Voi vitt* äiti

Lasten kiroilu herättää ajatuksia – usein negatiivisia. Tässäpä yksi tarina aiheesta: Hain lapsen muutama viikko sitten päiväkodista. Lapsi siinä sitten kysyi, että ”mites on menny?” – on vissiinkin tuo päiväkodin henkilökunnalle esittämäni kysymys tarttunut häneenkin. Monessa muussakin yhteydessä on tullut huomattua, että se mitä sanot, on hetken päästä myös lapsen huulilla. Toisinaan aamulla lasta hakiessamme sängystä, hän tokaisee ”hei pikkunen”.

lasten kiroilu, lapsen kiroilu, kiroilu, kiroilu on pahasta, lapsi kiroilee, lapsi kiroili

Lasten kiroilu – varma tapa aiheuttaa paheksuntaa

Lähdin sitten suoraan vaunulenkille lapsen kanssa. Ja siinä rattaita työnnellessäni murjaisin jotenkin kummallisesti rattailla jalalleni. Suustani pääsi sitten ”voi vitt*.” Ennen kuin ehdin edes tajuta asiaa, lapsi kääntyi katsomaan minuun silmät loistaen ja sanoi ”voi vitt* äiti!”. Onneksi tilanne ei naurattanut – siitäkös lapsi olisi innostunut lisää. Käänsin hänen huomionsa muualle ja aloin puhumaan jostain muusta. Pari kertaa hän vielä toisti kyseisen sanan, mutta lopetti hetken päästä kuitenkin.

Vaikka vältämme lapsen seurassa kiroilua, on mielestäni täysin inhimillistä, että joskus lipsahtaa. Eihän se kivaa ole, jos lapsi alkaa vit*ua hokemaan. Harva varmaan alkaakaan, jos ohjaa huomion muualle – eikä muutenkaan kiroile koko ajan.

Oma reaktioni sai minut ajattelemaan asiaa tarkemmin – lapseni toistaessa ruman sanan, ensimmäinen ajatukseni oli nimittäin ”voi ei mitäköhän ne päiväkodissakin ajattelee, jos lapsi siellä alkaa rumia puhumaan?” Ensimmäinen ajatus ei siis ollut huoli lapsen turmeltumisesta, vaan siitä mitä muut ajattelee!

Miksi kiroilu on pahasta?

Niin, miksi ei saa kiroilla? Kuulostaahan se hirveältä – ajattelen näin, vaikka itsekin kiroilen. Mutta eikö tosiaan ole parempaa selitystä kuin hirveältä kuulostaminen?

Se nyt vain on aina ollut itsestäänselvää, ettei lasten kuullen kiroilla eikä lapset saa kiroilla. Mutta miksi? Ihan niin kuin oikeasti minua kiinnostaa muiden perustelut ja mielipiteet. Veikkaan että harva on edes miettinyt asiaa – sehän on aina ollut niin itsestäänselvää, ettei lapset saa kiroilla. Ei sillä – en haluaisi oman lapseni kiroilevan – se nyt tuli selväksi tuossa aiemmin.

Jos omaa mielipiteen, plussaa on osata myös perustella se. Mutta tämä onkin aika vaikea nakki! Rehellisesti sanottuna, en keksi muuta syytä kuin muiden paheksunnan ja yhteiskunnan normit. Tai no keksin – se jonka äsken juuri mainitsin; se hirveältä kuulostaminen. Kyseessä on kuitenkin aika huono syy, koska kiroilen itsekin.

Homma on vähän ristiriitainen: Tarjolla on samaan aikaan artikkeleita, jotka kertovat kiroilun olevan loukkaavaa sekä mielipiteitä, joiden mukaan kiroilu on osoitus kielen ja mielen köyhyydestä. Samaan aikaan on julkaistu artikkeleita, joissa kerrotaan kiroilun olevan merkki älykkyydestä sekä laajemmasta sanavarastosta. Että mites se homma oikeasti menee?

Riippuu seurasta

Jos puhutaan aikuisten kiroilusta, mielestäni siinä ei ole mitään vikaa – jos kiroilu ei ketään häiritse. Edelleen se saattaa kuulostaa pahalta, mutta ei se itseäni varsinaisesri häiritse. Osan suuhun ajoittaiset kiroamiset jopa sopivat. Kavereiden ja miehen kanssa keskenään ollessamme ärräpäät värittävät keskusteluamme, ilman että kukaan edes korvaansa lotkauttaa. Silti on olemassa monia tilanteita, joissa on parempi olla kiroilematta. Tietyissä tilanteissa kiroilu voi olla vain itselle haitaksi – varmempi siis käyttää korrektia kieltä, niin sanotusti. En itse esimerkiksi kiroilisi työhaastattelussa – vaikka olen ollut pariin otteeseen tilanteessa, jossa haastattelija itse on päästellyt pari ärräpäätä suustansa. 😀

Lasten kiroilu sen sijaan on vaikeampi nakki – kuten sanoin, en halua oman lapseni kiroilevan. Lasten kiroilu myös herättää huomion helpommin kuin aikuisen. Heitänkin pallon nyt teille:

Miksi lasten kuullen ei saa kiroilla – eikä kirosanoja liioin toivota lastenkaan suusta? Mitä ajatuksia lasten kiroilu herättää?

Entäs aikuisten kiroilu – mitä mieltä olet ja kiroiletko itse?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Onko silikonit hyvä syy kieltäytyä imetyksestä?Toinen lapsi vai ei?”Ehdittekö harrastaa enää seksiä?!””Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä?On julmaa jättää lapsi ilman sisarustaMikä on yllättänyt äitiydessä?Saako lapsella olla tylsää?Vauvalle vakuutus, kyllä vai ei?

Onko silikonit hyvä syy kieltäytyä imetyksestä?

Imetys tai imettämättä jättäminen herättävät yllättävänkin paljon tunteita. Luin muutama päivä sitten artikkelin, jossa Toisenlaiset äidit-ohjelmassa esiintynyt nainen ei halunnut imettää silikonien takia – häntä huoletti rintojen tulehtuminen ja uusi mahdollinen korjausleikkaus. Kyseinen juttu oli myös Iltapäivälehdessä ja kommenttiboksin sisältö ei tullut yllätyksenä. Moni mietti, miksi hankkia lapsia, jos ulkonäkö on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi.

En ole oikein koskaan käsittänyt, miksi muiden valinnat kuohuttavat toisia niin paljon. Asiahan ei kuulu kenellekään muulle ja äiti loppupeleissä päättää imettääkö vai ei. Oli syy sitten silikonit tai synnytyksen jälkeinen masennus, lapsen kannalta se on aivan se ja sama, mikä todellinen syy on.

Imettämättä jättäminen ulkonäön takia, imetys, ulkonäkö, imettäminen, vauva, äitiys, vanhemmuus, kasvatus,Stuff about, toisenlaiset äidit

Imettämättä jättäminen voi johtua monista syistä

On lukuisia syitä olla imettämättä. Imettämättä jättäminen voi johtua edellä mainittujen lisäksi esimeriksi äidin väsymyksestä, imetyksen aiheuttamasta ahdistuksesta, imetyksen hankaluudesta tai jostain sairaudesta. Jotkut näistä syistä ovat tietysti painavampia kuin toiset – jos imetys ei millään onnistu, niin sitten se ei onnistu.

Itse imetin lastani 3 kk. Olisin imettänyt pidempäänkin, jos se olisi onnistunut. Viimeisin kuukausi oli jo aikamoista taistelua asian kanssa. Olimme molemmat tyytyväisempiä (minä ja lapsi) lopetettuani imetyksen.

Pääasia että lapsi ja äiti voivat hyvin

Onko itsekkyyttä jättää imettämättä ulkonäön takia? Mitä jos tekee ulkonäöllään uraa tai sillä on muuten vain todella iso rooli työn kannalta? Onko se julmempaa, kuin esimerkiksi jatkuva poissaoleminen lapsen luota työmatkojen takia?

Voiko lapsen hyvinvointi olla ykkönen, vaikka jättäisi imettämättä ulkonäön takia? Mitä jos ajatus ulkonäön menettämisestä ja imetyksestä ahdistaa toden teolla ja näin ollen se vaikuttaisi negatiivisesti äitiin ja sitä kautta lapseen? Kumpi päätös on silloin lapsen hyvinvoinnin miettimistä? Pitäisikö silloin vain imettää väkisin vai olla hankkimatta lapsia?

Oma kantani

Itse en jättäisi imettämättä ulkonäön takia, mutten tuomitse jos joku niin tekee. Mielestäni voi olla äitinä hyvä, vaikka tekisikin moisen päätöksen – vaikka imetys olisi terveellisempää, ei lapsi mielestäni korvikkeesta kärsi (muutenhan se olisi kielletty). Harvoin yksi tehty tai tekemättä jättäminen määrittää, onko joku hyvä vai huono vanhempi.

Ajatusmaailmaani vaikuttaa varmasti se, että olen tullut allergiseksi muiden vanhemmuuden arvostelulle. Jos lapsi on tyytyväinen ja hänestä pidetään huolta, imettämättä jättämien ei sitä pilaa.

Mitä mieltä itse olet – onko imettämättä jättäminen ok ulkonäkösyiden takia?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen? Lapsen yksityisyys netissä Raskaus alle vuoden seurustelun jälkeen Teetkö elämästäsi vaikeaa? Naiset jotka vihaavat miehiä Ranskassa vauvalle syötetään sokeria, pitäisikö meidänkin? Onko lapsen pakko saada joululahjoja? Oletko kelvollinen vanhemmaksi- testi! Vuosi äitinä

Millainen on meidän tavallinen arkipäivä?

Millainen on meidän tavallinen arkipäivä? Päivien sisältö joskus vaihtelee, mutta tässä aika tyypillinen sellainen. Lopetin tosin hommat normaalia aikaisemmin, joskus näinkin. 🙂

Meidän tavallinen arkipäivä

6:20

Herään lapsen jutteluun. Odotan hetken aikaa jos hän vielä torkahtaisi – yleensä hän nimittäin nukkuu 7:00 asti! Hetken päästä hän muuttuu hieman äkäisen kuuloiseksi, joten ei auta kuin nousta. Haen hänet sängystä ja vien aamupesulle. Sen jälkeen leikimme legoilla ja luemme kirjaa. Sain kirjamessuilta 10 uutta lastenkirjaa, joten nyt kelpaa! 😀

7:00

Lapsi haluaa aamupalaa. Yleensä hän syö vasta päiväkodissa, mutta tänään hän heräsikin normaalia aikaisemmin. Mieskin herää ja syömme kaikki aamupalaa. Lapsi syö meitä nopeammin, joten hän alkaa leikkimään legoilla kun me vielä syömme. Ruoan jälkeen siivoan ja alan pikkuhiljaa valmistautumaan lähtöön.

8:00

Lähdemme kaikki yhtä matkaa. Mies lähtee töihin ja minä vien lapsen päikkyyn. Viemme hänet aina vuoroaamuin. Lapsi menee suoraan aamupalapöytään – hän haluaa syödä päiväkodissa, vaikka kotonakin olisi ehditty syödä. 😀 Huomaan vaippojen olevan loppu, joten lähden kotoota hakemaan niitä lisää. Onneksi kävelymatka on minuutin.

Tavallinen arkipäivä, meidän päivä, my day, päivä kanssani, vanhemmuus, perhearki, äitiys, Stuff about Tavallinen arkipäivä, meidän päivä, my day, päivä kanssani, vanhemmuus, perhearki, äitiys, Stuff about

8:38

Kotona! Julkaisen päivän postauksen ja jaan sen Facebookissa. Sen jälkeen katson kalenterin läpi ja mitä tänään on tiedossa. Alan kirjoittamaan myös toivepostausta – kiitos muuten ideoista, lisääkin saa ehdottaa!

11:00

Postaus on valmis. Käyn ottamassa vähän ruokaa ja jatkan syödessäni hommia.

11:30

Soitan mahdolliselle yhteistyökumppanille ja ideoimme puhelimessa jonkin aikaa.

12:00

Kontaktoin paria yritystä yhteistyön tiimoilta. Toiselta saan vastauksen nopeasti ja alan luonnostelemaan tarjousta. Siihen meneekin aika paljon aikaa.

14:00

Taas ruokaa. Nyt päätän katsoa yhden jakson sarjaa samalla syödessäni. Sen jälkeen hieman siivoilen ja lähden hakemaan lasta päiväkodista.

15:00

Leikimme lapsen kanssa pihalla. Jonkin ajan päästä lähden hänen kanssaan vaunulenkille, koska olen ollut passiivinen koko päivän!

16:30

Tulemme kotiin. Tänään miehellä oli menoa, joten hän ei ole vielä tullut. Katsomme lapsen kanssa piirrettyjä.

Tavallinen arkipäivä, meidän päivä, my day, päivä kanssani, vanhemmuus, perhearki, äitiys, Stuff about

Tavallinen arkipäivä, meidän päivä, my day, päivä kanssani, vanhemmuus, perhearki, äitiys, Stuff about

17:15

Rakennamme legoilla lapsen kanssa, jonka jälkeen alamme syömään.

18:15

Seuraavaksi leikimme piilosta. Se on meidän uusi suosikkileikki! Lapsi haluaa aina etsiä ja sanoo aina ”Äiti mene tuonne piiloon!” 😀

18:45

Mies tulee kotiin, syömme iltapalaa ja muovailemme muovailuvahalla.

19:15

Vien lapsen iltapesulle.

19:30

Iltasadun ja laulun aika. Lapsi alkaa nukkumaan. Sen jälkeen hakukoneoptimoin vanhoja tekstejä ja pistään kalenteriin muutaman jutun muistiin. Mies pelaa vieressä pleikkaria.

21:00

Rupeamme katsomaan Strangers Thingsiä. Ehkä maailman kliseisin sarja! Ärsyynnymme sarjan kliseisyydestä vuorotellen, mutta jostain syystä sitä jaksaa silti katsoa. 😀

22:30

Iltahommelit ja sänkyyn. Horisemme hetken aikaa ja sitten alamme nukkumaan…

Millainen on sinun tavallinen arkipäivä?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kaikki työpaikkani ja palkkani Nyt loppu herkuttelu! Miten aloitin rahastosijoittamisen? ”Täällä on hometta, mutta sain vain reuman” Onko koulutuksen puute häpeä? Huonoimmat laihdutuskeinot x5 – älä kokeile näitä! Häälookkini kulmakivet Miten kasvatin blogia 40% kuukaudessa? Olen käynyt terapiassa – paljastuksia x6