Kumpi on pahempaa – jättäminen vai jätetyksi tuleminen?

Olen huomannut, että tykkäätte lukea parisuhteisiin liittyviä tekstejä, joten ajattelin pohtia otsikon kysymystä ihan postauksen muodossa. Suurimmalla osalla meistä luultavasti on kokemus jättämisestä ja jätetyksi tulemisesta – kuin myös minulla. Usein ajatus on, että jättäjällä ei tunnu ero missään ja jätetty on taas aivan rikki. Tämähän on todella looginen ajatus – jos jättäjä ei halua enää olla yhdessä, mitä surkuteltavaa siinä on? Mielikuva jätetystä on taas se surullisempi – hänet on jätetty, vaikka hän olisi halunnut jatkaa suhdetta. Nämä ovat siis ne yleisimmät ajatukset, ainakin omien havaintojeni mukaan. Näin se ei kuitenkaan todellakaan aina mene.

Suhteen voi päättää, vaikka rakastaisi ja haluaisi olla yhdessä. Silloin syynä onkin yleensä ylitsepääsemättömät ongelmat suhteessa, omat- tai toisen kriisit. Tällöin myöskään jättäjällä ei varmasti ole helppoa; sitä voi kantaa syyllisyyttä toisen puolesta. Myös jättäjä voi tuntea katumusta ja mustasukkaisuutta, jos toinen löytääkin heti uuden rakkauden – oliko ero sittenkin virhe?

Jätetty taas voi tajuta eron jälkeen, että se oli oikea ratkaisu ja jatkaa elämäänsä hyvinkin nopeasti. Tähän varmasti vaikuttaa eron syyt – onko eroon liittynyt kolmansia osapuolia ja onko ero ollut riitaisa. Tietysti myös elämän muut osa-alueet vaikuttaa; onko muita läheisiä tukena ja elämässä muita sisältöä antavia asioita kuin parisuhde. Myös itseluottamus vaikuttaa; jos itseluottamus on todella huono, voi jätetyksi tuleminen antaa sille suuren kolauksen.

Omalla kohdallani voin sanoa, että jättäminen on ollut paljon pahempaa kuin jätetyksi tuleminen. Olen kokenut pahaa mieltä toisen puolesta ja tuntenut itseni sydämettömäksi paskaksi. Olen myös hetkellisesti kyseenalaistanut päätöstäni, jos eron syy ei ole ollut mikään dramaattinen. Pahinta on kuitenkin ollut se toisen huono fiilis.

Ero

EroJätetyksi tuleminen on myös sattunut, mutta vain hetkellisesti. Kirjoitinkin tästä jo hieman tässä postauksessa. Silloin ollaan oltu tilanteessa, jossa suhde olisi romuttunut pian muutenkin – on ollut siis helppoa ottaa nokka kohti tulevaa. En myöskään ole jäänyt henkisesti roikkumaan ihmisessä, jonka vain luulin tuntevani.

Jätetyksi tuleminen olisi paha, jos ero johtuisi selkeästi jostain omasta anteeksiantamattomasta teosta. Olen huono kestämään syyllisyyttä, joten voin kuvitella sen olevan minulle todella hirveä tilanne. En ole kuitenkaan kokenut tällaista tilannetta, joten vaikea sanoa.

Kumpi on omasta mielestäsi pahempi tapa kohdata ero parisuhteesta?

Kuvat: Suvi S., edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

♡ Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen? ♡  Aina sä seurustelet ♡ Mikä siinä sitoutumisessa pelottaa? Vihkisormukseen tuli reikä! Haluan avioehdon – enkö luota parisuhteeseen? Meidän parisuhteen salaisuus x 9 Pitkä parisuhde vai monia kumppaneita? Haluan avioehdon – enkö luota parisuhteeseen? 8 faktaa meidän parisuhteesta!

Taru

6 vastausta artikkeliin “Kumpi on pahempaa – jättäminen vai jätetyksi tuleminen?”

  1. Minut on jätetty joitakin kertoja ja tottakai se oli kamalaa, mutta jälkeenpäin oli myönnettävä, että ei ne tulleet puskista. Huonot merkit oli nähtävissä jo kauan ja itse roikuin toisessa epätoivoisena. Minut on myös jätetty ilman, että kerrotaan mitään syytä. Olen myös jättänyt toisen kaksi kertaa pitkässä suhteessa. Se oli todella vaikeaa, näissäkin roikuin, kun en osannut puhua ja selvittää asioita. Toisen savustin pois, kunnes hän kysyi suoraan enkö enää rakasta? Toisen kanssa olo oli todella stressaavaa, suunnittelin itselleni uuden elämän ja sitten vain sanoin, että tama on ohi. Näistä kaikista olen kyllä oppinut, enkä enää koskaan kohtelisi ketään samalla tavalla.

    • Kiva kun kommentoit! Toi on kyllä inhottavaa jos jätetään syy kertomatta!. :/ Ehkä se on helpompi myös sopeutua eroon, jos aavistaa että niin tulee käymään verrattuna siihen että tulee avan puskista. Vaikea kysymys kyllä! Mukavaa viikkoa. 🙂

  2. Tää on kyllä tosi vaikea kysymys. Riippuen juuri eron syystä, vastauskin varmasti muuttuu. Jättäminen on ihan kauheaa, jos välittää toisesta ja ei halua satuttaa. Se on mielestäni pahinta.

    Jätettynä taas sellainen tilanne, että sitä ei perustella, jolloin toiselle jää pää täyteen kysymyksiä. Siihen jos liittää vielä sen, että loukataan tarpeettomasti.

    Äh, tää on kyllä tosi vaikea ja moniulotteinen aihe. Taidan kuitenkin olla sellainen ihminen, joka ottaa mieluummin itse pahan kuin aiheuttaa muille sitä. Sanoisin siis että jättäminen on itselle pahempaa sellaisessa kunnollisessa parisuhteessa.

    http://starbox.fi/tuijastateofmind

    • Kiitos kommentista! Totta, riippuu varmasti myös eron tavasta. ”Taidan kuitenkin olla sellainen ihminen, joka ottaa mieluummin itse pahan kuin aiheuttaa muille sitä” <– Tiivistit mun pointin hyvin. Mukavaa viikkoa! 🙂

  3. Ite oon kyllä sillä perinteisellä linjalla, että jätetyksi tuleminen on pahempi. Ite on siinä tilanteessa niin avuton eikä voi tehdä asialle mitään. Toinen on tehnyt päätöksen ja sillä on syyt siihen ja voi ajatella niitä syitä, saada järkeä kaikkeen ja hän voi jatkaa elämää normaalisti. Jätetyksi tulleella ei ole mitään syytä miksi suhde loppui ja kaikki tuntuu järjettömälle. Nämä siis omia kokemuksia ja ajatuksia. Ihmissuhdepostauksia on kiva lukea ja varsinkin kun on itseä koskettava aihe:)

    • Kiitos kommentistasi! Nämä on varmasti niin tilannekohtaisia juttuja, mitään suoraa vastausta ei varmasti olekaan. Saattaisin itsekin muuttaa mieltäni jossain tilanteessa asian suhteen. Tsemppiä hirmuisesti sulle! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta