Hukassa

valo (1 of 1).jpg

Monesti puhutaan tavoitteista ja unelmista. Kehotetaan tekemään aarrekarttoja ja kirjoittamaan unelmat ylös, jotta ne muuttuvat päässämme tavoitteiksi.

Meitä kehotetaan kuvittelemaan miltä meistä tuntuu kun olemme saavuttaneet tavoitteemme. Konkretisoimaan se mielessämme.

Jokainen päivä olisi tehtävä vähintään yksi asia tavoitteen saavuttamisen eteen jotta se tulisi lähemmäksi.

valoa (1 of 1).jpg

Pitäisi miettiä, miksi unelmoin tästä asiasta ja miksi haluan saavuttaa sen.

 

Avainasia on kuitenkin että asetat itsellesi tavoitteen.

 

Entä jos ei tiedä? Entä jos ei niin sanotusti ole sitä punaista lankaa elämässä? Entä jos ei tiedä mitä haluaa tehdä ja mitä kohti mennä. Asia muuttuukin yhtäkkiä hieman kinkkisemmäksi.

Ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä haluavat on todella paljon. Onneksi moni saattaa luontevasti ja sattuman kautta löytää juttunsa ja saavuttaa ehkä jopa tiedostamattomat unelmansa.

puut (1 of 1).jpg

Mutta mitä heille käy, jotka eivät tunnu löytävän sitä omaa juttua kirveelläkään? Kokeillaan yhtä sun toista päämäärättömästi haahuillen tai pahimmassa tapauksessa ei kokeilla enää mitään.

He, joita ei kiinnosta mikään erityisemmin ja he, joita kiinnostaa niin moni asia ettei tiedä mihin energiansa ja tarmonsa suuntaisi? He joiden pää on täynnä ajatusmassaista mössöä joka sinkoilee päivittäin eri suuntiin.

vaahtera (1 of 1).jpg

Määrätietoisuutta ja tavoitteellisuutta ihaillaan. On vain vaikeaa olla määrätietoinen jos ei tiedä mitä kohti mennä ja mikä on se päämäärä. Tavoitteiden ja päämäärien puutetta ei nyky-yhteiskunnassa hyvällä katsota. Tästä sitten lisää paineita vaan heille, jotka eivät nyt tiedä missä ovat kymmenen vuoden päästä.

Haluaisin kuitenkin ajatella että kyllä jokainen joskus löytää oman juttunsa.

Mutta onko se oikeasti niin?

 

Seuraa blogia:

Facebook

Bloglovin’

Blogit.fi

Blogipolku.fi

Taru

Yksi vastaus artikkeliin “Hukassa”

  1. Multa ei löydy vastauksia myöskään tuohon pohdintaan, mutta heräsi itselläkin ajatuksia….
    On totta, että määrätietoisuutta ihaillaan ja joillekin sekin aiheuttaa sen paineen, että jos on ollut joskus jokin haave, missä olisi esim. 5-10 vuoden päästä niin sitä kohti mennään vakaasti ja vaikka väkisinkin, koska niin on joskus sanottu. Joskus haaveet ja suunnat saattavat muuttua ja niitä pitäisi osata joustavasti muuttaakin, mutta jotkut ajattelevat silloin epäonnistuvansa ja muillekin tarvii selitellä jos suunta muuttuu. Pitäisi muistaa kuunnella sitä omaa fiilistä, mikä tuntuu hyvältä…
    No, en tiedä oliko tässä pohdinnassa nyt punaista lankaa edes 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta