Kun syöminen on pakkopullaa

Syöminen on tuntunut jonkin aikaa pakkopullalta. Raskauden jälkeen huomasin ruokahaluni pudonneen. Ihmettelin miten kaikki sanoivat imetysaikana nälän olevan pohjaton. Itselläni asia oli täysin päinvastoin. Aineenvaihdunta tuntui aivan jumahtaneelta ja itseään piti muistutella riittävästä syömisestä. Ajan kuluessa ruokahaluni parani, mutta edelleen huomaan itselleni tulevan kausia, jolloin syöminen meinaa unohtua. Tällä hetkellä minulla on meneillään tällainen ruokahaluttomuus. Toinen juttu, jonka olen huomannut on se, ettei mikään maistu mielestäni hyvältä.

Muutama vuosi sitten asia oli aivan päinvastoin. Treenasin kovaa ja nälkä oli koko ajan. Söin tuolloin paljon enemmän kuin mieheni, ilman mitään ähkyä. Aamulla nousin innoissani ylös, koska tiesin saavani ihanaa kaurapuuroa raejuustolla. Nykyään sama setti on mielestäni oksettava.

Ennen en olisi ikinä voinut unohtaa syödä – nälkä kyllä ilmoitti, milloin oli aika saada murua rinnan alle. Nykyään sitä katsoo kelloa ja toteaa, että pitäisi varmaan syödä jotain. Sitten mietin mikä maistuisi vähiten pahalta. 😀 Tiedän myös että raskausaika voi muuttaa makumieltymyksiä, mutta nyt tuntuu että kaikki maistuu suoraan sanottuna paskalta. Minulla oli reilu vuosi sitten samanlainen ajanjakso ja kävin asian tiimoilta lääkärissäkin. Kaiken pitäisi kuitenkin olla ok.

Ruokahaluttomuus

RuokahaluttomuusEn kaipaa sitä hevosennälkää takaisin, koska oli sekin aika rasittavaa – sai koko ajan tehdä eväitä ja miettiä mitä seuraavaksi söisi. 😀 Olisi silti kiva nauttia syömästään ruoasta ja että nälkä tulisi säännöllisesti. Veikkaan suurimman syyn tähän olevan aktiivisuuden keventyminen ja se, että aineenvaihduntani on kenties jumissa. Ja sen käyntiin saamiseksihan auttaisi juuri se säännöllinen syöminen ja lisäaktiivisuus.

Tiedän siis miten tästä pääsisi eroon, mutten haluaisi alkaa miettimään ja suunnittelemaan syömisiäni paljoakaan. Toisaalta, ei kai tässä muu auta. Kävin eilen juoksemassa pitkästä aikaa ja yllättäen ruoka maistui sen jälkeen, joten liikunta kyllä laittoi aineenvaihdunnan käyntiin. Pitää taas lukea oma postaukseni Kiihdytä aineenvaihduntaa x8. 😀

Syynä voi tietysti olla myös se, että olen tehnyt vuoden sisään aika paljon elämänmuutoksia: Olin hoitovapaalla, menin töihin, jäin taas vapaalle, otin loparit, aloitin koulun, siirryin toiseen kouluun ja aloitin toisen, keskeytin toisen ja nyt olen perustamassa toiminimeä. Ajatukset ovat siis tällä hetkellä vähän muualla, kuin omissa syömisissä.

Pitää silti nyt alkaa kiinnittämään ruoan säännöllisyyteen kunnolla huomiota – en halua nuupahtaa ja jumittaa aineenvaihduntaani enää lisää. Toisaalta olen aina ollut pieniruokaisempi, lukuunottamatta tuota bodailuvaihetta. Voisiko olla sittenkin niin, että nyt ruokahaluni yksinkertaisesti vastaa kulutustani eikä siinä ole mitään ihmeellistä? Ehkä omasta mielestäni ero entiseen on vain niin suuri, että ihmettelen asiaa. 😀

Onko itselläsi ollut vastaavaa? Menikö nälättömyys ja ruokahaluttomuus ohi itsestään vai muutitko itse jotain tavoissasi?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Nyt se perse ylös!Painoindeksi on hölmö keksintö Tahaton laihtuminen 8 vinkkiä – mistä aikaa liikunnalle? Voiko pelkällä liikunnalla laihtua?Lenkille suoraan synnytyssairaalasta Pitää olla jotain mistä ottaa kiinni Kroppa raskauden jälkeen Miksi lopetin kaloreiden laskemisen?