Esikoinen hoidossa, vanhempi kotona vauvan kanssa?

df31 (1 of 1).jpg

Nuhanenä<3

Jostain syystä viime päivinä olen miettinyt tätä aihetta jonkin verran. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on tietyissä kunnissa rajoitettu niin, että jos toinen (tai molemmat) vanhemmat ovat työttömänä tai kotona pienemmän lapsen kanssa, isompi sisarus saisi olla vain n. 20 tuntia päiväkodissa hoidossa. Kaikissa kunnissahan tätä oikeutta ei ole rajoitettu, vaikka päiväkodin henkilökunta usein kannustaakin tämänkaltaiseen ratkaisuun.

dsf46 (1 of 1).jpg

Mikä on sitten oikea ratkaisu? Itselleni tämä ei ole ajankohtainen pohdinnan aihe, koska lapsia on vasta yksi ja tarkoitus ei ole toista ”hankkia” vähään aikaan.

Toiset ovat sitä mieltä, että isompi sisarus pitää ottaa pois kokonaan päivähoidosta ja että olisi epäreilua pitää häntä hoidossa pois kotoa, jos toinen vanhempi on kotona. Tätä perustellaan sillä että lapsen paikka on kotona ja että lapsi on aina mieluiten vanhemman kanssa. Toisten mielestä taas olisi epäreilua ottaa lapsi pois tutuista rutiineista kotiin tylsistymään ja katsomaan kun äiti on kiinni vauvassa.

dsf47 (1 of 1).jpg

Itse olen (taas kerran :D) sitä mieltä että riippuu perheen kokonaistilanteesta; äidin jaksamisesta, vauvan ”vaativuudesta”, esikoisen luonteesta ja iästä. Jos esikoinen on vielä itsekin todella pieni, hän luultavasti olisi mieluummin kotona vaikka aktiviteetteja ei olisi niin paljoa. Jos esikoinen taas alkaa jo olemaan siinä iässä että kaverisuhteet ovat todella tärkeitä, tilanne voi olla toinen. Kenties osapäiväinen hoito olisi siinä tapauksessa hyvä vaihtoehto. Tietysti isompikin lapsi voisi käydä kerhoissa, mutta en usko että se olisi lapsen kannalta yhtä mukavaa mennä kerhoon ja rakentaa kaverisuhteita uusiksi kuin käydä välillä tutuksi tulleessa päiväkodissa (tai perhepäivähoidossa).

Tämä on aihe, joka tuntuu kuumentavan tunteita. Olen kuullut sellaisiakin kommentteja, että kannattaa tehdä lapsia sen verran että niitä jaksaa kotona hoitaa. Ollaan vihaisia siitä että kotona olevan vanhemman lapsi vie päiväkotipaikan sitä enemmän tarvitsevalta. Voidaan ajatella että jotkut vanhemmat eivät vain jaksa hoitaa lapsiaan ja sysäävät heidät muiden hoidettaviksi. Toiset taas kokevat että lapsi tylsistyisi kotona ja että lapsi itse kaipaa päiväkotiin. Itse haluan uskoa, että harva pitäisi lastaan hoidossa ns. turhaan. Joillain lapsilla varhaiskasvatus voi kuulua ihan kuntoutukseen, ja tällöinhän se on paras vaihtoehto hoidossa jatkaa edes osapäiväisesti. Joissain tapauksissa voi sitten olla toisin ja lapselle paras paikka olisi koti. Mutta kuten sanoin, riippuu varmasti tilanteesta.

Miten teillä on toimittu asian kanssa ja mitä mieltä ylipäätänsä olette?

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Nuoret hulttiovanhemmat

Valmis äidiksi

Millainen äiti olen?

Mikä on yllättänyt äitiydessä?

Saako lapsella olla tylsää?

 

***

Is it right to take your first child to a kindergarden if you’re at home with a baby? To me this topic is not timely, but I still have thinking about this.

 

Someone thinks that it’s wrong and you should keep your both children at home. Instead of that, someone thinks that the older child will get bored at home, while parent is feeding the baby. I think that it depends on family’s overall situation, what is the best option. If older child is also very young, best place could be home. If the child is in that age where friends become important, day-care wuld be the best option maybe? Perhaps the part-time care would be good option in both situations?

 

This is the topic which share people’s opinions. People are criticizing other people’s choices. Someone thinks that some parents abuse of our daycare system and bring their children to a kindergarden in vain and they just don’t accept the responsibility for their children. I would like to believe that is not the case. Is there a good reason to use daycare even if other parent is at home? What do you think?

 

 

Taru

2 vastausta artikkeliin “Esikoinen hoidossa, vanhempi kotona vauvan kanssa?”

  1. Tärkeä aihe, josta itse jaksan aina älämölöä pitää. Mutta siis mielestäni päivähoito-oikeutta ei pitäisi ollenkaan rajata, sitä mieltä itse olen. Ja koskaan ei voi toisen tilannetta tosiaan tietää niin kuin itse sanoit. Vaikea sanoa etukäteen, miten itse toimisin toisen lapsen kanssa. Meillä tulee olemaan lapsilla isot ikäerot, jos toinen siunaantuu, että voi olla, että toinen on jo koulussa, mutta kyllä olen ensimmäisen jälkeen sitä mieltä, että meillä päiväkoti oli selkeästi tarpeellinen jo ennen kahta ikävuotta 🙂 Mua ärsyttää tämmönen rajaaminen, koska lasta ei ole pakko viedä päiväkotiin, ja niiltä keneltä se päiväkoti rajataan, voisi varhaiskasvatuksen piiri olla pelastava enkeli. Ihan sama onko lapsia yksi vai kymmenen 🙂

  2. Minäkin olen sitä mieltä, että päivähoito-oikeutta ei saisi rajata. Rajaus eriarvoistaa lapsia ja hankaloittaa tarpeettomasti monen lapsiperheen arkea, kun hoitojärjestelyjen mahdollisuudet kapenevat. Mielestäni vanhempien omaan harkintakykyyn tulisi luottaa enemmän ja pyrkiä luomaan luottamuksellisia keskustelusuhteita esim. neuvolan ja vanhempien, sekä päiväkodin ja perheiden välille. En usko, että varsinaista päivähoidon räikeää hyväksikäyttöä esiintyy kovinkaan paljon.

    Meillä esikoinen on jatkanut päivähoitotaivaltaan vauvan tultuakin (asumme kaupungissa, jossa oikeutta ei vielä ainakaan ole rajattu). Pääsyyt ovat olleet virikkeiden takaaminen ja minun jaksamiseni. Meillä ei ole nykyisessä asuinpaikassamme kovinkaan kattavaa tukiverkkoa, joten arki kahden lapsen kanssa on välillä todella kuluttavaa. Kun tähän lisätään minun (lapsuuden taakkana saatu) alentunut stressinsietokyky ja erittäin vilkas kolmivuotias, tuntuu päivähoitopaikka oikeasti taivaan lahjalta. Esikoinen on hoidossa yleensä 3-4 päivänä viikossa noin 6,5 tuntia päivässä. Minusta on parempi, että lapsi voi olla kerralla hoidossa kokonaisen päivän ja sitten kokonaisia päiviä kotona. Niin hän ehtii osallistua paremmin toimintaan ja minullakin on oikeasti mahdollisuus pitää kotia pystyssä ja tehdä kuopuksen kanssa jotain, eikä aika mene pelkkään kuskaamiseen.

    Tuosta olen kanssasi ihan samaa mieltä, että ei varmasti ole olemassa yhtä standardiratkaisua, joka sopisi kaikille 🙂 Meilläkin tilanne olisi varmasti eri, jos esikoinen olisi kuopuksen syntyessä ollut pienempi tai ei olisi jo ehtinyt aloittaa hoitotaivaltaan. Ehkä suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisikin kuuluttaa enemmän avoimen keskustelun kuin päätöksentekijöiden asettamien rajoitusten perään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta