Esiintymisestä ja näyttelemisestä

lärvä (1 of 1).jpg

Olen pienestä pitäen ollut esiintymisestä ja näyttelemisestä kiinnostunut. Tykkään näyttelemisessä siitä, että saa heittäytyä ja olla hetken joku muu. Se on vapauttavaa ja siitä tulee iloiseksi. Roolin suojissa voi olla- ja tehdä erilailla kuin itse tekisi ”oikeassa” elämässä. Improvisointi on mielestäni hauskinta, koska toinen lähtee täysillä mukaan siihen ja on kivaa itsekin viedä tilannetta eteenpäin johonkin suuntaan. Olisivatpa ihmiset oikeassakin elämässä yhtä heittäytymiskykyisiä!

Lapsena olin kuitenkin todella ujo. Harrastin teatteria ala-asteella ja muistan lopettaneeni koko homman kesken kun minut valittiin Kuinka äkäpussi kesytetään-näytelmään äkäpussin rooliin. Alkoi silloin vain jännittää liikaa. Meillä oli silloin myös yksi pienempi esitys, enkä silloinkaan nauttinut lainkaan lavalla olosta.

Näytteleminen siis jäi vuosiksi ja jossain vaiheessa aloin keskittyä enemmän laulamiseen –  laulutunneilla ei tarvinnut ”esiintyä” kuin opettajalle ja pari kertaa jossain joulujuhlassa. Minulla oli kuitenkin taustalla koko ajan halu myös teatteriin ja näyttelemiseen. Kipinä syttyi uudelleen kun opiskellessani otin syventäväksi aineekseni draaman ja teimme siellä samankaltaisia harjoituksia kuin teatterissa. Ryhmämme ilmapiiri oli niin avoin ja hyväksyvä, joten siellä jälleen rohkaistun ja päätin hakea teatteriin.

Pääsin aikuisille suunnattuun harrastajateatteriin ja oli mukavaa pitkästä aikaa taas näytellä. Vaikka esiintyminen vieläkin jännittää niin en mene täysin lukkoon kuten lapsena. Ikä onneksi yleensä helpottaa jännitystä. 2014 pyrin toiseenkin harrastajateatteriin ja menin mukaan näytelmään. Esityskauden lopussa kaipasin paussia ja hieman sen jälkeen sain tietää raskaudestani. Teatterijutut ovat siis edelleen tauolla, koska tässä elämäntilanteessa en halua sitoutua esitykseen – harjoituksissa ja esityksissä menee monia tunteja monta kertaa viikossa. Minulla on myös muita omia juttuja joihin haluan panostaa.

Vaikka teatterijutut ovat tauolla olen käynyt välillä koekuvauksissa. Olen esiintynyt parissa jutussa teatterijuttujen lisäksi ja ollut joskus kauan sitten avustajana jossain. Avustajahommissa on epäkiitollista se, että palkkiona on yleensä pelkkä leffalippu ja saattaa olla ettet edes näy kuvassa ikinä. Muistan kun olin 16-vuotiaana avustajana elokuvassa yli 9 h ja palkkiona pelkkä leffalippu. Not nice. Se oli ensimmäinen kertani avustajana ja silloin halusin vain tietää mitä kuvauksissa ylipäätänsä tapahtuu. Itse en nykyään lähde mukaan ilman korvausta, ellei kyseessä ole joku erityisen kiinnostava juttu.

Pari viikkoa sitten minulla oli pitkästä aikaa koekuvaus ja ajattelinkin kirjoittaa siitä hieman; miten valmistaudun koekuvaukseen ja miten se mielestäni meni. En tosiaankaan ole mikään ammattilainen, joten nämä ovat vain minun kokemuksiani aiheesta.

tuhkimo.jpg

Tuhkimo

hallleluja (1 of 1).jpg

Gabriel tule takaisin

Tätä koekuvausta varten sain käsikirjoituksen ja repliikit suoraan. Yleensä jos repliikkejä tarvitsee opetella, opin ne helposti. Minulla on hyvä muisti. Ne kannattaakin opetella todella hyvin, koska jännityksessä ja uudessa tilanteessa ne voivat unohtua. Kokemusta on. Olen huomannut, että yllättävän usein repliikkejä kehotetaan improvisoimaan, joten peli ei ole menetetty jos ei muista ihan sanatarkkaan. Varmempaa on tietenkin opetella ulkoa.

Suositeltavaa on harjoitella peilin edessä eläytymistä tai kuvata itseään ja katsoa jälkeenpäin miltä näytti. Itselleni tämä tuottaa haasteita, koska kotona on melkein aina joku ja helpointa harjoittelu on mielestäni kun olen yksin. Mieheni sanoi minulle että minun pitää oppia harjoittelemaan vaikka hän olisi kotona. Sanoin siis hänelle eräs ilta, että nyt alan harjoittelemaan ja menin eri huoneeseen. Aloin toistelemaan reploja ja heti hän alkoi ihmettelemään mitä ihmettä teen. 😀

lärvä 2 (1 of 1).jpg

Paikalle kannattaa tietenkin mennä ajoissa, vaikka aika usein aikataulut venyvätkin. Tämä on ehkä vähän hassu vinkki, mutta ennen kuvaustilannetta käyn yleensä vessassa, kertaan replat ja nostan kädet ylös. 😀 Luin joskus jostakin että kun nostaa kädet ilmaan ja hymyilee, tulee itsevarmempi olo. Tämä kannattaa tehdä juuri ennen työhaastattelua, koekuvausta tai jotain tilannetta jossa jännittää ja pitää tsempata. En ole kyllä aivan varma tämän tehosta. 😀

Minusta tuntuu, ettei koekuvaus mennyt ihan nappiin. Itse taisin hieman yliampua. Ohjeena oli mitä tyhmemmäksi tunnen itseni sitä parempi. Koekuvauksissa onnistuu parhaiten jos niissä käy usein. Itse käyn nykyään niissä sen verran harvoin, että tilanne tuntuu uudelta ja se omalla kohdallani vaikuttaa negatiivisesti esiintymiseen.

Onko siellä muita näyttelemisestä kiinnostuneita? 🙂

Seuraa blogia FacebookBloglovin’, Blogit.fi , Blogipolku.fi

Taru

Yksi vastaus artikkeliin “Esiintymisestä ja näyttelemisestä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta