremmiksi ihmisiksi? Näköjään.

Huom! Tätä vähättelyä voi tapahtua myös toiseen suuntaan, enkä ymmärrä luonnollisesti sitäkään. Tiedän myös monen korkeakoulutetun kuulevan tätä samaa ”kaikenmaailman tohtorit”-vähättelyä ja ”menisit oikeisiin töihin hakkaamaan puita yms”-kehotuksia. 😀

Kuten tuolla alussa mainitsin, koulutustausta ei mielestäni kerro ihmisestä paljoakaan – oikeastaan vain sen mitä kyseinen henkilö on opiskellut tai jättänyt opiskelematta. Päätelmiä ja johtopäätöksiä voimme tietysti vetää, mutta kuinka kannattavaa se oikeasti on? Voimme yhtä hyvin olla väärässäkin tulkintojemme kanssa. Viisainta olisikin siis kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti – oli kyseessä sitten tuplamaisteri tai peruskoulun papereilla eteenpäin porskuttava henkilö.

Mitä mieltä sinä olet – onko koulutuksen puute häpeä? Ihanaa lauantaita!

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Onko ikä esteenä unelmien toteuttamiselle? Onko unelmatyön tavoittelu epärealistista? ”Sillä alalla ei oo töitä” Milloin on aika luovuttaa? Minustako yrittäjä? Keskeytin koulun – tuleeko minusta lusmu? Kielellisesti lahjattomat narsistiset bloggaajat Ulkonäöstä huolehtiminen on itsensä ja toisten kunnioittamista Valintakoe uudistus – hyvä vai huono?

Keskeytin koulun – tuleeko minusta lusmu?

Aloitin viime viikolla digitaalisen markkinoinnin koulutusohjelman Markkinointi-instituutissa ja kerroin kyseisistä opinnoista tässä postauksessa. Lisäksi olen aiemmin kertonut minulla olevan myös media-alan opinnot kesken. Linkittämässäni postauksessa juuri pohdin sitä, miten aikani tulee riittämään. Kahdet opinnot, blogin kasvattaminen, perhe ja muu vapaa-aika eivät ole mikään piece of cake. Kuten otsikosta näet, valintoja on tehtävä ja valintani oli koulun keskeyttäminen – lykkäsin siis media-alan opintojani vuodella.

Miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun?

Olen muutaman kerran elämässäni survonut kalenterini aivan liian täyteen, enkä halua tehdä sitä enää. Siitä ei seuraa mitään hyvää – ainoastaan stressiä ja pahaa mieltä. Jos se on hetkittäistä, se on ok. Mutta jos se kestää ja kestää, niin ei hyvä heilu. Kaiken kukkuraksi, tuollaisessa tilanteessa teet kaiken vähän sinnepäin. Sitä en todellakaan halua; mieluummin panostan täysillä muutamaan juttuun, kuin kohellan pää kolmantena jalkana vähän joka suuntaan. Kaikki menee silloin vähän päin pyllyä, niin sanotusti – kokemusta on. Se mikä kenellekin on sopiva määrä aktiviteettia arjessa, on tietysti yksilöllinen juttu.

Totuuden nimissä, en ole täysin varma tulenko käymään media-alan koulutusta tuossa muodossa vuoden päästäkään. Kyseinen koulutus kyllä kiinnostaa, mutta täysipäiväinen opiskelu ei ainakaan tällä hetkellä maistunut yhtään. Olen harkinnut myös sitä vaihtoehtoa, että suorittaisin kyseisen koulutuksen ensi vuonna näyttötutkintona. Se tuntuisi itselleni luontevammalta vaihtoehdolta. Ollessani kyseisessä koulussa, tunsin olevani jollain tapaa väärässä paikassa – tuntui myös, että saisin enemmän asioita aikaiseksi itsenäisesti.

Viime aikoina olen todellakin tajunnut, mikä on itselleni tärkeää ja mihin haluan panostaa. Tällä hetkellä se on (yllätys yllätys) tämä blogi sekä muut sisällöntuotantoon, digitaaliseen markkinointiin ja sosiaalisen mediaan liittyvät työt. Blogi lähti elokuussa huomattavaan nousuun – olisi siis typerää viedä fokus pois tästä nyt. Haluan katsoa tämänkin kortin, ettei sitten tarvitse jäädä jossittelemaan myöhemmin. Näiden lisäksi olen innoissani digitaalisen markkinoinnin opinnoista Markkinointi-instituutissa ja haluan käydä ne kunnialla loppuun, ennen kuin mietin uusia opintoja.

Koulun keskeyttäminen ei ollut helppo ratkaisu

Tämän ratkaisun tekeminen jännitti minua aika paljon ja veivasinkin asiaa edestakaisin jonkin aikaa. Kävin kaikki mahdolliset skenaariot päässäni, mikä oli ehkä liioittelua – jos tuntuu, ettei hommat natsaa, minulla on koulupaikka olemassa ensi vuonnakin. Jää siis nähtäväksi, mitä silloin tapahtuu.

Uskon myös, että päätöstäni jarrutti myös oletetut muiden ajatukset: ”Nyt se vaan lusmuaa siellä kotona bloggailemassa pieruverkkareissa ja kuvittelee saavuttavansa elämässään jotain!” Tai: ”Mitä tuokin luulee itsestään, se joka kuuseen kurkottaa niin katajaan kapsahtaa!” Onneksi minulla on mies, joka suorastaan käski minun tehdä tämän ratkaisun – muuten olisin ehkä jänistänyt.

Tiedän, turhaa miettiä mitä muut saattavat ajatella. Eikä kukaan ole edes sanonut mitään tuollaista. 😀 Ajatuksia en tietystikään voi lukea, mutta jos joku noin ajattelee se hänelle sallittakoon. Lusmuiltu ei ole missään vaiheessa ja teen päivittäin hommia aika hemmetisti. Ja onhan minulla jo yksi korkeakoulututkintokin ja personal trainer-koulutus taskussa, hahhahhaa. 😉 Tässä on tullut myös opittua käytännön kautta yhtä sun toista ja varmasti sellaisiakin juttuja, mitä ei koulun penkillä opi.

Opiskelu on tärkeää, mutta niin on oma hyvinvointikin. Kahdessa paikassa opiskelu + muut jutut ei tue minun hyvinvointiani. Tällä hetkellä haluan panostaa uran luomiseen ja katsoa mihin minusta niin sanotusti on. 😉 Ehdin kyllä vielä opiskella kyseisen tutkinnon, sitten ensi vuonnakin.

Tästä päivästä eteenpäin minä siis bloggaan, teen sisällöntuotantoa friikkuna ynnä muuta mukavaa sekä opiskelen digitaalista markkinointia Markkinointi-instituutissa. Näistä jutuista kerronkin lisää toisessa tekstissä, ettei tämä postaus turpoa kuin silmä nyrkkitappelun jälkeen. 😀

Olen tästä kaikesta superinnoissani. Ehkä vähän myös pieni pelko perseessä. Mutta eikös kaikki uusien mahtavien juttujen kuulukin pelottaa?

Olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut tehdä tällaisia ratkaisuja. Elämä on lyhyt, uskaltakaa siis tarttua hetkeen ja luottaa itseenne. Eiköhän tästä hyvä tule. Kiitos sinulle, että olet ja luet. <3 Puspus.<3

Mitä ajatuksia herättää koulun keskeyttäminen? Samaistuitko? Olisi tosi jees kuulla kokemuksiasi!

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Elämäni paras päätös x 10 Vihdoin oman jutun parissa! Parhaat motivaatiolauseet x 15 Vuodessa ammattibloggaajaksi? Tulisitko meille töihin? – palkaksi saat tikkunekun! Paljon blogilla pitää olla lukijoita, jotta voi tienata? Miksi haluan blogata työkseni? Miten hinnoitella blogiyhteistyö? 7 vinkkiä – miten saada unelmatyö? Kohti unelmaduunia!