Äitiys – tekosyy lihoa?

*Sisältää mainoslinkkejä

Onko äitiys hyvä syy jättää treenit väliin vai onko se vain surkea tekosyy? Äitiys ja lihominen on tällä viikolla ollut tapetilla Fitfashionilla ja ajattelin itsekin kirjoittaa omia ajatuksiani. Pauliina avasi keskustelun: Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa? ja Umppu kirjoitti vastineeksi postauksen: Pieni korjaus ”maalaisjärkeen”

Sanon nyt tähän heti alkuun, että mielestäni osa halusi tahallaan ymmärtää Pauliinan postauksen väärin ja itse ymmärrän mitä sillä haettiin takaa. Yhdessä blogipostauksessa on vähän vaikeaa ottaa kaikki mahdolliset skenaariot esille, jos haluaa että postauksessa on jokin kanta ja pointti. Tässä sitten oma tarinani…

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about

Koko raskausajan kestänyt pahoinvointi

Itse kärsin raskauspahoinvoinnista viikolta 7 ihan loppuun saakka. Monesti oksentelin päivittäin useampia kertoja. Loppuvaiheessa saattoi olla muutama päivä, jolloin en oksentanut. Kaikki terveellinen pöperö, joka ennen oli saanut veden kielelle, maistui aivan skeidalta. Puuro, raejuusto, banaani ja ruisleipä – pelkkä ajatus yökötti. Tietysti on olemassa vaikka mitä muitakin terveellisiä ruokia, mutta minulle ei maistunut sitten yhtään. Jopa Pepsi Max ällötti minua – mitä en koskaan uskonut tapahtuvan! 😀 Muistan välillä oksentaneeni yli 10 kertaa ja oksennusrefleksi vain jatkui krampinomaisesti, vaikkei vatsassa ollut enää mitään oksennetaan. Siinä sitten kylppärin lattialla itkin ja yökin. Jossain vaiheessa älysin ostaa apteekista pahoinvointirannekkeet, jotka olivat todellinen pelastus!

Mitä sitten tehdä tässä tilanteessa? No, minä ratkaisin asian niin, että söin sitä mitä teki mieli. Ja muistan syöneeni aika reippaasti riisifrutteja ja valmisruokia. Valmisruoat maistuivat mielestäni niin hyviltä! Mitään katukiviä ja tiiltä en himoinnut (näitäkin on kuultu).

Treenit pysyivät matkassa mukana huonosta ruokailusta ja pahoinvoinnista huolimatta. Treeni tuntui hyvältä, vaikka keskeytyi välillä yrjötaukoihin. Muistan, että raskaus oli edennyt viimeiselle kolmanneksella ja painoni oli noussut 7-8 kg. Loppuvaiheessa paino nousi nopeammin ja kokonaisuudessaan painoni nousi raskausaikana muistaakseni n. 12 kg. Viimeisen treenini tein eräänä perjantaina ja yöllä synnytys käynnistyi. Kotiuduttani synnäriltä jäljellä oli muistaakseni 3 raskauskiloa.

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about

Treenit raskauden jälkeen

Aloitin treenit kevyesti oikeastaan heti. Tuntui kivalta liikkua ja oli kiva pitää treenirutiinista kiinni. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin heitä, jotka eivät jaksa tai pysty treenata. Kaikilla ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat katsoa vauvaa hetken aikaa, jotta voisi mennä treenaamaan. Osa käyttää tällaiset hetket suosiolla nukkumiseen, mikä kannattaakin jos väsyttää. Kaikki eivät myöskään edes malta olla vauvasta erossa heti.

Itse kävin treenaamassa silloin kun mies katsoi vauvaa tai sitten isovanhempien tullessa kylään. Säännölliset treenit jatkuvat osaltani edelleen, mutta ruokavalio ei ole läheskään yhtä terveellinen ja treenit ovat keventyneet reippaasti. Aikaa ja kiinnostusta ruokien miettimiseen ja valmistamiseen ei ole samalla tapaa. Viimeiset viikot olenkin syönyt lähes päivittäin nuudelia…

Ennen raskautta treenasin tosi kovaa ja tykkäsin siitä. Tykkäisin edelleen, mutta en saa revittyä itsestäni motivaatiota samalla tapaa. Voi myös olla, että ruokavalioni ei hirveästi tue bodailua. En ole lihonut synnytyksen jälkeen – painoni on pari kiloa vähemmän kuin ennen raskautta, mutta lihasta ei myöskään ole samalla tapaa. Joku muu olisi voinut lihoa tilanteessani. Riippuu niin paljon geeneistä ja kropasta.

Voin kyllä suoraan sanoa, että ilman osallistuvia isovanhempia, ihanaa miestä ja minuutin kävelymatkan päässä olevaa päiväkotia tilanne olisi varmasti haastavampi – ja huom. meillä on vasta yksi lapsi. Itse olen onnekas, että olen pystynyt edelleen käymään treenaamassa 3 kertaa viikossa ja silti ehdin nähdä lastani paljon. Lyhyen päiväkotimatkan takia lapsen päiväkotipäivien pituus pysyy kohtuullisena – jos lapsi joutuisi olemaan 10h päiväkodissa, ei kyllä kovin helpolla olisi sydäntä lähteä salille pitkän päivän jälkeen. Ilman treenejäkin yhdessä vietettävä aika jäisi mielestäni vähäiseksi.

Äitiys ja lihominen, Äitiys, Vanhemmuus, Treeni, Parisuhde, Lihominen, Stuff about
Ripset*: Beauty Anniina <3 Ajanvaraukseen pääset täältä!

Äitiys ja lihominen

Onko lihominen ja repsahtaminen parisuhteen ja lapsien takia tekosyy? Mielestäni ei – ne voivat olla ihan oikeita syitä. Äitiys ja lihominen eivät tietenkään automaattisesti kuulu yhteen – eihän pelkkä äidiksi tuleminen ketään paisuta, mutta jaksamiseen ja ajankäyttöön se varmasti vaikuttaa. Onko se tekosyy, jos on mieluummin lapsen kanssa iltaisin, kuin salilla huhkimassa? Ei mielestäni – se on erittäin pätevä syy treenien skippaamiseen. Voihan lapsenkin kanssa yrittää tehdä kotitreeniä, mutta ihan oikeasti aina ei jaksa. Joskus on kivempi keskittyä halimiseen ja keittiöleikkeihin tai mitä lapsi nyt haluaakaan tehdä.

Mielestäni äitejä ei pidä myöskään syyllistää raskaudenaikaisesta painonnoususta. Tietenkin on hyvä varmistaa, että äiti tietää, miten kannattaa syödä, mutta joskus se paino voi nousta hallitsemattomasti ihan hormonienkin takia. Minulla ei käynyt näin, mutta tiedän henkilöitä, joiden paino on noussut raskausaikana erittäin paljon, vaikka ovat syöneet fiksusti. Hormonit on jännä juttu, eikä keho aina toimi ns. järjen mukaan.

Tulipas pitkä stoori. Pointtini on: liikunta ja terveellinen ruokavalio on hyvästä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kannattaakin asettaa korkealle arvoasteikossa. Joskus sitä omaa hyvinvointia palvelee kuitenkin paremmin nukkuminen ja henkiseen hyvinvointiin keskittyminen. Joskus on myös yksinkertaisesti tärkeämpiä asioita; jos lapsen terveys on vaakalaudalla tai vanhempien mielenterveys oireilee, on täysin ymmärrettävää, ettei kanojen paistelu  ja treenit ole silloin ensimmäisenä mielessä. Mieliala vaikuttaa paljon henkiseen jaksamiseen ja esimerkiksi masennus voi oireilla voimattomuutena.

Ei tuomita sitä 20 kiloa lihonutta äitiä. Eikä sitä joka on timmissä kunnossa. Koskaan ei tiedä mitä kyseisen henkilön ja perheen elämässä on meneillään. Tarjoa mieluummin konkreettista apua kuin neuvoja miten toisten tulisi elää.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Kuvat, Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko?Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinäAnkea, seksitön avioliittoMiltä näyttää 165cm & 55kg?Mitä opin synnytyksestä x9Rento suhtautuminen syömiseenMiksi lopetin kaloreiden laskemisen?Raskaus kuvinaVauva tuli parisuhde meni?

Kun oma kroppa ahdistaa

Minulla on sellainen fiilis, että oman kehon hyväksyminen ja itsensä rakastaminen ovat tällä hetkellä in. On ihanaa, että yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää, ettei oman kehon vihaamisesta ja itsensä ruoskimisesta seuraa mitään hyvää. Omaa itseä rakastetaan ja jos ei, sitä halutaan oppia. Silti moni on tälläkin hetkellä tilanteessa, jossa oma kroppa ahdistaa.

Itselläni on ollut pääosin hyvä fiilis kehossani jo vuosia. Tietysti joskus oloni on juminen ja tunnen, etten ole liikkunut tarpeeksi. En silloinkaan kuitenkaan inhoa kroppaani, vaan menen lenkille saadakseni jumisen olon pois ja veren kiertämään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja ajattelin kirjoittaa siitä tänään muutaman sanasen.

oma kroppa ahdistaa oma kroppa ahdistaa

Kun oma kroppa ahdistaa

Teininä minulla ei ollut hyvä olo kehossani. Muuttuva vartalo ahdisti, enkä jostain syystä halunnut muotoja itselleni. Pepun pyöreys piti peittää löysillä housuilla ja otin vaatteet muutenkin aina överisuuressa koossa. En oikeastaan muista tai tiedä, mitä tässä oli taustalla vai oliko erityisemmin mitään. Jostain syystä en vain viihtynyt nahoissani ja oma keho ahdisti toisinaan.

Jossain vaiheessa ”ongelmakohtani” olikin pepun sijaan vatsa. Muistan kun silloinen poikaystäväni paijasi vatsaani ja otin hänen kätensä pois. Hän kysyi, miksi ei saanut tehdä niin. En muista mitä vastasin, mutta tajusin miten hassua se tavallaan oli. Kosketus tuntui pahalta siinä kohdassa, josta en itse pitänyt. En halunnut kenenkään koskevan mahaani tai paijaavan sitä.

oma kroppa ahdistaa

Oman kehon rakastaminen

Aloin tykkäämään kehostani jo useita vuosia sitten, mutta vasta raskausaikana aloin rakastamaan sitä. Rakastamisella tarkoitan sitä, että haluan tehdä keholleni kaikinpuolin hyvää ja kuuntelen oloani enemmän.

Moni nainen tuntee olonsa raskausaikana epämiellyttäväksi ja on synnytyksen jälkeen tyytymätön kehoonsa. Tietysti osalla käy juuri kuten minulla ja raskaus parantaa suhdetta omaan kehoon. Johtuuko se siitä, että on niin kiitollinen raskaudesta – en tiedä. Itselläni ehkä ainakin.

Koin siis oloni hehkeäksi raskausaikana, vaikka lihakset sulivat pyllystä ja jaloista. Mielestäni mahani oli ihana, vaikka loppuraskaudessa se näyttikin aivan räjähdysvaarassa olevalta palluralta. 😀 Hyvä fiilis omasta kropasta jatkui läpi raskauden ja on kestänyt aina tähän päivään asti. Synnytyksen jälkeen olin mielestäni heti hyväkroppainen, vaikka alavatsa näytti siltä kuin olisin viettänyt viime kuukaudet lähipubissa. 😀

oma kroppa ahdistaa

Miten kroppa-ahdistuksesta eroon?

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos oma kroppa ahdistaa? Mielestäni silloin kannattaa keskittyä muihin asioihin – sellaisiin, jotka tuottavat iloa ja hyvää fiilistä. Ei missään nimessä kannata sulkeutua ja jättää asioita tekemättä oman kroppa-ahdistuksen takia.

Kannattaa miettiä, mitä hyötyä siitä oman kehon vihaamisesta on – ei mitään, pelkkää haittaa vain. Varmasti vanhempana muistelee mieluumin niitä ihania elämänkokemuksia, eikä sitä kuinka vihasi kroppaansa ja jätti asioita sen vuoksi tekemättä. Ja vaikkei antaisikaan ahdistuksen vaikuttaa omiin tekemisiinsä, on elämä huomattavasti mukavampaa kun osaa arvostaa itseänsä ja kehoansa.

Onko sinulla ollut ahdistusta kroppasi suhteen? 🙂 Miten pääsit siitä eroon vai kamppailetko asian kanssa edelleen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kaikki työpaikkani ja palkkaniRaskauskilot Milloin normaalista tuli liian laiha? Kehon muodonmuutos; ennen ja jälkeen kuvat! Lihottaako mättöpäivä? Miksi lopetin kaloreiden laskemisen? Oot säälittävä anorektikko Kroppa raskauden jälkeen Rento suhtautuminen syömiseen Paljon päivässä voi lihoa?

Toinen lapsi vai ei?

Meidän tyttö täyttää tämän kuun lopussa 2-vuotta. Aika usein tässä vaiheessa moni nainen alkaa kuulemaan uteluita seuraavasta lapsesta; ”koskas teille tulee toinen lapsi?” tai aletaan vaivihkaa silmäilemään vatsanseutua. Itse olen onneksi säästynyt näiltä kyselyiltä, vaikka joskus on toki kysytty haluammeko lisää lapsia.

Toinen lapsi Toinen lapsi Toinen lapsi Tiedän monen ahdistuvan, ärsyyntyvän tai loukkaantuvan kyselyistä – onhan kyseessä todella henkilökohtainen asia ja utelut saattavat tuntua inhottavilta. Varsinkin jos lapsen saamisessa on ollut vaikeuksia tai on juuri yritys päällä. Silloin ei tosiaankaan kaipaa päälle mitään urkkimisia. Nykyään moni on varmasti hienotunteisempi näiden asioiden kanssa, mutta kyllä muistan itsekin ennen ensimmäistä raskauttani kuulleni vähän sellaisia ”koskas teette lapsia?”-töksäytyksiä. Eivät ne tosiaankaan kivalta tuntuneet, varsinkin kun pelkäsin etten voisi edes tulla raskaaksi.

Toinen lapsi vai ei?

Olen aina ajatellut haluavani kaksi lasta. En tiedä miksi. Voihan olla, että tähän vaikuttaa se että omat vanhempani saivat kaksi lasta – minut ja siskoni. Olen kuitenkin jo raskausajasta lähtien ollut vahvasti sitä mieltä, etten halua kahta pientä samaan aikaan. Tällä hetkellä toinen lapsi ei siis ole suunnitelmissa, vaikka joskus pieni orastava vauvakuume meinaakin iskeä. Tiedän sen kuitenkin olevan ihan biologiasta johtuvaa – en siis tosissani tällä hetkellä halua toista lasta.

Toinen lapsiMoni haluaa lapset lyhyellä ikäerolla, jotta heistä on seuraa toisillensa ja jotta pikkulapsiarkea olisi ns. pois alta. Tietysti olisi mukavaa jos lapsellamme olisi leikkikaveri, mutta se ei luonnollisestikaan ole tarpeeksi hyvä syy minulle yrittää toista lasta. Mieluummin keskityn tällä hetkellä nykyiseen lapseemme, parisuhteeseen ja unelmieni uran saamiseen. 😉

Onneksi tällä asialla ei ole mikään kiire. Jos kuitenkin mietin elämääni esimerkiksi 10 vuotta eteenpäin, näen itseni kahden lapsen äitinä. Haluaisin myös kokea vielä kerran lapsen syntymän ja vauva-ajan. Ja olisihan se tietysti ihanaa, että lapsemme saisi kokea sisaruuden, vaikka läheisiä suhteita voi syntyä monilla muillakin tavoilla.

 Monta lasta itse haluaisit vai haluatko yhtään? 🙂

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Ankea, seksitön avioliitto ”Kroppa- ja parisuhde menee pilalle kun saa lapsen” ”Onko sun paikat nyt ihan löysät?” On julmaa jättää lapsi ilman sisarusta  ”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä? Ranskassa vauvalle syötetään sokeria, pitäisikö meidänkin? Esikoinen hoidossa, vanhempi kotona vauvan kanssa? Nuoret hulttiovanhemmat Valmis äidiksi? Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä ♡  Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko? ♡ Parjattu kuparikierukka – oma kokemukseni