Saako itkeä? – ajatuksia herkkyydestä

Eilen mietin erästä minua toisinaan harmittavaa asiaa ja huomasin että kyyneleet tekivät tuloaan. Tämä ei tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta kun näin käy – itkuherkkyys on aina ollut osa minua. Pienenä olin sellainen, ettei itku katsonut aikaa tai paikkaa. Nykyään osaan hallita itseäni jo sen verran, että pystyn (lähes aina) estämään itkun. Syvään hengittäminen on paras keino ja muiden asioiden miettiminen. Läheisten seurassa taas en yleensä pidättele.

Minä olen aina itkenyt helposti. Ilosta, surusta, väsymyksestä, suuttumuksesta, häpeästä. Minulle itkeminen ja itkuherkkyys ei välttämättä tarkoita, että olisi jotain kamalaa tapahtunut tai että olisin ihan rikki. Tässä on ollut läheisille hieman totuttelemista; Ei välttämättä tarvita mitään maailman isointa asiaa, että kyyneleet tulevat. Parisuhteen alussa tämä aiheutti välillä väärinkäsityksiä ja miehen mielestä otin joitain asioita turhan raskaasti. Sitten piti vain selittää, että en minä ottanut niin raskaasti, vaikka itkenkin. 😀

Itkuherkkyys

Itkuherkkyys

Minulle itkeminen jossain tilanteessa tai jonkun asian takia tarkoittaa, että tilanne tai asia on herännyt jotain tunteita. Yleinen fiilis ja olotila vaikuttavus itkuherkkyyteen. Väsymys ja stressi saavat itkemään helpommin. Jos taas olo on levollinen ja rentoutunut, en reagoi asioihin niin voimakkaasti.

Itkemistä julkisesti pidetään yleisesti ottaen asiana jota ei haluta tehdä, eikä varsinkaan nähdä. Uskon että syynä on juurikin se, ettei tiedetä miten suhtautua jos toinen itkee. Silti mielestäni läheisten seurassa itkemisessä ei pitäisi mielestäni olla mitään kummallista. Itselläni ainakin olo helpottuu aina kun itkun on saanut ulos. Joskus jos itku ei meinaa tulla, tunnen inhottavan möykyn sisässäni.

Itkuherkkyys

Herkkyys ja itkeminen ei mielestäni ole sama asia ja herkkäkään ihminen ei välttämättä itke. Itse koen olevani myös herkkä ihminen. Mietin välillä onko siitä minulle enemmän hyötyä vai haittaa. Haittaa sinällään, että joskus pienet asiat saattavat saada suuremmankin merkityksen kuin jollain toisella. Välillä siitä seuraa päänvaivaa. Koen myös meluisan ja liian virikkeellisen ympäristön väsyttävänä, jonka vuoksi kaudet jolloin vauva huusi koko ajan olivat raskaita.

Ajattelen herkkyytenä myös sen, että koen tunnetilat isosti; jollekin pienet ilot ovat minulle suuria ja muiden mielestä hauskat jutut on minun mielestäni superhauskoja. Jos joku kertoo hauskan jutun ja nauraa sille hetken, saatan itse hekottaa sille vielä tuntien, päivien ja vuosien päästä. Surullisena sama juttu; sitten harmittaa kunnolla. Suuttuneena saatan vaahdota minua harmittavasta asiasta, mutta suuttumuksen kohteelle ei onneksi yleensä tule tiuskittua.

Itkuherkkyys

Olen siis kokenut herkkyydestä myös hyötyä. Uskon, että tietynlainen herkkyys näkyy ihmisestä ja olen huomannut monien voivan kertoa minulle vaikeistakin asioista. Koen myös lukevani muiden tunnetiloja hyvin ja osaan katsoa asioita monelta eri kantilta.

Loppupeleissä koen herkkyyden olevan piirre josta pidän. Mielestäni jokaisessa ihmisessä on herkkyyttä, joillain sitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Osa myös pitää herkkyytensä sisällään piilossa ja toiset taas antavat sen näkyä.

Koetteko itse olevanne herkkiä ja mitä herkkyys teidän mielestä on? Onko itkuherkkyys sama asia kuin herkkyys ylipäätänsä?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Häpeä sinä homssuinen nainen! Milloin lapsi päiväkotiin? Täydellisen elämän suorittaminen Sinua en kyllä tervehdi ItkumöykkyAntaa lapsen riehua ”Sillä alalla ei oo töitä”Lapsen yksityisyys netissä Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen?

Taru

8 vastausta artikkeliin “Saako itkeä? – ajatuksia herkkyydestä”

  1. Minä koen olevani herkkä/empaattinen (eläydyn toisen tunteisiin ja elän itsekin tunnepuolella koko ajan sata lasissa; mm. ihastun/rakastun helposti enkä pelkää näyttää ja kertoa sitä), mutta mä en itke juuri koskaan. Ja jos itken, niin itken mieluiten yksin.

    Kai siinä on taustalla joku semmoinen pelko kontrollin menettämisestä tai heikkouden näyttämisestä (vaikka kyllä mä tiedän, että itkeminen ei ole heikkouden merkki).

    Olen myös erittäin vaivautunut, jos muut itkevät seurassani – mutta se johtuu lähinnä siitä, etten useinkaan tiedä, miten mun pitäisi siinä tilanteessa reagoida (ja pelkään reagoivani väärin). 

     

  2. Yksi herkkis ilmoittautuu. Oli sitten kyse ilosta tai surusta mukana mennään ja välillä jopa liian kovaakin… Vaikka en olisi tiettyä asiaa kokenutkaan, pystyn samaistumaan toisen tunteisiin helposti. Oon kokenut jos jonkinmoista tässä muutaman vuoden sisällä, että tiettyä suojakuorta olen oppinut käyttämään. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono kun poikaystäväkään ei aina pääse tarpeeksi lähelle. On jotenkin vaikeeta antaa itsestään niin paljon toiselle, vaikka haluaisinkin hänen tietävän enemmän. Itkeminen kyllä helpottaa ja vapauttaa sitä olotilaa. Välillä joutuu kovasti skarppaamaan ettei bussissa tai muualla julkisilla paikoilla pillahda itkuun.
    Aivan pienetkin asiat saavat helposti tipan linssiin:D

  3. Hyvä ja ajatuksia herättävä postaus 🙂 multakin tulee helposti itku perheenjäsenten, ystävien ja poikaystävän seurassa jos oon allapäin. Julkisella paikalla se on kyllä aika kamala tilanne kun tuntee ne kaikki katseet ja kaikki ehtivät jo huolestua että jotain vakavaakin on tapahtunut.. Mä oon tällä hetkellä Sri Lankassa ja täällähän on vähän sellanen kulttuuri että negatiivisia tunteita ei näytetä. Pahimman kulttuurishokkivaiheen aikaan sain kuulla mun viisumissa olevan ongelma ja että mun pitää lähteä maasta ja tulla takaisin. Aloin itkeä mun pomon edessä ja ainoa mitä hän sai saottua oli ”don’t get upset”. 😀 onneksi suomalaisessa kulttuurissa on ok näyttää tunteet ja voin kuvitella että jos tämä sama episodi olis käynyt työpaikalla Suomessa, esimies olisi jutellut asiasta ja yrittänyt parhaansa mukaan lohduttaa! Musta on todellakin okei itkeä ja itellekin tulee sen jälkeen aina kevyempi olo 🙂

  4. Tässä myös yksi todella itkuherkkä ihminen. Reaktioni on aina iloon kuin suruunkin itku, ja aika ajoin tuonin hämmentäviä reaktioita ihmisiltä, jotka eivät tunne mua hyvin. Hyvin tuntevat ihmiset tietävät, että itkuherkkyys on yksi mun piirteeni.

  5. Ihana kirjoitus! Tottakai saa itkeä! 🙂 Minun mielestäni se on pahaa jos on pakko pidätellä tunteitaan vain siksi ettei joku tiedä miten suhtautuisi itkevän henkilön kanssa.
    Olen myös herkkä siinä tavoin että itken helposti kun jotain koskettaa minua. Jopa Disney tai Pixar elokuvia haha.

    Kerran näin naisen itkevän ja nyyhkyttävän rautatieasemalla, eikä kukaan mennyt hänen luokseen kysymään mikä on hätänä. Ymmärrän että jotkut haluavat omaa rauhaa, mutta kyllä se kuitenkin on hyvä jos ainakin kysyy että onko kaikki kunnossa. Menin hänen luokseen puhumaan hetken aikaa ja hän vaikutti jo olevan paremmassa mielessä kun näyttää myötätuntoa. Ei tarvitse tehdä paljon tai sanoa jotain tosi hienoa, mutta on hyvä näyttää välittävänsä.

    Sen takia minun mielestäni on tärkeää että saamme näyttää tunteitamme. On niin monta ihmistä joilla on paha olla eikä tiedä miten kertoa sen. Niin kuin sanoit että tuntuu kun sinulla olisi inhottava möykky sisälläsi jos et saa vapauttaa tunteitasi, eli pitäisi saada itkeä vapaasti olipa se ilosta tai surusta 🙂

    http://www.nouw.com/ladolcemusica

  6. Mulla on itkun kanssa pieni kompleksi… En salli itseni itkeä, koska tunnen sen olevan heikkous itsessäni. Olen kyllä opetellut itkemään ja nykyisin yksin olessa pienessä huppelissa itku tulee heleposti. 😀

    http://www.samipetteri.fi

    • Kiitos kommentista! 🙂 Moni ajatteleekin sen olevan heikkous, vaikka se helpottaa. Hyvä jos nykyään itkeminen tuntuu luontevammalta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta