Hyi mikä ääni, kuulostat vauvalta

Sanni julkaisi kolmannen levynsä nimellä Sanni. Levy myi platinaa jo ennen virallista julkaisupäivää, joten pakkohan se oli heti kuunnella läpi.

Muistan kun kuulin vuosia sitten Sannin ensimmäisen sinkun Prinsessoja ja astronautteja. Olin ajamassa autolla töihin (voi auto, nykyään en edes osaisi ajaa!) lumipyryssä kun biisi tuli radiosta. Ensimmäinen fiilis oli järkytys ja ärsytys. En tiedä miksi se oli minun mielestäni silloin niin karmea. Jossain sieluni sopukoissa kuitenkin tiesin jo silloin että tätä artistia tulen kuuntelemaan. Monen lempiartistini kohdalla ensireaktio on ollut ärsytys, joten tiesin että se tulee jossain vaiheessa muuttumaan myös Sannin musiikin kohdalla. Heti työpäivän jälkeen klikkasin netin auki ja luin artistista enemmän, haha. Siitä päivästä lähtien olenkin kuunnellut Sannin musiikkia, toisinaan enemmän toisinaan vähemmän.

Uusi levy on erilainen kuin aikaisemmat. Oikeastaan jokainen levy on ollut mielestäni omanlaisensa. Siinä missä Sotke mut oli ehkä sanoituksiltaan kesyimmästä päästä, LELU taas vähemmän melodisempaa ja rohkeampaa tekstiä ja uusin levy Sanni rytmikästä glitteripoppia jälleen kerran rehellisillä sanoituksilla.

23984031-730x730.jpg

Täytyy sanoa, että ensi kuulemalta pidin, mutta en täysin hullaantunut. Siinä missä LELU-levyn ensisinkku 2080-luvulla iski minuun heti kuin nyrkki silmään, uuden levyn kanssa mikään sinkkubiisi ei ole tehnyt täysin samoin. Pidin aikaisemmissa levyissä oivaltavista sanoituksista, mutta uudella levyllä ne ovat ehkä vähän liian arkisia ja ”todenmukaisia”. Toisaalta ehkä juuri siksi ne ovatkin nerokkaita? Erityisesti Moukari-biisissä oli suoruudella ihastuttavat sanoitukset ”Paljon sä painat, hei typerä pissis” , ”Hyi mikä ääni, kuulostat vauvalta”. Pidän myös siitä että Sannilla on pokkaa kertoa biisissä että arvostelu tuntuu pahalta ”Mut oikeesti, se tuntuu pahalta, et oikeesti sä haluut mut murskata”. Olenkin kyllästynyt siihen että kaikki väittävät ettei mikään tunnu missään, vaikka ihmisiähän tässä ollaan.

Hieman ristiriitaiset fiilikset sanoituksista siis. Toki ehkä sekin vaikuttaa asiaan, etten samaistunut kovin moneen biisiin. Toisaalta samaistuminenkin onnistuu jos hyppään vaikka 7 vuotta ajassa taaksepäin. Että mitähän vittua on toki biisi, johon luulisi lähes jokaisen samaistuvan tavalla tai toisella. 😀 Toisaalta kukaan artisti ei ole ollut aivan näin suora, joten siksi sanoitukset ovatkin tavallaan makeet. Argh, no en osaa päätttää näköjään, haha.

Tämän levyn parhaimmistoa olivat mielestäni äsken mainitsemani Moukari, parisuhteen vaikeuksista kertova Sinkku ja Että mitähän vittua. Plussaa Sannille siitä että on tehnyt erilaisia levyjä. Biisien taustat olivat erilaiset verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen ja toiseen levyyn. Nyt niissä oli paljon uusia soundeja ja selvästi melodisempaa ja rytmikkäämpää. Mieleen tulivatkin pinkit ja turkoosit glitterihileet, hehe. Soundi on aika metallinen, joten ei pysty montaa biisiä kuuntelemaan kun alkaa korviin särkeä. Näin on tosin nykyään melkein kaiken musiikin kanssa.

Kiteytys: Tykkäsin, en täysin rakastunut, mutta veikkaan että kun kuuntelen levyä lisää niin tykästyn vieläkin enemmän (näin on käynyt aiemminkien levyjen kanssa). Sannin musiikki erottuu kyllä joukosta, positiivisella tavalla. Tykkään myös Sannin äänestä todella paljon.

Oletteko te kuunnelleet Sannin uutta levyä? Mitä mieltä? 🙂

 

Taru

2 vastausta artikkeliin “Hyi mikä ääni, kuulostat vauvalta”

  1. Muhun tää uus levy taas kolahti heti ensikuuntelulla niin kovaa, että oon luukuttanu biisejä siitä julkasuyöstä lähtien melkein repeatilla 😀 aiemmat levytkin on ollu superhyviä, tottakai, mut jotenki just tän uusimman sanotuksiin pääsin heti sisään ja fiilaan kyllä ihan kympillä – niin biisien sanoja ku kaikkee muutakin!

  2. Mä oon aina ihaillut Sannin tapaa sanoittaa, siis kirjoittajana hän on ihan huippuluokkaa. Harva osaa kiteyttää niin yksinkertaisiin riimeihin isoja asioita elämästä. Mutta hänen lauluäänensä häiritsee mua sen verran, etten oikeen osaa kuunnella hänen biisejään kunnolla . En sanois että ”hyi mikä ääni”, mutta tosi kapea-alainen. Ja siksi toivoisin aina että hänen biisinsä laulaisi joku muu! Heti kun joku muu laulaa niitä, (esim tässä) ne sykähdyttää ihan eri tavalla. Mulla on esimerkiksi monta kaveriakin jotka laulaa paremmin, en tiedä olenko hirveä natsi tässä suhteessa, mutta mun mielestä laulajan kuuluu osaa laulaa kunnolla 😀 

    Mutta noista biiseistä tykkään eniten yhteisbiisistä Paperi T:n kanssa ja Trampoliini-biisistä, joka kosketti tosi paljonkin. Ihana ylistys ystävyydelle 🙂

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta