Hei sinä tuleva vanhempi

Alun perin minun piti kirjoittaa sarkastinen teksti vanhemmuuden stereotypioista ja naurettavuuksiin asti menevistä vaatimuksista. Huomasin kuitenkin, että viimeistellessäni tekstiäni sen sanoma ja sävy muuttuivat täysin erilaisiksi.

Vanhemmuuteen liittyy paljon ennakko-odotuksia ja – ajatuksia. Mietitään millaista se tulee olemaan ja miten elämä muuttuu. Monesti tulevia vanhempia saatetaan varoitella raskaasta tulevasta vauvavuodesta ja siitä miten omaa aikaa ei ole ja kuinka mitään ei ehdi tekemään. Monet myös kannattavat sen perinteisen järjestyksen noudattamista, jossa ensin hankitaan ammatti ja talo, jonka jälkeen mennään naimisiin. Pidetään lähes itsestään selvänä, että lapsen tultua perheeseen makuuhuoneessa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Saatetaan myös muistuttaa ettei voi matkustella pitkään aikaan, paitsi Puuhamaahan tai Muumimaailmaan ja ettet todennäköisesti tule nukkumaan kunnon yöunia vuosiin. Lisäksi lapsihan voi olla vaativa, jos sillä on vaikka koliikki.

Kyllä, näin voi myös tapahtua. Onneksi myös omaa aikaa voi olla, parisuhde voi jopa parantua ja matkustellakin voi lapsen kanssa ja ilmankin sitten vähän myöhemmin. Ennen lapsen syntymää voi miettiä näitä asioita, muttei kannata stressaantua turhaan. Asioilla on tapana järjestyä, kunhan vanhemmat keskustelevat myös niistä toiveista, odotuksista ja työnjaosta kotona. Usein jos näitä asioita ei pohdita yhdessä etukäteen, pettymyksiä ja ikäviä yllätyksiä tulee paljon todennäköisemmin. Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä asioista on myös se, että molemmat vanhemmat osallistuvat tasapuolisesti. 

Olen kuullut myös usein ihmisten toteavan etteivät ole valmiita äidiksi tai isäksi. Voin kuitenkin itseni ja varmasti monien muiden puolesta sanoa, ettei siihen ole valmis kukaan muukaan. Aika moni ihminen suoriutuu silti vanhemmuudesta hyvin. Kaikkeen ei voi myöskään etukäteen varautua, eikä täydellistä aikaa lapsen saamiselle tule. Aina joku asia voisi olla valmiimpi ja itse kypsempi. 

Media, yhteiskunta ja lähipiiri saattavat luoda mielikuvia ja odotuksia siitä, millainen on täydellinen vanhempi. Näihin odotuksiin harvoin päästään, jolloin saatetaan tuntea riittämättömyyttä. Ei kannata syyllistää itseään pienistä. Jokainen vanhempi tekee joskus virheitä, eivätkä lapset siitä heti mene rikki. Yleensä se, että yrittää parhaansa lapsen kanssa ja huolehtii myös itsestään ja mahdollisesta parisuhteestaan, riittää. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, jotta lapsesi rakastaisi sinua ja haluaa juuri sinun olevan hänen äiti tai isi.

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta