Identiteettikriisi – kun ei mahdu yhteen lokeroon

Ihminen joutuu monessa tilanteessa miettimään; millainen minä olen? Se tulee vastaan työhaastattelussa, uusiin ihmisiin tutustuessa, ammatinvalintatesteissä ja omia valintoja tehdessä. Vähemmästäkin iskee identiteettikriisi!

Kun joku kysyy sinulta työhaastattelussa millainen olet, vastaatko täysin rehellisesti? Poikkeaako vastaus siitä, mitä pääsi sisällä ajattelet itsestäsi?

Olen itse monesti miettinyt millainen ihminen olen – ja huomannut sen olevan erittäin vaikea kysymys, vaikka harrastankin itsetutkiskelua ja koen tuntevani itseni aika hyvin. Ehkä sitten vain olen ihmisenä sellainen, etten osaa mukautua tiettyyn muottiin. Joskus minusta tuntuu, että määrittelemme itseämme ja muita aivan liian kapeisiin raameihin – miksi? Ne luovat ennakkoluuloja- ja oletuksia ja kaventavat olemistamme. Mielestäni ne luovat toisinaan myös paineita siitä, millaisia päätöksiä meidän tulisi tehdä ja miten meidän tulisi käyttäytyä.

Identiteettikriisi, minäkuva, itsetunto, ihmisten lokerointi

Vaatimusten ristitulessa – seurauksena identiteettikriisi?

Voisin kuvitella, että esimerkiksi ahkera ja tunnollinen ihminen kokee paineita olla aina se tunnollinen ja ahkera omissa- ja muidenkin silmissä, jotta tämänlainen mielikuva hänestä säilyisi. Näin hän saattaa ahkeroida itsensä burn outiin. Ei hyvä. Uskon, että käyttäydymme toisinaan alitajuisestikin muiden- ja omien odotustemme mukaan. Varmasti myös tietoisestikin.

Itse muistan joskus kokeneeni paineita, kun monen ihmisen ensivaikutelma minusta oli tequilashotteja kiskova hauska bilehirmu ja mietin, olenko nyt vääränlainen kun en aina täytäkään noita odotuksia? Joskus tietenkin saatan ollakin edellä mainitun kaltainen, mutta sitä tapahtuu nykyään erittäin harvoin.

Onneksi nykyään edellä mainitun kaltaisia paineita ei oikeastaan ole, ainakaan en muista kokeneeni sellaista aikoihin. Miksi minun pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla vain sen takia, että se on ollut jonkun ensivaikutelma minusta? Eihän se tarkoita edes että minun toivottaisiin olevan sellainen. Ja vaikka toivottaisiinkin, se ei ole mikään syy muuttaa itseään. Identiteettikriisi on siis tältä osin historiaa!

Itse en esimerkiksi saa mitään irti näistä ”Oletko ekstrovertti vai introvertti-testeistä?”  Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että riippuu ihan fiiliksestä, seurasta ja taivaankappaleiden asennosta. Joskus olen todella seurallinen ja vietän aikaa paljon muiden ihmisten seurassa, mutta toisinaan taas haluan möllöttää yksin kotona läppäriä naputellen. Näissä testeissä aina kuitenkin lukee, että ihminen on harvoin jompaa kumpaa pelkästään, joten miksi sitä pitää edes miettiä?

Identiteettikriisi, minäkuva, itsetunto, ihmisten lokerointi

Muiden ja itsensä määrittelynhalu on tietenkin aika luonnollista. Tuntuu turvallisemmalta saada mielikuva siitä kenen kanssa sitä onkaan tekemisessä ja kiinni siitä kuka itse on. Jos tällaisesta määrittelystä seuraa jatkuva identiteettikriisi, siinä ei mielestäni ole järkeä. Se ei saisi kuitenkaan ohjailla tekemisiämme. Minusta olisi ihana ajatella, että voimme vaihtaa mielipiteitämme, kiinnostua erilaisista ihmisistä ja harrastuksista ja elää elämäämme niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntuu – ilman että joku kuvittelee meidän menettänen elämänhallintamme totaalisesti.

Mitä ajatuksia sinulle herää tästä?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Alipainon rajoilla – silti L kokoa? Onko koulutuksen puute häpeä? 5 asiaa, joita en olisi halunnut oppia kantapään kautta Miksi bloggaajan pitäisi julkaista paskakommentit? Itsetunto pohjamudissa Pylly paljaana netissä Milloin kadehdin lapsettomia x 5 Ei ollut blondilla hauskempaa… Painoindeksi on hölmö keksintö

Taru

3 vastausta artikkeliin “Identiteettikriisi – kun ei mahdu yhteen lokeroon”

  1. Eksyin blogiisi facebookin kautta. Heti postauksen aiheen nähtyäni olin varma, että haluan lukea sen ja hyvä, että luin sillä täyttä asiaa koko postaus! Olen miettinyt melko paljon itsekin tuon tyylisiä asioita. Ihmiset lajitellaan niin helposti esim. pukeutumis- elämäntyylin tms. mukaan tietynlaisiksi ihmisiksi vaikka todellisuudesta näistä ”lokeroista” löytyy hirveästi erilaisia monipuolisia persoonia, joiden kanssa saattaa hyvinkin löytyä paljon yhteistä, vaikka ensivaikutelma saattaakin hämätä ja kaikki arvot eivät kohtaakkaan. Pitäis osata antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuus näyttää oma persoonansa eri puolineen.

    Olen huomannut myöskin, että joskus vaistomaisesti alentuu siihen käyttäytymistapaan minkä on antanut ensivaikutelmana ja siitä on monesti tosi vaikeeta nousta ja näyttää se oma persoona. Esim. itselläni tulee välillä vastaan tilanteita, joissa joidenkin uusien ihmisten seurassa olen aluksi ujo ja hiljainen, vaikken sitä todellisuudessa ole kun tutustuu paremmin. Tuosta hiljaisen tytön roolista on kuitenkin yllättävän vaikea riisuutua ja alkaa yhtäkkiä puheliaaksi, omaksi itsekseen.
    Onneksi nuo tilanteet kokoajan vaan harvenee. Ehkä joskus vielä pystyn olemaan aina ja kaikkialla oma puhelias itseni.:)

    Tulipas pitkä kommentti, hups.:D

  2. Kiitos kivasta kommentista! Ja kiva juttu että löytyy muita näin ajattelevia. Kyllä varmasti pystyt! 🙂

    Kivaa tiistaita!:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta