Kun oma kroppa ahdistaa

Minulla on sellainen fiilis, että oman kehon hyväksyminen ja itsensä rakastaminen ovat tällä hetkellä in. On ihanaa, että yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää, ettei oman kehon vihaamisesta ja itsensä ruoskimisesta seuraa mitään hyvää. Omaa itseä rakastetaan ja jos ei, sitä halutaan oppia. Silti moni on tälläkin hetkellä tilanteessa, jossa oma kroppa ahdistaa.

Itselläni on ollut pääosin hyvä fiilis kehossani jo vuosia. Tietysti joskus oloni on juminen ja tunnen, etten ole liikkunut tarpeeksi. En silloinkaan kuitenkaan inhoa kroppaani, vaan menen lenkille saadakseni jumisen olon pois ja veren kiertämään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja ajattelin kirjoittaa siitä tänään muutaman sanasen.

oma kroppa ahdistaa oma kroppa ahdistaa

Kun oma kroppa ahdistaa

Teininä minulla ei ollut hyvä olo kehossani. Muuttuva vartalo ahdisti, enkä jostain syystä halunnut muotoja itselleni. Pepun pyöreys piti peittää löysillä housuilla ja otin vaatteet muutenkin aina överisuuressa koossa. En oikeastaan muista tai tiedä, mitä tässä oli taustalla vai oliko erityisemmin mitään. Jostain syystä en vain viihtynyt nahoissani ja oma keho ahdisti toisinaan.

Jossain vaiheessa ”ongelmakohtani” olikin pepun sijaan vatsa. Muistan kun silloinen poikaystäväni paijasi vatsaani ja otin hänen kätensä pois. Hän kysyi, miksi ei saanut tehdä niin. En muista mitä vastasin, mutta tajusin miten hassua se tavallaan oli. Kosketus tuntui pahalta siinä kohdassa, josta en itse pitänyt. En halunnut kenenkään koskevan mahaani tai paijaavan sitä.

oma kroppa ahdistaa

Oman kehon rakastaminen

Aloin tykkäämään kehostani jo useita vuosia sitten, mutta vasta raskausaikana aloin rakastamaan sitä. Rakastamisella tarkoitan sitä, että haluan tehdä keholleni kaikinpuolin hyvää ja kuuntelen oloani enemmän.

Moni nainen tuntee olonsa raskausaikana epämiellyttäväksi ja on synnytyksen jälkeen tyytymätön kehoonsa. Tietysti osalla käy juuri kuten minulla ja raskaus parantaa suhdetta omaan kehoon. Johtuuko se siitä, että on niin kiitollinen raskaudesta – en tiedä. Itselläni ehkä ainakin.

Koin siis oloni hehkeäksi raskausaikana, vaikka lihakset sulivat pyllystä ja jaloista. Mielestäni mahani oli ihana, vaikka loppuraskaudessa se näyttikin aivan räjähdysvaarassa olevalta palluralta. 😀 Hyvä fiilis omasta kropasta jatkui läpi raskauden ja on kestänyt aina tähän päivään asti. Synnytyksen jälkeen olin mielestäni heti hyväkroppainen, vaikka alavatsa näytti siltä kuin olisin viettänyt viime kuukaudet lähipubissa. 😀

oma kroppa ahdistaa

Miten kroppa-ahdistuksesta eroon?

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos oma kroppa ahdistaa? Mielestäni silloin kannattaa keskittyä muihin asioihin – sellaisiin, jotka tuottavat iloa ja hyvää fiilistä. Ei missään nimessä kannata sulkeutua ja jättää asioita tekemättä oman kroppa-ahdistuksen takia.

Kannattaa miettiä, mitä hyötyä siitä oman kehon vihaamisesta on – ei mitään, pelkkää haittaa vain. Varmasti vanhempana muistelee mieluumin niitä ihania elämänkokemuksia, eikä sitä kuinka vihasi kroppaansa ja jätti asioita sen vuoksi tekemättä. Ja vaikkei antaisikaan ahdistuksen vaikuttaa omiin tekemisiinsä, on elämä huomattavasti mukavampaa kun osaa arvostaa itseänsä ja kehoansa.

Onko sinulla ollut ahdistusta kroppasi suhteen? 🙂 Miten pääsit siitä eroon vai kamppailetko asian kanssa edelleen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kaikki työpaikkani ja palkkaniRaskauskilot Milloin normaalista tuli liian laiha? Kehon muodonmuutos; ennen ja jälkeen kuvat! Lihottaako mättöpäivä? Miksi lopetin kaloreiden laskemisen? Oot säälittävä anorektikko Kroppa raskauden jälkeen Rento suhtautuminen syömiseen Paljon päivässä voi lihoa?

Toinen lapsi vai ei?

Meidän tyttö täyttää tämän kuun lopussa 2-vuotta. Aika usein tässä vaiheessa moni nainen alkaa kuulemaan uteluita seuraavasta lapsesta; ”koskas teille tulee toinen lapsi?” tai aletaan vaivihkaa silmäilemään vatsanseutua. Itse olen onneksi säästynyt näiltä kyselyiltä, vaikka joskus on toki kysytty haluammeko lisää lapsia.

Toinen lapsi Toinen lapsi Toinen lapsi Tiedän monen ahdistuvan, ärsyyntyvän tai loukkaantuvan kyselyistä – onhan kyseessä todella henkilökohtainen asia ja utelut saattavat tuntua inhottavilta. Varsinkin jos lapsen saamisessa on ollut vaikeuksia tai on juuri yritys päällä. Silloin ei tosiaankaan kaipaa päälle mitään urkkimisia. Nykyään moni on varmasti hienotunteisempi näiden asioiden kanssa, mutta kyllä muistan itsekin ennen ensimmäistä raskauttani kuulleni vähän sellaisia ”koskas teette lapsia?”-töksäytyksiä. Eivät ne tosiaankaan kivalta tuntuneet, varsinkin kun pelkäsin etten voisi edes tulla raskaaksi.

Toinen lapsi vai ei?

Olen aina ajatellut haluavani kaksi lasta. En tiedä miksi. Voihan olla, että tähän vaikuttaa se että omat vanhempani saivat kaksi lasta – minut ja siskoni. Olen kuitenkin jo raskausajasta lähtien ollut vahvasti sitä mieltä, etten halua kahta pientä samaan aikaan. Tällä hetkellä toinen lapsi ei siis ole suunnitelmissa, vaikka joskus pieni orastava vauvakuume meinaakin iskeä. Tiedän sen kuitenkin olevan ihan biologiasta johtuvaa – en siis tosissani tällä hetkellä halua toista lasta.

Toinen lapsiMoni haluaa lapset lyhyellä ikäerolla, jotta heistä on seuraa toisillensa ja jotta pikkulapsiarkea olisi ns. pois alta. Tietysti olisi mukavaa jos lapsellamme olisi leikkikaveri, mutta se ei luonnollisestikaan ole tarpeeksi hyvä syy minulle yrittää toista lasta. Mieluummin keskityn tällä hetkellä nykyiseen lapseemme, parisuhteeseen ja unelmieni uran saamiseen. 😉

Onneksi tällä asialla ei ole mikään kiire. Jos kuitenkin mietin elämääni esimerkiksi 10 vuotta eteenpäin, näen itseni kahden lapsen äitinä. Haluaisin myös kokea vielä kerran lapsen syntymän ja vauva-ajan. Ja olisihan se tietysti ihanaa, että lapsemme saisi kokea sisaruuden, vaikka läheisiä suhteita voi syntyä monilla muillakin tavoilla.

 Monta lasta itse haluaisit vai haluatko yhtään? 🙂

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Ankea, seksitön avioliitto ”Kroppa- ja parisuhde menee pilalle kun saa lapsen” ”Onko sun paikat nyt ihan löysät?” On julmaa jättää lapsi ilman sisarusta  ”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä? Ranskassa vauvalle syötetään sokeria, pitäisikö meidänkin? Esikoinen hoidossa, vanhempi kotona vauvan kanssa? Nuoret hulttiovanhemmat Valmis äidiksi? Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä ♡  Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko? ♡ Parjattu kuparikierukka – oma kokemukseni

Lenkille suoraan synnytyssairaalasta

Moni miettii milloin aloittaa liikunta synnytyksen jälkeen. Aihe jakaa mielipiteitä – osan mielestä kannattaa tehdä täysin oman fiiliksen mukaan, osa luottaa jälkitarkastukseen ja osa ei todellakaan luota kumpaankaan näistä.

Liikunta synnytyksen jälkeen – oma kokemukseni

Itse liikuin ihan raskauden loppuun asti ja kävin salilla synnytystä edeltävänä päivänä. Oma synnytykseni meni hyvin ja palauduin nopeasti. Kotiin pääsimme kolmen päivän päästä. Samana iltana kävin tekemässä pienen kävelylenkin. Seuraavana päivänä menin 30 minuutiksi salille veivaamaan crosstraineria rauhallisesti. Vaikka kävelykin tuntui ihan hyvältä, crosstrainer tuntui paremmalta – liike oli pehmeämpi.

En muista tarkalleen kuinka pian aloitin salitreenit, mutta ennen jälkitarkastusta kuitenkin. Varmaan viikon päästä synnytyksestä? Ohjeiden mukaan vältin raskaita kyykkyjä ja vatsalihasten tekoa. Tein treeniä kevyesti ja enemmänkin vain yläkropalle, vaikka muistan kyllä kyykänneeni omalla kehon painolla aika pian. Juoksemisen olen aloittanut vasta viime vuoden aikana, koska se ei vain huvittanut aikaisemmin. 😀

Jälkitarkastus minulla oli 6 viikon päästä synnytyksestä ja samalla sain luvan kovempaan treeniin. Tuolloin minulla oli muistaakseni 1,5 cm – 2cm rako vatsalihasten välissä – ne olivat siis hyvin palautuneet. Lääkäri kehotti silti odottamaan suorien vatsalihasten treenaamista, kunnes synnytyksestä olisi kulunut 4-6 kk. Minä aloitin tietysti heti kun 4 kuukautta oli kulunut. 😀

liikunta synnytyksen jälkeen

liikunta synnytyksen jälkeen
Kuvat: Unsplash.com

Aloitinko liikunnan liian nopeasti?

Tiedän että moni ajattelee minun aloittaneen liikunnan liian pian, mutta luotin omiin tuntemuksiini ja tein kaiken ohjeiden mukaan. Olen kuullut paljon kritiikkiä siitä, miten näitä ohjeita antavat sairaanhoitajat, kätilöt ja lääkärit eivät olisi tarpeeksi perehtyneitä synnytyksestä palautumiseen. Itse en osaa tähän ottaa kantaa, mutta kuulemma monet eivät ole edes kuulleet vatsalihasten erkaumasta. On siis ymmärrettävää, että osa naisista suhtautuu epäilevästi saamiinsa ohjeisiin.

Itse säästyin kuitenkin kaikilta vammoilta ja luotin todella paljon omaan fiilikseeni vaikka ohjeita noudatinkin. Ohjeet olivat tiivistettynä nämä: Ei raskasta ponnistelua-, juoksemista-, kyykkyjä isoilla kuormilla- tai suoria vatsalihaksia ennen jälkitarkastusta. Kaikkea muuta voi tehdä – jos se tuntuu hyvältä. Ja minähän tein.

Aika oman tulkinnan mukaan sai (vai piti?) mennä. Itselleni tämä sopi hyvin, mutta tiedän osalle oman kropan voinnin arvioimisen olevan vaikeampaa. Tällöin kannattaakin pelata varman päälle ja ottaa rauhallisemmin tai mennä asioihin paremmin perehtyneen lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolle. Mieluummin odottaa hieman pidempään kuin rikkoo kroppansa.

Mitä mieltä itse olet – koitko saaneesi asiantuntevaa ohjausta synnytyksestä palautumiseen? Kuinka pian oli omasta mielestäsi hyvä aika aloittaa liikunta synnytyksen jälkeen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Raskauskilot Oikea ikä tulla äidiksi ”Meillä on nyt tällainen tutittomuusaate” ”Kroppa- ja parisuhde menee pilalle kun saa lapsen” + muita ennakkoajatuksia Synnytys ilman epiduraalia Saako muiden lapsia komentaa? Milloin lapsi päiväkotiin? Varaudu näihin kysymyksiin synnytyksen jälkeen!