Haluan avioehdon – enkö luota parisuhteeseen?

*Sisältää mainoslinkkejä

Jos haluaa avioehdon, kannattaako mennä naimisiin ollenkaan? Jokainen on varmasti kuullut puolet avioliitoista päättyy eroon-mantran. Pelkästään sen valossa jos miettii, avioehto voikin kuulostaa varsin järkevältä ratkaisulta. Mutta toisaalta, jos naimisiin mennään niin eikös silloin yhdessä pysytä – eikä mietitä mahdollista eroa? Avioehto ja luottamus; mahtuvatko ne samaan parisuhteeseen?

Uskon ihmisten yleisesti ottaen menevän naimisiin sillä mentaliteetilla, että tässä on loppuelämäni kumppani. Silti moni avioliitto päättyy eroon. Syitä voi olla ties mitä; ihmiset muuttuvat, huomataankin ettei yhteiselo toimi, halutaan eri asioita, rakastutaan johonkin toiseen tai ei jostain muusta syystä haluta enää jatkaa yhdessä.

avioehto ja luottamus avioehto ja luottamus

Avioehto ja luottamus

Mitä mieltä sitten itse olen avioehdosta? Muistan joskus lapsena ja nuorena ajatelleeni avioehdon haluamisen olevan merkki luottamuksen puutteesta suhdetta kohtaan. Miksi mennä naimisiin, jos jo mielessään varautuu eroon? Eikö suhteen kestämiseen pitäisi uskoa niin kovasti, ettei avioehto tulisi kysymykseenkään?

Ymmärrän nuo edellä mainitut ajatukset. Silti nykyään pidän avioehtona ihan järkevänäkin vaihtoehtona. Vaikka miten olisi varma suhteesta, et voi ikinä tietää mitä ajattelet 20 vuoden päästä – tai mitä puolisosi ajattelee. Joskus ero voi tulla myös todella odottamattomasta syystä; mitä jos naimisiin mennessänne haluatte puolisosi kanssa elää kahdestaan ilman lapsia ja sitten toinen teistä muuttaakin mielensä?

Jos toinen luopuu mahdollisuudesta tulla vanhemmaksi puolison takia, katkeruus luultavasti nostaa päätään ennemmin tai myöhemmin. Hirvein skenaario olisikin, jos tämä lasta haluamaton puoliso perustaisikin perheen jonkun toisen kanssa. Ei siis mitään helppoja juttuja ratkaistavaksi. Toisaalta avioehtokaan ei näitä päätöksiä paljoakaan helpottaisi, mutta ainakin olisi yksi päänvaiva vähemmän.

avioehto ja luottamus

avioehto ja luottamus

avioehto ja luottamus
Paita//TÄÄLTÄ, Kengät//TÄÄLTÄ , Koodilla KESÄ2017 saa 20% alennusta kaikista tuotteista Disturb -verkkokaupasta kesäkuun loppuun! 🙂

Oma henkilökohtainen mielipiteeni

Vaikka minä ja mies emme ole naimisissa, olemme puhuneet asiasta. Ainakin keskustelumme aikaan, ajattelimme avioehdon olevan hyvä vaihtoehto. Emme ajatelleet sen olevan epäluottamuslause toista kohtaan – ehkäpä jopa päinvastoin; haluan naimisiin sinun kanssasi – en omaisuutesi. Monelta tuntuu unohtuvan myös se, että avioliitossa kaikki on omaa – oli avioehto tai ei. Vasta mahdollisen eron tullessa omaisuus jaetaan puoliksi, jos avioehtoa ei ole. Avioehto ei siis vaikuta itse avioliittoon yhtään mitenkään.

Vaikka luotan mieheen täysin ja haluan tosissani että olemme yhdessä aina, elämässä voi kuitenkin sattua vaikka ja mitä. En halua tavallaan sivuuttaa järkeä tällaisessa asiassa, vaikka tunteet sanoisivat ettei mitään ehtoja tarvita. Mielestäni avioehto olisi vain selkeyttävä asia, mikäli joskus jotain sattuisi. Enkä siis tosiaankaan ajattele, että mennään huvin vuoksi naimisiin ja erotaan jos alkaa vähääkään jurppimaan.

Myönnettävähän se kuitenkin on – avioehto on aika epäromanttinen ajatus. Mutta toisaalta, emme mitään romantikkoja ole muutenkaan. Sitten kun menemme naimisiin, luultavasti vain marssimme Maistraattiin täyttämään paperit. Mitään romanttista kosintaa auringonlaskussa polvistumisten kera ei siis varmastikaan ole luvassa.

avioehto ja luottamus

avioehto ja luottamusMietin asiaa myös tältä kannalta; kumpi on parempi – epäromanttinen avioehto vai mahdollinen avioero ilman avioehtoa ja siihen liittyvät sekaannukset? Jos nämä olisivat vaihtoehdot, valitsisin ensimmäisen. Toisaalta en usko, että minulla ja miehellä tulee olemaan niin mullistavia tuloeroja, että niillä olisi paljoakaan merkitystä.  Mutta jos kuvittelen tilanteen, jossa toinen olisi vaikkapa perustanut menestyvän yrityksen ja eron tullen kaikki omaisuus menisikin tasan, ei se tuntuisi mielestäni reilulta kumminkaan päin. Joka tapauksessa, koen avioehdon jollain tapaa selkeämmäksi vaihtoehdoksi.

Tavallaan tämä teksti tuntuu niin kyyniseltä ja kylmältä, mutta toisaalta olemme miehen kanssa ainakin toistaiseksi samoilla linjoilla tästä. En kyllä ihmettelisi sitäkään jos naimisiin mennessä koko homma jäisikin tekemättä, koska ei kumpikaan niin ehdoton ollut asian suhteen. Aika näyttää. Mielestäni avioehdon ottaminen tai ottamatta jättäminen on jokaisen pariskunnan oma asia ja jokainen tekee tietysti kuten parhaaksi näkee. Avioehdosta löytyy paljon lisätietoa netistä, mutta tässä nyt ainakin yksi sivu: www.maistraatti.fi

Haluaisinkin kuulla sinun näkemyksesi asiasta; voiko avioehto ja luottamus toteutua parisuhteessa? Oletteko kumppanin kanssa samoilla linjoilla vai onko aiheesta tullut erimielisyyksiä?

Kuvat: Marianne Sendenali, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Vihkisormukseen tuli reikä!Paljon maksoi mun häämekko? – rahapäiväkirja Meidän parisuhteen salaisuus x 9 14 parasta asiaa miehessäniMiksi rakkaus loppuu lapsiperheessä? Pitkä parisuhde vai monia kumppaneita? Haluan avioehdon – enkö luota parisuhteeseen? 8 faktaa meidän parisuhteesta! Erotaanko nykyään liian helposti?

Taru

18 vastausta artikkeliin “Haluan avioehdon – enkö luota parisuhteeseen?”

  1. Mielenkiintoista pohdintaa! Uskon että tässäkin asiassa omilla perhetaustoilla on merkitystä jokaisen näkemykseen. Itse olen pitkään ollut sitä mieltä, että mikäli joskus naimisiin asti päädyn, haluan avioehdon. Olen kylläkin itse nähnyt perheessäni jo kaksi avioeroa, joka saattaa näkemykseeni vaikuttaa. En myöskään ole tällä hetkellä parisuhteessa, enkä tiedä voisiko parisuhde muuttaa näkemystäni, mutta tuskimpa 😀 Vaikka luottamustani on koeteltu erittäin paljon, en itse silti ole koskaan ajatellut että avioehto olisi jollain tapaa merkki luottamuksen puutteesta.. En myöskään usko että mikäli joskus päätyisin avioerotilanteeseen, ja toinen osapuoli olisi huomattavasti varakkaampi, voisin hyvällä omatunnolla tasata omaisuudet. En myöskään haluaisi tilanteeseen että avioehdon puuttuminen voisi jarruttaa avioeron päätöstä huomattavien omaisuuserojen vuoksi. Ei mikään yksipiippuinen asia, ja tiedän monia sinkkukavereitanikin, jotka ovat sanoneet, että eivät tulevaisuudessa pidä avioehtoa vaihtoehtona 🙂

    • Kiitos kommentista! Jep, perhetaustat voivat kyllä vaikuttaa. Omat vanhempani ovat kylläkin edelleen yhdessä ja koen minulla olleen hyvä parisuhteen ”malli”. 😀 En itsekään koe että kyse olisi luottamuksen puutteesta – enemmänkin järkisyyt painavat tässä. 🙂 Kivaa viikkoa!

  2. Meillä on aviomiehen kanssa avioehto eikä kumpikaan koe sitä mitenkään epäromanttisena tai epäluottamuksena. Ehkä enemmänkin päinvastoin.

    Molemmilla oli asumiseen liittyvää omaisuutta ennen kuin menimme naimisiin. Molemmilla ihan erilainen ja arvoltaan erilainen omaisuus. Avioehdolla molemmat saamme mahdollisen eron kohdatessa pitää ennen avioliittoa hankitun oman omaisuuden, oli se sitten missä muodossa tahansa vaikka 10 vuoden kuluttua.

    Mielestäni avioehto on luottamuslause toiselle: -En havittele omaisuuttasi vaan haluan ainoastaan sinut.
    Naimisiin on menty rakkaudesta eikä dollarin kuvat silmissä vilkkuen.

    • Kiitos kommentista ja tosi hyvä pointti muuten! En tullutkaan tuota ajatelleeksi. 🙂

  3. Itse olen ehtinyt jo kokea avioeron ja avioehto oli siinä. Itse olin ”köyhempi” osapuoli ja tuossa tapauksessa kun toisen omaisuus oli perintöä niin todellakin ok noin.
    Toisaalta jos olisi tilanne että esim. toinen olisi lasten kanssa kotona yhteisellä päätöksellä tyyliin kymmenen vuotta mahdollistaen toiselle puolisolle omaisuuden kerryttämisen niin ei se musta enää reilua olisi että kotona ollut jäisi ihan ”puille paljaille” jos ero tulee.

    • Kiva kun kommentoit! Jep, oon kyllä samaa mieltä; jos toinen ”uhraa” uransa ja hoitaa lapsia kotona, olisi paljon reilumpaa jakaa omaisuus eron sattuessa.

  4. Vanhemmat ja muutkin sukulaiset onnellisesti naimisissa, eli perhetausta ei kohdallani vaikuta, silti haluan ehdottomasti avioehdon (ainakin avioeron varalta) jos naimisiin päädyn. Vaikka lähtökohtana on ikuinen yhdessäolo, elämää ei voi käsikirjoittaa valmiiksi ja kaikkea voi tapahtua matkan varrella kovasta tahdosta ja odotuksista huolimatta. Mikäli avioehto osoittautuu tarpeettomaksi, hyvä niin, mutta muutoin niillä säästettäisiin monet repivät riidat, joissa usein kärsimässä myös lapset, varsinkin jos varallisuussuhteet eivät mene tasan 🙂

    • Hyvin tiivistetty, olen samaa mieltä. 🙂 Ei avioehdosta varmastikaan haittaa ole.

  5. Mulle avioehto on aina ollut itsestäänselvyys, tai että jos naimisiin mennään niin se tehdään 😀 oon joissakin asioissa aika rationaalinen ja tää on musta vaan yks talouteen liittyvä käytännönseikka, joka kannattaa miettiä etukäteen ja järjestää hyvin. Vrt. vaikka säästäminen aspille, sijoittaminen tai asunnon ostaminen. Mulla tähän liittyy tulevaisuuden turvaamisen halu ja sitten se että elämässä voi tapahtua paljon sellaista mitä ei ennakoi. Romantikko oon sitten muissa asioissa ;D ja hyvä postaus Taru<3!

  6. Tässä näkyy nykyajan ajatukset avioliitosta! Sen oletetaankin päättyvän eroon. Tai siis ei kaikki oleta , mutta useimmat. Ja jos itse menisin ns. valtavirran mukana olettaisin itsekin, koska fakta on et tuo melkeen puolet päättyy eroon. 😀 Joka on todella surullista ja harmillista ja jopa outoa. Ihan varmasti pienemmistä syistä erotaan nykyaikana, mitä ennen vanhaan. Ja varmasti silloinkin on ollut onnettomia avioliittojakin (väkivallan takia erilleen muuton ymmärrän täysin),mutta yhdessä on vaan pysytty ja ehkä myöhemmin oltu tyytyväisiä siihen. <3 Kun lukee vanhojen parejen haastatteluja, kaikki sanovat että on ollut vaikeaa, mutta siitä selvittiin.. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kerran menee naimisiin niin siinä sitten pysytään ja molempien tahtoa vaaditaan, vaikka elämä ei aina olisi niin hehkeää ja mukavaa ja vaikka mielipiteet matkalla muuttuisivatkin ,tottakai muuttuu, mutta toivon mukaan useimmilla pareilla edes isommat asiat on ollut selvillä jo ennen avioliittoa.. Kuten lapsitoiveet..
    Ja voi olla pitkiäkin aikoja vaikeita, mutta kun niistä selviää on se varmasti parhainta koko perheelle. <3 Varsinkin jos sattuu olemaan lapsia.

    Tämä on minun mielipiteeni. 🙂 Nykyaikana on vaan trendi se, että ajatellaan paljon omaa itseä (jossain määrin hyväkin) ja sitä että minulla vain kaikki olisi hyvin ja en varsinkaan haluaisi olla yhtään huonossa suhteessa. Lähestymistapoja ongelmiin on monenlaisiakin, muutakuin ero. Blogeista olen joskus lukenut , kuinka vaikeistakin asioista on selvitty kun yhdessä haluttu. Kaikki ei vain halua edes selvittää asioita. Sekin on ihan fakta ja joidenkin mielestä ok. 🙂

    • Kiitos kommentista! Itse taas koen, ettei avioehto vaikuta siihen yhdessä pysymiseen – tuskin kukaan jatkaa liittoa vain sen takia että avioehto on jäänyt ottamatta. Tahtoa yhdessä pysymiseen varmasti vaaditaan jokaisessa liitossa jossain vaiheessa, oli avioehto tai ei. 🙂

      Tottakai varmasti kaikki elämän suuret kysymykset ja lapsitoiveet on selvitetty jo ennen naimisiinmenoa, mutta nekin voivat ihan oikeasti muuttua vuosien varrella. Koskaan ei voi olla varma mitä elämä tuo tullessaan ja muuttuvatko omat unelmat.

      Kivaa viikkoa!

  7. En olisi mennyt naimisiin jos mies olisi ehdottanut avioehtoa. Olis ollut ihan suoraan sanottuna vaan niin huono diili etten olisi siihen lähtenyt. Meillä ei ole vielä lapsia, eli käytännössä tulevaisuudessa tulen viettämään äitiyslomaa kotona. Tietty mieskin saattaa jonkun viikon olla kotona, mutta ihan varmana ei mene tasoihin. Me asutaan ulkomailla niin äitiysloma on lyhyt, mutta kyllä se tuloihin ja eläkkeen kertymiseen vaikuttaa. Olen jo kerran muuttanut miehen töiden takia ja samalla tehnyt kompromissin omien töitteni suhteen. Varmana tulee jatkossakin eteen näitä tilanteita ja jos/kun joutuu jatkossa tekemään näitä siirtoja niin se vaikuttaa palkkakehitykseen. Ihan suoraan sanottuna musta vähän hölmöä jos naisena suostuu naimisiin niin että on avioehto jos jatkossa haluaa lapsia.

    Mitä järkeä avioehdossa on jos ei ole ennen avioliittoa jotain suurempaa omaisuutta? Eikö naimisiin meno tarkoita sitä että jatkossa ollaan tiimi, ja jos se tiimi ne rahat kerää niin eikö se ole reilua että jos tulee ero niin omaisuus jaetaan puoliksi?

    • ”Ihan suoraan sanottuna musta vähän hölmöä jos naisena suostuu naimisiin niin että on avioehto jos jatkossa haluaa lapsia.” <– voihan se toki olla mieskin, joka jää kotiin hoitamaan lapsia ja nainen lähtee tekemään uraa. 🙂

      Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos toinen jää esimerkiksi kotiin hoitamaan lapsia, omaisuuden jako tasan on siinä tapauksessa reilua; jos toinen tekee suhteen eteen uhrauksia, jotka haittaavat merkittävästi omaa urakehitystä, silloin en itsekään kannattaisi avioehtoa. 🙂

  8. Varmaan ihan järkevää jos toinen on toista varakkaampi. Mutta tällainen tavantallaaja jolla ei ole ennen avioliittoa ollut omaisuutta eikä ole tiedossa mitään isoa perintöä jota haluisi suojata niin samantekevää. Mieluummin olen tarkkana siinä että kaikki isommat hankinnat on 50-50 kummankin nimissä: se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän, mutta koska tässä ollaan ajatuksella että hautaan asti ollaan yhdessä niin kaikki isommat hankinnat on yhteisiä eikä joka euroa lasketa, että kuka maksaa minkäkin.

    • Kiitos kommentista! Meillä rahat ovat myös yhteisiä, eikä niitä mitenkään syynätä että kumpi maksoi mitäkin. Meille se on ollut itsestäänselvää. 🙂 Silti avioehto on mielestäni eri juttu, kuin rahankäyttö silloin kun ollaan yhdessä. Kivaa viikkoa!

  9. Itse myös näen asian niin, että en haluaisi koskaan ajatella meneväni naimisiin ihmisen kanssa, joka veisi ”minun” omaisuutta. Kaikkea voi sattua, mutta en itse kokisi voivani ottaa toiselta eron tullessa mitään, mitä en koe itselleni kuuluvan. Tilanne missä voisin nähdä, että tasoitus on kohtuullinen, on juurikin missä toinen puoliso ollut kotona lasten kanssa pitkään ja esim jatkossa ottaa lapset itselleen. Toki omaisuuden ennen avioliittoa ja avioliiton aikana hankitun voi erottaa avioehdossa, mikä mielestäni aika järkevää. Itse todennäköisesti olisin Ok toisen vaatiessa avioehtoa, mutta myös edellyttäisin sen kumoutuvan kun lapsia aletaan hankkimaan. Siinä vaiheessa mielestäni ollaan tilanteessa, jossa toista ei pitäisi edes haluta jättää puille paljaille vaikka ero sattuisi.

    • Olen samaa mieltä tuosta – jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia pitkiksi ajoiksi ja uhraa uransa, omaisuuden jako tasan on reilua jos tulisikin ero. Meillä taas on jo yhteinen lapsi, vaikkemme ole menneet naimisiin vielä. Itse en jotenkin ole ajatellut tämän vaikuttavan asiaan, koska kumpikin haluaa luoda omaa uraa. En siis jäänyt vuosiksi kotiäidiksi tai mies koti-isäksi lapsen kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta