Bloggaamisen itsekeskeisyys ahdistaa

Viime viikolla hehkutin bloggaamisen hyviä puolia tässä postauksessa. Mainitsin tekstissä myös bloggaamisessa olevan pari miinuspuolta, mutten avannut sitä sen kummemmin. Kerron tässä postauksessa tuosta toisesta miinuspuolesta, joka käy ilmi jo otsikosta.

Nimittäin se itsekeskeisyys, joka bloggaamiseen liittyy. Ei tietystikään kaikentyyppisiin blogeihin, esimerkiksi poliittisiin tai faktapohjaisiin. Koen sen kuitenkin jollain tasolla linkittyvän kaikkiin blogeihin, joissa kirjoittaja tai hänen elämänsä on keskiössä jollain tapaa. Laitetaan omia kuvia, jaetaan omaa arkea ja mielipiteitä.

Jostain syystä viime viikolla minua alkoi ahdistaa tämä. Tunsin itseni turhamaiseksi, pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi. Minun elämä, minun tavoitteet, minun ajatukset, minun asuni, minun kuvani. Eikö elämässäni ole mitään muuta?   No tietysti on. Paljonkin. Elämäni tärkeimmät asiat jäävät tämän blogin ulkopuolelle, lukuunottamatta ystäviäni jotka saattavat täällä toisinaan vilahtaa. Vaikka tiedostan ettei blogini määrittele minua ihmisenä, silti minulle tuli jotenkin tympeä fiilis. Kun viettää bloggaamisen ja tähän liittyvien asioiden kanssa päivittäin usein tunteja aikaa, ei kai se ihmekään ole, että se oman naamaan tuijottaminen ja itsensä esille tuominen alkaa tympiä. Ehkä silloin olisi hyvä pitää jonkunlainen tauko? Tietysti voisin tehdä erilaista blogia ja olla laittamatta omia kuviani. Haluan kuitenkin tehdä blogia, jollaista lukisin myös itse ja siitä päästäänkin tähän toiseen puoleen…

Tykkään blogeista, joissa on kirjoittajan elämää, ajatuksia ja niitä kuvia. En ajattele sitä itserakkaana – jollain tasolla ehkä itsekeskeisenä kuitenkin. Yhtä kaikki, ajattelen sen olevan osa tätä juttua. Bloggaajan elämään voi samaistua, ajatuksista saada uusia näkökulmia ja asukuvista inspiraatiota – hyviä juttuja siis. Jos lähden blogista inspiroituneena ja hyvällä fiiliksellä, tuntuisi oudolta nähdä blogi vain kirjoittajan minäkuvan pönkityksenä, koska sillä oli selfie siellä?? Blogin perusteella ei voi myöskään määritellä ihmisen persoonaa, eikä tuntea ihmistä vaikka moni niin valitettavasti edelleen kuvitteleekin. Meissä ihmisissä on niin monia puolia ja kerroksia, ettei tuntemiseen riitä se mitä ihminen antaa itsestään ulospäin netissä. Siitä voi päätellä ainoastaan, mitä tyypin blogissa on.

Ehkä tätä ajatusta lisää se, että tiedän joidenkin ihmisten pitävän bloggaamista ja somettelua narsistisena ja itsekeskeisenä. Joskus olen jopa törmännyt sellaiseenkin mielipiteeseen, että selfieiden laittajat ovat narsisteja. Minua vähän kyllästyttää, kun ihmiset viljelevät narsistidiagnoosia joka toiselle. Ihmisen somekäyttäytymisestä et varmasti pysty narsistia diagnosoimaan.

Silti samat henkilöt eivät tunnu ajattelevan laulajista, malleista tai näyttelijöistä samoin; näihinkin hommiin sisältyy kuvissa poseerausta, imagon luontia, esiintymistä ja ylipäätänsä esilläoloa. Harvaa se tuntuu häiritsevän. Kukaan tuskin lähtökohtaisesti ajattelee, että laulajan tai näyttelijän työ on huonolla tavalla itsekeskeistä. Enhän itsekään ajattele niin. Kyllähän se homma pyörii oman itsen ympärillä tiettyyn pisteeseen asti, mutta missä menee se raja että siitä tulee huono juttu, jos kerta hyviä puolia on paljon?

Usein varmasti ajatellaan että henkilö on ryhtynyt edellä mainittuihin ammatteihin, koska rakastaa sitä mitä tekee. Usein myös nautitaan siitä työn tuloksesta; musiikista, elokuvista, muotinäytöksistä eikä mietitä että onpas tämä itsekeskeistä laulaa omasta elämästään. Miksei blogeihinkin voisi suhtautua niin; nautittaisiin (tai oltaisiin nauttimatta) blogien sisällöstä, miettimättä kirjoittajan mahdollista narsismiongelmaa?

Kun itse mietin, miten paljon tykkään tehdä tätä ja miten paljon iloa, neuvoa ja inspistä saan muiden blogeista, tuntuu hölmöltä morkkistella omastansa. Jos blogi tuottaa itselle ja muille rutkasti enemmän hyvää kuin pahaa mieltä, ei omien kokemusten jakaminen ja tietynasteinen itsekeskeisyys tunnu enää niin vaaralliselta. Puhumattakaan mitä kaikkea muuta olen tämän myötä saanut; uuden ystävän, uusia tuttuja ja hauskoja kokemuksia.

Onko sulla ollut samanlaisia ajatuksia? Missä kohtaa itsekeskeisyys menee liiallisuuksiin vai onko se automaattisesti pahasta?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Aina sä seurustelet

Mikä on yllättänyt äitiydessä?

Mitä haluaisin sanoa 10-vuotta nuoremmalle itselleni?

Taru

6 vastausta artikkeliin “Bloggaamisen itsekeskeisyys ahdistaa”

  1. Ainakin itseäni nimenomaan blogeissa kiehtoo se, että bloggaaja tuo esiin itseään ja omia ajatuksiaan.

    Alkaa muutenkin kyllästyttämään ihmisten tekemät ”narsistidiagnoosit” milloin mistäkin.

    Itse olen saanut kiitosta hyvistä, ajatuksia herättävistä teksteistä ja silloin koen päässeeni oman bloggaamiseni perusajatukseen: vertaistukeen. Ihmisille tulee fiiliksiä, etteivät he ole yksi ajatustensa kanssa.

    Käyppä muuten kurkkaamassa eräs postaukseni 😉

    http://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/05/esittelyssa-suosikkiblogini.html?m=1

    • Kiitos kommentistasi! 🙂 Oon samaa mieltä, usein seuraankin blogeja mielenkiintoisen tyypin takia. 🙂 Kävin lukemassa, kiitos sinulle paljon ja mukavaa viikkoa! <3

  2. Mielenkiintoinen aihe.
    Ehkä rajaa on vaikea vetää. Loppupeleissä itsekeskeisyyttä ei täysin voi nähdä. Joku, joka postaa kymmenen omaa kuvaansa päivässä ja litanian omia ajatuksiaan, voi haluta vilpittömästi vain jakaa inspiraatiota muille, kun taas joku hillitympi tyyppi, joka ei välttämättä edes someta, saattaa olla tosi itsekeskeinen sisimmässään.

    Itse koen blogimaailman yhteisönä, jossa jaetaan ideoita ja ajatuksia ja jossa vuorovaikutuksella on tärkeä osa. Tykkään olla osana sitä. 🙂

    T: Kiti
    http://www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin

    • Kiitos kommentista! Jep, oon samaa mieltä – somesta ei loppupeleissä voi paljoakaan päätellä. 🙂 Kivaa viikkoa sulle!

  3. Tosi hyvä postaus!
    Asia ei kyl oo kauheen mustavalkoinen, ja mun oma mielipide tästä vaihtuu välillä.
    Välillä otan kyllä blogitaukoja, kun tunnen että jaan itsestäni liikaa. Mutta sitten mua pyydetään jatkamaan, ja tunnen taas ettei se ole itsekeskeistä. Kaikki on nykypäivänä esillä sosiaalisessa mediassa niin… Se nyt vain on nykypäivää 😀

    http://www.lifeascinderella.blogspot.fi

    • Kiva kun tykkäsit! 🙂 Jep tää on aika monitahoinen aihe. Ilman somea on nykyään aika hankala elää, kun se liittyy niin moneen työhönkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta