Erotaanko nykyään liian helposti?

Erotaanko liian helposti? Mikä on tarpeeksi hyvä syy erota? Se että toinen ei tunnu enää samalta? Sekö ettei ole ole enää sitä hullua huumaa ja rakastumisen tunnetta. Kun kolme tuntia kestävät seksimaratonit vaihtuvat Netflixin töllötykseen ja tavalliseen arkeen. Eiköhän ole sitten aika nostaa kytkintä ja etsiä joku toinen!

Olen sitä mieltä ettei kukaan voi kertoa sinulle, mikä on tarpeeksi hyvä syy erota. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että usein kysymys onkin siitä, halutaanko suhde saada toimimaan vai ei. On helppoa olla suhteessa, jossa kaikki menee putkeen ja on helppoa suurempien vastoinkäymisten tai tylsistymisien kohdatessa todeta ettei tämä toimi, tai sitten se klassinen ”Sä et ole enää se ihminen, johon rakastuin. Sä olet muuttunut.”

Totta kai ihmiset muuttuvat. Vai olettaako joku, että kymmenen vuoden parisuhteen aikana kumpikin pysyisi täysin samanlaisena? Elämä muokkaa meitä niin hyvässä kuin pahassa. Vai tunteeko kukaan ihmistä, joka pysyisi aina vaan samanlaisena? Tuskin.

erotaanko liian helposti? erotaanko liian helposti? Mitä mieltä sitten itse olen; erotaanko liian helposti? En oikeastaan haluaisi sanoa niin. Mielestäni en oikeastaan voi edes sanoa niin; enhän minä ole ollut siinä suhteessa, eikä kukaan voi kenenkään puolesta sanoa mikä on tarpeeksi hyvä syy. Mutta ainakin välillä tuntuu siltä, että yhä harvempi haluaa nykyään sitoutua suhteeseen ja ottaa sen paskoineen puolineen päivineen.

Nykyään kaiken pitää olla täydellistä ja syy uuden etsimiseen voi olla sellainen, jota en itse ymmärrä. Mielestäni eroamisessa ei ole mitään väärää, sehän on täysin oma asia ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Välillä vain tuntuu siltä, että monilla ihmisillä on täysin epärealistinen kuva parisuhteesta ja sitten ollaan pettyneitä, kun kaikki ei olekaan vaaleanpunaista hattaraa.

Olen myös monesti katsonut vierestä tilannetta, jossa toinen on halunnut erota väliaikaisen kriisin kohdatessa ja sitten jälkeenpäin on kaduttu, koska vastaava kriisi tuli seuraavassakin suhteessa. Ei ole olemassa parisuhdetta, josta selviäisi ilman haasteita. Haaste ei välttämättä edes tule vastaan itse suhteessa (usein kylläkin), mutta elämä heittää eteen kaikenlaista, joka väistämättä vaikuttaa ainakin väliaikaisesti myös parisuhteeseen. Ei siinä tilanteessa mielestäni kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos sen sijaan et ole ikinä katunut erojasi, ehkä silloin päätös on tosiaan ollut oikea.

erotaanko liian helposti?

erotaanko liian helposti?

erotaanko liian helposti?Toinen juttu joka mielestäni kannattaa tunnistaa ennen eroamista; onko ongelma kumppanissasi, suhteessa, sinussa vai teissä molemmissa? Haluatteko edes saada suhteen toimimaan? Joskus tuntuu, että ihmiset syyttävät omasta pahasta olostaan suhdetta, vaikka kyseessä olisikin joku henkilökohtainen ongelma. Parisuhde ei ole parannus kaikkiin ongelmiisi, eikä kukaan voi vastata kaikkiin tarpeisiisi. Parisuhteen tarkoituskaan ei ole tehdä sinusta täydellisen onnellista. Moni myös olettaa elämän muuttuvan eron jälkeen paremmaksi, mutta aina näin ei käykään.

Jos huomaat parisuhteidesi tyssäävän aina siihen ensimmäiseen kriisiin, kannattaa miettiä onko luovuttanut liian helposti. Täydellistä tyyppiä ei olekaan, se kannattaa muistaa. Usein suhteen eteen täytyy nähdä vaivaa, ei aina mutta erittäin usein. Silloin täytyykin miettiä, onko toinen sen vaivan arvoinen ja kuinka paljon haluaa suhteen onnistuvan. Tärkeintä on luottaa siihen omaan fiilikseen, järkeen ja tehdä päätökset niiden pohjalta. Joskus kuitenkin omia valintojaan on hyvä kyseenalaistaakin. 🙂

Toivottavasti tämä ei kuulostanut paasaukselta! 😀

Mitä mieltä sinä olet? Erotaanko liian helposti?

Kuvat: Niina V., edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kumpi on pahempaa – Jättäminen vai jätetyksi tuleminen? Parisuhdekriisi Puhumattomuus pilaa ihmissuhteet Mikä somessa ärsyttää?5 syytä olla tavoittelematta rasvatonta kroppaa 8 faktaa meidän parisuhteesta! Selluliittia pyllyssä 5 bloggaajaa, joiden tyyliä ihailen Mitä opin toukokuussa x6!

Taru

19 vastausta artikkeliin “Erotaanko nykyään liian helposti?”

  1. Mahtava kirjoitus! Tulin blogiisi ihan otsikon perusteella. Olen itse huomannut olevani hieman tuon ”täydellisyyden” illuusion uhri: kun oma, ihan hyvin porskuttava parisuhde ei ole sellaista tykitystä kuin joidenkin elämä sosiaalisen median välityksellä, voi hiipiä mieleen ajatus että ”pitäisikö tämän olla erilaista”. Vaikka totuus on että elämä ja mies ovat ihania, mutta todellisia. Tällöin myös ne kakat päivät tulee toista rakastaa.

    • Ihana kuulla, kiitos! Joo, sosiaalinen media antaa kyllä välillä ihan väärää kuvaa! :/<3 Jep, kakkoja päiviä tulee kyllä joka suhteessa aivan saletisti! 😀

  2. Loppupeleissä elämä on kuitenkin enimmäkseen sitä arkea. Siihen pitää vain tottua, ettei jäätäviä lemmenhetkiä ole läpi elämän. Surullista kyllä, joskus tuntuu, että ihmiset haluavat jatkaa suhdetta, mutta ei siksi, että se toinen on se kenen kanssa haluaa jakaa elämänsä, vaan sen takia, että pelkää olla yksin tai tuntee ettei ehkä enää löydä ketään muuta. Monet myös sanovat haluavansa jatkaa, mutta eivät uskalla myöntää, että he eivät loppupeleissä halua samoja asioita suhteelta tai elämältä. Silloin on mielestäni parempi iskeä hanskat tiskiin. Pienet alamäet toki kuuluu elämään ja niistä selviäminen lujentaa sidettä.

    • Kiitos kommentista! Samaa mieltä, ei suhteeseen kannata jäädä väkisin roikkumaan yksin jäämisen pelossa. 🙂 mukavaa viikkoa! 🙂

  3. Kyllä erotaan, syy eroon voi olla jos käy käsiksi. Itse jäin liittoon ja se ikävä kyllä jatkuu sitten koko ajan, ei enää lyömällä ja haukkumalla ja alistamalla.

    • Kurjaa jos sulla on tuollainen tilanne! Väkivalta, oli se sitten henkinen tai fyysinen, on aina hyvä syy lopettaa suhde. En ole aivan varma ymmärsinkö tämän kommentin oikein joten pahoittelut jos tulkitsin väärin!

  4. Hyvä kirjoitus!
    Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 7,5v (olen vasta kohta 24v) ja olemme asuneet yhdessä kohta 4v. Kun muutimme yhteen, n puoli vuotta sen jälkeen poikaystäväni halusi erota, koska häntä ahdisti jotenkin kun yhtäkkiä minä olikin siinä koko ajan. No saimme sovittua, ja pari vuotta sen jälkeen pelkäsin vähän väliä, että menettäisin hänet. No, sitten vuoden ajan toivoin kihlausta, ja hän kosikin minua n puoli vuotta sitten ja se oli ihanaa. Sitä ennen itselläni oli hieman masentuneita fiiliksiä, koska olin ollut kotona niin kauan (opiskelen siis enkä ollut töissä) ja sitten hain töitä ja tämän kosinnan jälkeen en saanutkaan töitä moneen kuukauteen. Sitten herkuttelin pahaaoloani ja en yhtäkkiä jaksanut käydä salilla, vaan olin vaan kotona. Tämän koko vuoden minua on ahdistanut, enkä ymmärrä miksi?! yritänkö suojella jotenkin itseäni? vai oliko yhtäkkiä tämä psyykkeelleni niin iso muutos (kun olin aiemmin pelännyt sitä menetystä? en ymmärrä ollenkaan miksi minua ahdistaa. En todellakaan halua erota. en oikein edes halua, että mieheni koskee minuunu, koska olen lihonut muutaman kilon. Johtuuko tämä ahdistus omasta huonosta olostani? niinkuin kirjoituksessa mainitsit, että aina kaikki ei johdu siitä toisesta? voiko yksinäisyys, masentuneisuus, herkuttelu, liikkumattomuus, huono itsetunto tehdä tällaistä? olen huomannut, että olen yrittänyt ostaa miehelleni uusia vaatteita, ja kommentoida hänen hiustyyliään yms, mutta onko se niin, että oikeasti oma ulkonäköni ei nyt miellytä itseäni?! tämä tunne on todella outoa, enkä tiedä saitko kiinni? ja jotenkin varmaan osaksi tuntuu, että elämä oli nyt tässä kun kosinta tapahtui. en tiedä. huomaa, että kotona ahdistus on isoin, varmaan siksi, kun siellä viettänyt viimisen vuoden aikana aivan liikaa aikaa. en ymmärrä millon tämä menee ohi?! jotkut olisivat varmaan tässä tilanteessa eronneet, mutta haluan ajatella, että tämä johtuu nyt vain omasta huonosta olostani, ja muuttuneesta elämäntilanteesta ja jostakin. Mutta mielestäni hyvä kirjoitus. Kyllä parisuhde on työtä välillä, ei se aina ole ihanaa ja rakkaudentäyteistä.
    lisäksi olemme mieheni kanssa melkein samanmittaisia (hän on minusta ehkä n 5cm pidempi) niin huomaa, että se ahdistaa kun olen nyt herkutellut ja tunnen itseni jotenkin isoksi! eli tämä kaikki siis taitaa johtua omasta huonosta olostani ja puran sen häneen siten että hän ahdistaa minua?

    • tähän vielä, että itse toivon, että tämä olo helpottaa. koska on minulla joskus aiemminkin ollut sellaisia kausia, että ei se toinen aina kauheesti kiinnosta. kai tämä kihlaus teki jotenkin sellaisen lopullisen olon, ja sellaisen että nyt sitten ollaan tässä. koska se ero siitä menettämisen pelosta tähän on aika suuri!

      • Kiitos sulle paljon kommentista! Vastaan sulle kohta paremman ajan kanssa!❤

        • Kiitos<3!

          Mietin tässä vielä itse sitä, kun odotin kosintaa kun kuuta nousevaa, niin luulinkohan jotenkin, että kosinnan jälkeen kun on kihloissa, niin kaikki on koko ajan ihanaa? kuvittelinko, että sormus sormessa muuttaa koko elämän? luulinko siis liikoja siitä toisaalta, ja sitten taas toisaalta ehkä se kihlaus olikin isompi juttu itselle mitä ajattelin? en tosiaan tiedä?? ajattelenko että kun se kihlaus on ohi, niin nyt kaikki on tylsää ja ei ole enää mitä odottaa vai mitä ihmettä? mulla kestää sopeutua tilanteisiin aika kauan, niin onko tämä vain sitä? sinun ei tosiaan tarvitse olla mikään psykologi, kunhan ääneen ajattelen asiaa kirjoitukseesi liittyen 🙂

          • Harmi jos susta tuntuu tolta! Toivottavasti saat kiinni mistä tuo johtuu ja olosi paranee! 🙂 Mulla on joskus itselläni ollut tuollainen hiukan samankaltainen tilanne kun muutama vuosi sitten hain töitä ja olin valmistumisen kynnyksellä. Silloin alkoi ahdistaa se liika kotonaolo ja epävarmuus tulevasta. Tuntui ettei oikein saanut mitään aikaan ja oli vähän sellainen alavireinen olo. Se meni ohi sitten kun sain töitä ja aloin tekemään enemmän asioita joista nautin.

            En tietty voi tietää onko sulla näin, mutta ehkä sä tarvitsisit elämään jotain uutta ja piristävää? Huono itsetuntokin voi kyllä aiheuttaa tuollaista huonoa fiilistä. Jos susta tuntuu ettei asiat selvitä, niin ehkä kannattaa käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Usein he osaavat kysyä niitä oikeita kysymyksiä ja johdattaa oikeaan suuntaan. 🙂

            Ja niin tiedän ton tunteen; joskus kun odottaa jotain innoissaan niin sitten sen toteutumisen jälkeen voi iskeäkin yllättäen tyhjyys! Sitten pitää taas vaan koittaa nauttia ja haaveilla lisää. 🙂

            Tsemppiä ja toivottavasti asiat selviää! 🙂

  5. Mielestäni nykyään mennään liian helposti yhteen, jonka takia erotaan pienemmistä syistä, kun se kumppani ei miellytä alkuunkaan. Hyvä postaus!

    • Kiva kun tykkäsit! Toi on muuten hyvä pointti! Itsekin olen kyllä aina alottanut seurustelun aika nopeasti🤔 aika tunteella siis mennyt näiden juttujen kanssa 😀 Hyvää loppuviikkoa! 🙂

  6. Loistava kirjoitus, eksyin blogiisi tämän ansiosta! 🙂

    Olen miettinyt itsekin näitä asioita viime aikoina, kärjistettynä tuntuu siltä, että kaikki eroavat jossakin vaiheessa ja elämänmittaiset parisuhteet ovat muinaisjäänne viime vuosituhannelta. Ja kyllä, kärjistettynä olen myöskin sitä mieltä, että nykyään erotaan liian helposti.

    Monet rakastuvat rakastumisen tunteeseen ja alkuhuuman jälkeen arkea ei kestetä. Mutta sitä se elämä kuitenkin on, arkea, ja on taitolaji osata elää sitä arkeaan yhdessä kumppaninsa kanssa niin, ettei elämä muutu harmaaksi puuroksi.

    • Kiitos, kiva kuulla! 🙂 Niin, ehkä ihmisillä on epärealistiset odotukset parisuhteesta. Kiva kun kommentoit ja mukavaa viikonloppua!

  7. Tää on vaikea asia käsitellä just sen takia että asiat ei oo mustavalkoisia. Oon kuitenkin kiinnittänyt huomiota just siihen, että suhteen eteen ei aina tehdä yhdessä, kummatkin töitä ja siitä ei pidetä huolta… Erot on lisääntyneet, toki se on sallitumpaa, sitä ei enää niin pelätä ja hävetä samoissa määrin kuin ennen, mutta en usko että se olisi ainoa syy juuri erojen lisääntymiseen… Saikohan tästä yhtään kiinni 😅

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta