Puolustuspuhe ”väljähtyneelle” blogimaailmalle

Blogimaailma ja sen muuttuminen on herättänyt viime aikoina muutamissa blogeissa keskustelua ja kirvoittanut kommentteja, joissa turhaudutaan blogien disclaimereihin ja tekstien väljähtymiseen. Luin myös Visual diaryn Saaran postauksen samaa aihetta sivuten ja sain idean tähän tekstiin.

Minä nimittäin en ihan ymmärrä, miksi esimerkiksi disclaimereista tuohdutaan. Itseäni taas tympii enemmän tekstit, joissa julistetaan yhtä ainoaa totuutta ja joilla ehkä halutaankin pahoittaa muiden mieli. Teksti voi mielestäni olla napakka ja kirjoittajan omaa mielipidettä, vaikka se ei olisikaan yksisilmäisesti kirjoitettu. Disclaimereita siinä ei tosin välttämättä vaadita, mutta joskus ne ovat mielestäni ihan fine. Mieluummin pieni pehmitys kuin mustavalkoinen julistus.

Blogimaailma väljähtynyt, disclaimerit, bloggaaminen, blogit, bloggaajat, kirjoittaminen, mielipiteet, keskustelu, provosointi, Stuff about Blogimaailma väljähtynyt, disclaimerit, bloggaaminen, blogit, bloggaajat, kirjoittaminen, mielipiteet, keskustelu, provosointi, Stuff about Tietysti provosoinnilla saa enemmän klikkejä ja moni tuleekin blogeihin myös kommenttiboksien takia. Mitä kiivaampi taistelu, sen viihdyttävämpää – ilmeisesti. Tietysti keskustelua voi käydä myös hyvässä hengessä, mutta se lienee aika vaikeaa jos kirjoitus on tarkoituksella provosoiva. Usein se menee myös niin, että mitä provosoivampi teksti, sitä tuohtuneempi kommenttiboksi.

Välillä bloggaajien tekstejä ja kommenttibokseja lukiessa tuntuu siltä, että bloggaaja halutaan tahallaan ymmärtää väärin. Tällöin on ymmärrettävää, että halutaan vähän pehmitellä omia sanoja. Johonkin se raja täytyy kuitenkin vetää; muutenhan kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään, jos anteeksipyydellään kaikkea.

Vaikka tykkäänkin lukea kirjoittajien omia mielipiteitä, tykkään että asiaa katsotaan myös muista näkökulmista. Aina ei tarvita sitä kärkkäintä mielipidettä – teksti voi olla viihdyttävä ja hyvä muutenkin! Välillä voi myös tuntua helpommalta laittaa ns. disclaimeri itse blogitekstiin – kommenttiboksissa joutuu muuten vääntämään aika kohtuuttoman paljon. 😀

Blogimaailma väljähtynyt, disclaimerit, bloggaaminen, blogit, bloggaajat, kirjoittaminen, mielipiteet, keskustelu, provosointi, Stuff about

Blogimaailma väljähtynyt, disclaimerit, bloggaaminen, blogit, bloggaajat, kirjoittaminen, mielipiteet, keskustelu, provosointi, Stuff aboutJokaisella meistä on varmasti myös vähän eri käsitys disclaimereistä ja varmasti osan mielestä niitä on minunkin tekstini täynnä. Itse haluan kirjoittaa aidosti oman mielipiteeni, mutta tykkään pyöritellä tekstissäni asiaa monelta eri näkökannalta – teen sitä muutenkin! Omat mielipiteeni eivät myöskään ole niin kiveen hakattuja ja joskus haluan teksteilläni vain herättää keskustelua – en välttämättä julistaa omaa kantaani. En halua myöskään loukata muita teksteilläni ja vältänkin sitä jos mahdollista. Teksti voi olla hyvä ja napakka, vaikka se kunnioittaisi muiden mielipiteitä. Jotkut toki vetävät herneen nenään kaikesta. Sille ei voi mitään.

Monen mielestä blogimaailma kaipaa tällä hetkellä vähän räväytystä ja niitä ”oikeita” mielipiteitä. Laitoin tuon lainausmerkkeihin – mielipide kun voi olla ihan yhtä oikea, vaikkei se saisikaan puolta Suomea suuttumaan. Kaikilla ihmisillä ei ole niin räikeitä mielipiteitä tai he eivät vain halua ilmaista niitä niin kärkevästi. Sanotaan, että nlogimaailma on tylsä ja väljähtynyt. Samaan hengenvetoon todetaan kuitenkin, etteivät bloggaajat itsekään uskalla julkaista muuta kuin sitä ”tylsää paskaa”. Tähän voisi vain sanoa: ”Be the change you want to see” 😉 Jos kaipaa räväytystä blogimaailmaan, kannattaa julkaista ne räväkät tekstit ja näyttää esimerkkiä. Ehkä muutkin sitten rohkaistuvat.

Ei ole helppoa julkaista tekstejä, joista tietää syntyvän paskamyrsky, eikä tietystikään ole pakko. Omasta mielestäni ei kuitenkaan kannata ihmetellä, miksi kaikki julkaisevat diipadaapaa jos itse tekee samoin. Enkä nyt viittaa tällä keneenkään tiettyyn henkilöön (oliko tuokin nyt disclaimer?!) 😀

Onko disclaimerit ja vähän pehmitetty teksti parempi kuin jyrkkä julistus (toki muitakin vaihtoehtoja on kuin nämä kaksi)! Onko blogimaailma ihan tylsä nykyään?

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

”Legginssit eivät ole housut!” Minusta fitness kisaaja? Hell no! Stalkkaan ihmisiä – mitä teen kun kukaan ei näe x9!Että mitähän hittoa Mikä blogeissa ärsyttää x5 Typerät (ja oudot) tapani x6! Netflix suositus 5x!Sillä alalla ei oo töitä” Green jacket

Taru

8 vastausta artikkeliin “Puolustuspuhe ”väljähtyneelle” blogimaailmalle”

  1. Mä pidän molemmista tavoista, mutta ehkä joskus kaipaan sitä julistavaa mielipidettä varsinkin jos näkee, että bloggaajalla on selkeä mielipide, mutta pehmittää joka ikisen lauseen ”välttyäkseen siltä kommenttitulvalta”. Itsekin teen sitä, mutta välillä haluaisin olla suorempi omissa teksteissä, mutta aina en jaksa. En usko, että löytyy tarkoituksella provoisivia tekstejä kovinkaan paljoa, mielipitestä on vaan julistettu jotain faktoja mitkä pitäisi perustella vain faktoilla ainakin osa tuntuu olettavan näin. Se ehkä häiritsee blogimaailmassa. Sun tekstit puolestaan pohtivat usein asiaa monelta kantilta ja uskon, että se on sun tapa kirjoittaa ja ajatella. Ei niinkään, että se olisi jotain tarkoituksen mukaista pehmittelyä 🙂

    • Kiitos kommentista! 🙂 Näinpä, jokaisella on se oma tyyli. Itse harvoin ajattelen asioista täysin tietyllä lailla ja saatan muuttaakin mieltäni, ehkä siksi pyörittelen aiheita paljon. 😀 Kivaa sunnuntaita!

  2. Ja toiset loukkaantuvat vähänkin eriäivästä mielipiteestä, tämäkin on outoa, eikös blogitekstien olekin tarkoitus herättää keskustelua..
    Ja oikeen provosoivat jätän lukematta, koska tiedän mikä niiden tarkoitus on..

  3. Enemmän ärsyttää, jos bloggaaja jättää jonkun kommentin julkaisematta, vaikka siinä ei edes olisi mitään asiatonta vaan hyvin perusteltu eriävä mielipide. Esimerkiksi eräs bloggari oli kirjoittanut narsisteista, että heille on tyypillistä välttää katsekontaktia. Itse olen ollut lapsena etenkin todella ujo, jolloin tyypillistä on ollut välttää katsekontaktia ja katse on ollut helposti maahan painettuna. Tuttavani, joka opettaa työkseen ihmissuhdetaitoja kertoi, että ujon ihmisen tunnistaa juurikin siitä, että katsekontaktien välissä tai muutoin katse kohdistuu helposti alaspäin. Kun sitten taas ”vähemmän ujot” katselevat sivuille.

    Mutta tätä kommenttia ei siis voitu julkaista, koska asia ei ollutkaan ihan kuten bloggari kirjoitti. Meni vähän fiilis koko blogista sem jälkeen, vaikka ennen se oli suosikkeja.

    • Onpa outoa…tuon perusteella aika moni olisi narsisti.:D Mikä lie sitten ollut syynä julkaisemattomuuteen..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta