Avautuminen

Tätä tekstiä oli vaikea nimetä. Ensin meinasin laittaa: Mun pää räjähtää, mutta sitten mies väitti, ettei se kuvaa tekstiä. Vaihdoin sen sitten tuohon Avautumiseen, koska sitä tämä todellakin on. 😀

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miksi ei kannata väkisin tehdä epämieluisia asioita ja miksi välillä on pakko priorisoida. Siksi onkin hassua että olen taas tässä tilanteessa. Tilanteessa jossa yritän revetä kaikkeen, edes ajatuksen tasolla. Päässä suhisee ja on vaikea rauhoittua. Pikkuasiat saavat isot mittasuhteet ja tuntuu ettei mistään tule mitään.

Se on ehkä heijastunut tänne blogiinkin – tai jos ei postauksiin asti, niin ainakin siihen luomisprosessiin; kuvia ei ole tehnyt mieli ottaa, eikä tekstiä synny. Ajatuksia olisi päässä vaikka koko kansalle jakaa, mutta sanat eivät löydä ruudulle. Siksi olenkin nyt tällä viikolla koittanut ottaa rennommin kaikin puolin, vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka istuin sohvalla katsomassa Orange is the new blackia, mieli oli rauhaton ja mietin mitä kaikkea pitäisi vielä ehtiä tekemään.

Kerroin jokin aika sitten että minulla on nyt avoimen amk:n puolella opinnot menossa. Aloitan myös mediapalveluiden toteuttajan opinnot parin viikon päästä. Blogi on päivittynyt lähes poikkeuksetta kahdesti päivässä. Siihen vielä muutamia juttuja lisää niin aivoni ovat aivan kierroksilla.

Jollekin tämä ei tuntuisi kiireeltä eikä miltään. Ja kyllä tällaisesta varmasti selviäisinkin. Haasteita aiheuttaa eniten oma mieleni; stressi. Ja typerä ajatus siitä etten ole saavuttanut tarpeeksi tähän ikään nähden, vaikka minulla on se mikä on elämässä minulle tärkeintä; perheeni. Pitäisi lisäksi muka olla jo vähintään omistusasunto ja unelmaduuni.  Vaan itse en ole vielä siinä pisteessä. Jostain syystä sen hyväksyminen on ollut minulle vaikeaa. Naurettavan, kiittämättömän ja lapsellisen vaikeaa. Yhtäkkiä tuntuu sietämättömältä ajatukselta etten välttämättä ole saavuttanut haluamiani asioita vielä vuosiin. En jostain syystä halua hyväksyä sitä ja siksi olenkin tehnyt nyt töitä tavoitteideni eteen ja ottanut ehkä liikaa paineita.

Syytän jollain tapaa itseäni siitä, etten ole aikaisemmin luottanut itseeni ja lähtenyt jo aikoja sitten toteuttamaan unelmiani, vaan ajelehtinut vuosia. Olen kyllä saanut asioita paljonkin aikaan, siitä ei ole kyse. Vaan siitä että osa niistä aikaansaaduista asioista tuntuu turhilta. Miksi olen mennyt suuntaan jonka olen tiennyt vääräksi? Miksi olen tehnyt asioita, vaikka sydän sanoo että ei voisi vähempää kiinnostaa? Miksi sitä omapäisyyttä ei ollut vähän aikaisemmin? Tiedän että kuulostan kitisevältä kakaralta ja ehkä tässä asiassa olenkin. 😀

Minulla on asiat hyvin, mutta olen asettanut itselleni aika kohtuuttomia vaatimuksia. Hölmöintä on, että vaikka olen menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan elämäni kanssa, en osaa aina iloita siitäkään. Huomaan epäonnistumiset, mutta onnistumiset eivät muka ole mitään. On vaikea olla kärsivällinen ja ajatella että kaikki aikanaan, nyt vain rauhassa eteenpäin. Kun vihdoin on alkanut tekemään omaa juttuaan, kaiken haluaisi tapahtuvan silmän räpäyksessä. Minun asenne on tällä hetkellä se että kaikki tänne heti nyt, olen odottanut tätä jo vuosia (vaikken aiemmin ole paljoa liikauttanut evääni asioiden edistämiseksi kröhöm….). Miksi sitten en ole tehnyt niin?! Koska pelko ja epävarmuus ehkäpä, who knows.

Olen elämäni aikana niin monesti tehnyt asioita vain siksi että ”pitää” ja halunnut tehdä järkeviä päätöksiä. Jostain syystä yritän ohjata itseäni siihen yleisesti ajateltuna ”järkevään” suuntaan, enkä siihen mitä oikeasti haluan. En tiedä miksi olen toiminut näin kerta toisensa jälkeen. Kai se pitää jotkut asiat oppia moninkertaisina kantapään kautta. Useinhan se on pelko ja epävarmuus joka yrittää ajaa meitä turvalliselle ja varmalle tielle, vaikka sellaista ei ole olemassakaan. Vaikka olisikin, miksi pyrkiä sinne verenmaku suussa jos se ei tunnu omalta? Niinpä.

Toivottavasti sinä uskallat kuunnella sydämesi ääntä etkä anna pelon ohjata päätöksiäsi.<3 Minä jatkan nyt Omar-munkin ja karkin syömistä ja otan rennosti. Huhhuh, tulipas tästä pitkä teksti! Annoin tämän tekstin tulla ihan tajunnanvirtana, joten toivottavasti sait jotain tolkkua tästä.

Välillä jännittää julkaista tällaisia ei niin superiloisia ja tsemppaavia tekstejä hyvinvointiin painottuvassa blogissa. Mutta faktahan on se että olen aivan tavallinen kuolevainen, joka välillää stressaa turhasta ja toisinaan on tattikin otsassa. Sellaista se elämä on toisinaan, ainakin täällä. En tiedä miten sitten muilla; onko kaikki aina pelkkää hattaraa, kertokaa te?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Asia jota kadun

Media alaa opiskelemaan!

Kannattaako unelmat sanoa ääneen?

Milloin on aika luovuttaa?

 

 

Taru

6 vastausta artikkeliin “Avautuminen”

    • Kiva kuulla että sait pointista kiinni. Toivottavasti solmut aukeaa. 🙂

  1. Mäkin oon miettinyt samanlaisia asioita, ja oon entistä vakuuttuneempi siitä että epäkiinnostava amk pitää lopettaa ja etsiä jotain muuta tilalle 🙂 tää oli hyvä teksti, kiitos!

    • Kiva kun kommentoit! Hyvä tietää etten oo yksin ajatusteni kanssa. 🙂 Tsemppiä ja kivaa viikonloppua!:)

  2. Hyvä kun avaiduit! Mulla on itelläni nyt aika iso käännekohta elämässä sillä syksyllä edessä muutto ekaan omaan kotiin ja yliopisto-opiskelun aloittaminen. Ihan kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi niin muutsn vieläpä Ruotsiin poikaystävän perässä 😄 Välillä iskee paniikki ja stressi ja pelkään etten pystykään siihen kun Suomessa on kaikki kaverit ja perhe ja sukulaiset… Mutta välillä taas puhkun intoa, sillä onhan tämä ihan mieletön tilaisuus ja saan lisää kokemuksia ja paremman kieliitaidon, hyvästä koulutuksesta puhumattakaan. 😊 Enkä kyllä haluisisi enää kolmatta vuotta elää kaukosuhteessa, kihloissakin kun olemme. ❤ Pahoittelut maraton kommentista mutta pointti oli se että ymmärrän ajatuksesi! Ei tosiaan kannata elää sen mukaan miten muut odottavat vaan kuunnella sydäntään. Ja turha verrata itseä muihin; nauti siitä että olet nyt löytäny oman juttusi ja toteutay sitä! Jotkuthan löytävät kutsumuksensa vasta keski-ikäisinä joten sulla on vielä aikaa 😉 Hyvää viikonloppua!

    • Kiitos kommentista! Vautsi sulla on kivoja juttuja tiedossa, nyt vaan nautit. 🙂 Hyvä kuulla että muillakin on samankaltaisia ajatuksia, pitää avautua useammin. 😉 Kiitos samoin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta