Ihmisten välinpitämättömyys

Oletko sinä joskus nähnyt avun tarpeessa olevan ihmisen, jonka luo kukaan ei ole pysähtynyt? Minä olen ja silloin olen itse pysähtynyt kysymään voinko olla avuksi. Joskus pysäytin itkevän lapsen ja kävi ilmi että hän oli menossa äitiä vastaan, mutta ei tiennyt mihin suuntaan. Minusta oli outoa, ettei kukaan ollut pysäyttänyt häntä aiemmin. Ihmisten välinpitämättömyys ihmetyttää!

Odotin hänen kanssaan kunnes hänen äitinsä tuli. Enkä mitenkään halua jeesustella että minä olen niin hyvä ihminen – mielestäni se on vain normaalia avuliasta käytöstä. Pari kertaa olen myös löytänyt humalaisia pusikosta makaamasta ja soittanut heille apua.

Ihmetyttää vaan että miksi ihmiset eivät reagoi? Ajattelevatko he että kyllä joku muu pysähtyy auttamaan, minulla on nyt kiire. Mutta kun ei todennäköisesti pysähdy. Jos kaikki ajattelevat että kyllä joku muu auttaa, lopputulos on se että apu jää saamatta.

Vähintä mitä voi tehdä vastaavissa tilanteissa, kysyä tarvitseeko henkilö apua. Jos tilanne on uhkaava etkä uskalla mennä, on se täysin ymmärrettävää. En minäkään menisi tilanteeseen jossa todennäköisesti saisin itse köniin. Apua voi kuitenkin myös soittaa ja kysyä heiltä neuvoa. Toivon, että kaikki pysähtyisivät miettimään asiaa. Miten toivoisit omalla kohdallasi toimittavan? Entä jos oma lapsesi olisi avun tarpeessa?

Tästä aiheesta on tehty myös sosiaalisia kokeita; miten ihmiset käyttäytyvät kun pakkasessa makaa ihminen? Entä miten aikuiset reagoivat nuorten puheisiin huonoista kotioloista? Suurin osa ei reagoinut kyseisissä kokeissa mitenkään.

Ihmisten välinpitämättömyys

Ihmisten välinpitämättömyys

 

Ihmisten välinpitämättömyysOlen myös itse ollut avuntarvitsijan roolissa, vaikka mistään suuresta hädästä ei ollutkaan kyse. Odotin viime talvena ratikkaa vaunujen kanssa ja vanhanmallinen eli korkea raitiovaunu tuli pysäkille. Vaunussa oli ihmisiä kuten myös kanssani pysäkillä. Silti kukaan ei tarjoutunut auttamaan minua vaunujen kanssa. Hetken päästä kysyin, voisiko joku auttaa minua näiden kanssa. Kukaan ei reagoinut ja hetken päästä kuski pisti ovet kiinni ja lähti ajamaan. Jäin hölmistyneenä vaunujen kanssa pysäkille. Ärsytti sen verran että kävelin vaunujen kanssa kotiin.

Ensi kerralla kun sinulle tulee tunne että joku voisi tarvita apuasi, kysy voitko auttaa. Se ei maksa mitään ja varmasti ilahduttaa avun tarvitsijaa tai voit jopa pelastaa hänen henkensä. Heitteillejättö on myös rikos.

Koetko että ihmisten välinpitämättömyys olisi lisääntynyt? Onko teille tullut vastaan tällaisia tilanteita?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Sinua en kyllä tervehdi

Empiirinen tutkimus – hymyile tuntemattomalle

Sinä joka näpräät puhelinta seurassa, lue tämä

Taru

2 vastausta artikkeliin “Ihmisten välinpitämättömyys”

  1. On. En vaan voi kuin ihmetellä asennetta. Olin vasta parisen viikkoa sitten kävelemässä kämpille kun aloin kiinnitämään huomiota siihen kun vastaantulijat ja ohi menijät katselivat samaan suuntaan oudosti ja suorastaan menivät nopeampaa. Noh, katselin samaan suuntaan ja hetken olin että ihan oikeasti?! Ohi vaan mennään?!
    Tien sivussa oli mummu pyörätuolilla, pelkkä pitkähihainen päällään heittelemässä leipiä linnuille. No ei siinä mitään, mutta pakkasta oli -20. Mummu oli kiitollinen kun autoin hänet mäkeä ylös ja vielä ihan rappuun asti vein.

    Itsellä tuli mieleen että ei kyllä ois ollu ja ei ollutkaan iso vaiva kysyä onko kaikki kunnossa. Että ihan otti päähän kun tajusin että moni vain käveli ohi ja oli kuin ei ois huomannutkaan mummua. Välillä hirvittää kuinka välinpitämättömiä moni on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta