”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä?

Luin Marja Hintikan kolumnin Siivousta vai halihippaa?, jossa puhuttiin siitä miten perheen yhteistä aikaa ei kannata käyttää siivoamiseen ja että ajan voisi käyttää vaikka halihipan leikkimiseen. Sotkua pitäisi siis yksinkertaisesti vain oppia sietämään, jos perheessä on lapsia.

Itse olen tavallaan eri mieltä. Muistan kun neuvolanterkkarikin sanoi käynnillä, ettei kannata stressata siivoamisesta nyt vauva-aikana. Mutta entä jos se sotku rupeaa stressaamaan? Mitäs sitten tehdään? Opettelenko sietämään sotkua vai yksinkertaisesti pidän kämpän siistinä? Voin luvata, että sotkun sietämisen opettelu veisi minulta paaaljon kauemmin aikaa ja olisi vaikeampaa kuin kämpän pitäminen siistinä. 

Siivous ei ole lempipuuhaani ja toisinaan hermoni saattaakin kiristyä kun väsyneenä siivoilen paikkoja (mieskin siivoaa, älkää huolehtiko). Mielenrauha on kuitenkin saavutettu heti kun kämppä on puhdas. Sen sijaan jos annan sotkun vain olla ja heittäydyn sohvalle, mielenrauhaa ei saavuteta ja otsasuoni pullistelee tämän tästä hengaillessani paskaisessa kämpässä.

dfs71 (1 of 1).jpg

Haluan että kämppä on siisti, mutta käytän siivoamiseen päivässä yhteensä alle 30 min jollei jotain erityistä tarvitse tehdä. Enkä edes muista milloin viimeksi näitä ”erityisiä” hommia olisi ollut. Mielestäni siivoamiseni ei siis ole perheeltäni pois. Kun nousen sängystä, petaan sen. Siihen menee 10-20 sekuntia. Kun olen syöttänyt vauvan, laitan hänet hetkeksi lattialle touhuamaan ja pyyhin pöydälle ja lattialle lentäneet ruoat sekä syöttötuolin. Astiat laitan koneeseen. Tämä vie ehkä 3 minuuttia. Siivoamiseni on siis oikeastaan vain siisteyden ylläpitoa ja mielestäni se on vähiten aikaa ja vaivaa vievä tapa. Lisäksi pyyhin joka päivä yhdestä huoneesta pölyt, siihen ei mene montaa minuuttia. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, joten nämä ovat onnistuneet hyvin. Voi tietty olla että töiden jälkeen nämäkin pikkujutut tuntuvat raskailta. Toisaalta silloin päivisin ei ole ketään kotona sotkemassa. Meillä mies hoitaa pyykit, joten niiltä olen säästynyt.

Minulla on sellainen mielikuva, että pääosin ihmiset viihtyvät siistissä asunnossa paremmin kuin sotkuisessa? Itseni on esimerkiksi vaikea keskittyä mihinkään jos kaikki on levällään. Jos koti on kuin kaaos, mieleni on vaikea rauhoittua. Jos koti on siisti, mielikin on pääosin rauhallinen. Olisi kiva tietää, onko siellä joku joka viihtyy sekaisemmassakin kodissa?

dfs72 (1 of 1).jpg

Minua ei lainkaan häiritse, jos käyn kylässä ja asunto on sekainen. Tietty jos nurkissa pyörii karvoja kasvavia pizzan palasia, on se oksettavaa. 😀 Mutta ”tavallinen” sotku muualla kuin omassa kotona ei haittaa. Miehelle tuli esimerkiksi minun siisteysintoiluni yllätyksenä kun muutimme yhteen, koska aina kun olin hänen luonaan, minua ei haitannut sotku. Se ei ollut minun asuntoni silloin, vaikka siellä vietinkin kaiken aikani joten sotku ei jostain syystä haitannut. 😀 Mielestäni jokainen tekee niin kuin tykkää ja on täysin ok, jos ei halua/jaksa pitää kämppää aina siistinä.

Kämpän siistinäpito tietenkin vaikeutuu, kun lapsi kasvaa tai jos niitä on enemmän kuin yksi. Suunnitelmissa on kuitenkin pitää kämppä siistinä sittenkin kun lapsi kasvaa ja opettaa hänetkin esimerkiksi keräämään lelunsa, kun on tarpeeksi vanha. Sen näkee sitten miten homma luonnistuu. Tiedän kuitenkin lapsiperheitä, joissa on aina siistiä joten se lienee mahdollista. En tosin tiedä paljonko se on perheeltä vaatinut vaivannäköä ja olen samaa mieltä siitä, että jos siisteys tehdään kokoajan oman jaksamisen ja perheen kanssa vietetyn ajan kustannuksella, jotain pitäisi muuttaa. Vaihtoehdot on luultavasti miettiä työnjakoa uusiksi, oppia sietämään sotkua tai sitten palkata siivooja jos on varaa.

dfs73 (1 of 1).jpg

Tähän asti olen ollut tyytyväinen, että olemme saaneet pidettyä kämpän siistinä, vaikka lapsi talosta löytyykin. Mutta kannattaako minun haaveilla jatkossakin siististä kodista vai luovuttaa heti kättelyssä ja oppia sietämään sotkua? Miten teidän kotona suhtaudutaan asiaan? 🙂

Seuraa blogia FacebookBloglovin’, Blogit.fi, Blogipolku.fi

***

Do you have to tolerate mess in your house, when you have children? I read a kolumn, where the author writes that instead of cleaning their house, they play tag and have fun. You just have to learn to tolerate the mess.

I also been told that I should not stress about mess when child is a baby. But what if you can’t? Mess makes me feel stressed and displeased. It would be a lot harder to learn to tolerate the mess, than just keep house clean. 

Cleaning is not my favourite thing and sometimes it annoys me. But after quick cleaning, I’ll be a lot relaxed. It I don’t clean and just let it be, I’m moody until the house is clean. I think that my cleaning causes no harm to our time together, because it usually takes me less than 30 minutes a day. It is mostly the maintenance of cleanliness.

If I visit someone’s else home, mess doesn’t bother me. It only bothers me in my own home. I know that when you have more than one child, keeping the house clean gets harder. I still know some families where the house is clean all the time. However, I don’t know how much effort it has required from them. I agree that, if you clean at the expence of your own and your family wellbeing, something has to change. Options may be a different arrangement, learning to tolerate the mess or hiring a cleaner. 

Is it useless to dream about clean home in the future, or do I have to learn to tolerate the mess? What do you think? 🙂

Taru

Yksi vastaus artikkeliin “”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä?”

  1. En ole aikaisemmin ollut järjettömän kova siivoamaan, ja tapani ovatkin vuosien saatossa aiheuttaneet hilpeyttä varsinkin siisteyttä arvostavissa vanhemmissani. Tavaroiden paikoilleen järjestely on yleensä riittänyt siivoamiseksi, keittiö on ollut vähän niin ja näin, ja imurointi ja muu oikea siivous on tehty vain vieraiden kunniaksi.
    Nyt, kun meillä on pieni vauva, asenteeni on muuttunut varsinkin keittiön osalta. Stressitasoni vähenee huomattavasti, kun saan keittiön tasot tyhjennettyä ja pyyhittyä. Vaikka tämä vie aikaa rentoutumiselta ja muulta tekemiseltä, tunnen jotenkin oudosti elämäni olevan paremmin minun hallinnassani, ja etten vain ajelehdi syötöstä ja vaipanvaihdosta toiseen. Että edes yksi osa-alue kodissani, ja siten elämässäni, on kunnossa.
    Päivittäin järjestelen kodin tavarat oikeille paikoille pikaisesti, sillä sitten on mukavampi keskittyä vauvaan ja mieheen ja omaan hyvinvointiin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta