Uskallanko ottaa riskiä?

Olen joissain asioissa todella kaikki tai ei mitään-ihminen. Tästä ominaisuudesta on ollut minulle sekä haittaa että hyötyä. Iän myötä olen oppinut hieman hölläämään tämän ajatuksen kanssa, varsinkin niiden asioiden kanssa joissa koen siitä olevan minulle haittaa.

Kaikki tai ei mitään-asenne – hyvä vai huono juttu?

Silti elämässäni on asioita, joissa minun olisi kannattanut olla enemmän kaikki tai ei mitään-ihminen. Elämässäni on ollu monia asioita, joissa olen halunnut aina suunnitelman B ja C jos A meneekin pieleen. Pitäessäni näitä varavaihtoehtoja avoinna, huomaan että en pysty antamaan A vaihtoehdolleni kaikkea. Voin kertoa, ei toimi. Asioita harvoin saavuttaa jos antaa itsestään vain 50% ja tekee kaiken puoliteholla. Jos johonkin suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät. Jos taas yrität kumarrella vähän joka suuntaan, mikään tuskin on loistavaa vaan täysin keskinkertaista. Tietyissä asioissa se ei riitä. Tai voi se jollekin riittää, mutta itse en haluaisi siihen tyytyä.

df84 (1 of 1).jpg

df85 (1 of 1).jpg

Kaikki tai ei mitään, riskinottokyky, riskinotto, riskien ottaminen, riskit, asenne, unelmat, tavoitteet, ajatuksia, avautuminen

Uskallanko ottaa riskiä?

Olen aina vähän pelännyt riskien ottoa. Mitä jos kaikki menee pieleen? Mitä jos kadun päätöksiäni ja sitten syytän itseäni? Minulle on aina ollut kauhea ajatus, että itse ryssin asiat; jos se on jonkun muun syy voin olla ”rauhallisin mielin”, koska ei ainakaan kaiken lisäksi tarvitse tuntea syyllisyyttä. Parisuhteissakin toisen jättäminen on aina ollut tuhat kertaa kauheampaa kuin jätetyksi tuleminen; miksi kaivata sellaista ihmistä joka ei halunnut sinua?

Olen kuitenkin huomannut ettei kaiken varmistelu ja joka suuntaan koheltaminen vie minua sinne minne haluan. Minun täytyy oppia tekemään päätös sen hetkisen tilanteen ja fiiliksen mukaan ja elää sen kanssa jos jälkeenpäin ilmenee että valinta oli väärä. Toisaalta, kuka sen määrittää onko valinnat vääriä vai eivät? Voihan ollakin että ns. väärältä tuntuva valinta tuokin eteen vuosia myöhemmin jotain todella oikealta tuntuvaa. Näitä ei voi koskaan etukäteen tietää, joten liika jossittelu ei johda mihinkään. Miksi ei siis luottaisi enemmän omaan intuitioonsa? Mirva kirjoittikin hetki sitten intuition kuuntelemisesta ja en voisi enempää olla samaa mieltä; Usein omaan fiilikseensä kannattaa luottaa, eikä toimia vain järjen mukaan.

Olen vuosien varrella ja oikeastaan läheisen esimerkin myötä tajunnut että joskus kannattaa ottaa riski ja todellakin unohtaa se järjen ääni. Kannattaa keskittyä omaan juttuunsa ja hyvältä tuntuviin asioihin. Ja ennenkaikkea luottaa siihen että asiat kyllä järjestyvät.

Kaikki tai ei mitään, riskinottokyky, riskinotto, riskien ottaminen, riskit, asenne, unelmat, tavoitteet, ajatuksia, avautuminenUsein ne ihmiset jotka saavat haluamansa ovat juuri niitä, jotka eivät kysele onkohan tämä järkevää. He ovat menneet ja tehneet. Tietysti jotkut saavat asioita helpommalla ja tuurillakin on näppinsä pelissä toisinaan, mutta tajuatte varmaan pointtini. Jos taas toimit kuten ennenkin, saat sitä mitä ennenkin. Jos taas haluat jonkun muuttuvan, jotain pitää tehdä toisin.

Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä sinun ei kannata etkä pysty jne. Heitä ei kannata kuunnella. Jotkut ihmiset näkevät aina esteitä ja ongelmia siellä missä muut mahdollisuuksia. Jos siis haluat jotain, tee kaikkesi sen eteen. Myöhemmin kadut jos et anna kaikkeasi. Itse mietin välillä vieläkin että olisin voinut toimia toisin joissain asioissa ja luottaa enemmän itseeni. Jälkeenpäin on kuitenkin turha rutista ja aina voi oppia jotain. Onneksi ikä tuo varmuutta ja asioihin voi usein itse vaikuttaa. Työtä se vaatii, joskus helvetin paljon. Usein se on kuitenkin sen arvoista. Ainakin tiedät että olet antanut kaikkesi, eikä tarvitse jäädä katumaan ja jossittelemaan. Huhhuh. Tästä tuli nyt tällainen lifestyleblogimainen kliseinen avautuminen. 😀 Mutta tällaista ollut viime aikoina mielenpäällä. 🙂

Oletteko te varmanpäälle pelaajia vai riskinottajia? Oletteke huomanneet toisen taktiikan toimivan paremmin?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lisää avautumista:

Pitää olla jotain mistä ottaa kiinni? Vanhempien nurkissa lojuvat kaksikymppiset Poikki Elä jokainen päiväsi niin kuin se olisi viimeisesi Varaudu näihin kysymyksiin synnytyksen jälkeen? Millainen on meidän tavallinen arkipäivä? Onko silikonit hyvä syy kieltäytyä imetyksestä? Puolustuspuhe ”väljähtyneelle” blogimaailmalle Mitä ajattelen juuri nyt – ilman sensuuria!

Taru

Yksi vastaus artikkeliin “Uskallanko ottaa riskiä?”

  1. Erittäin totta kaikki mitä kirjoitit. Nykyään en jää odottelemaan parempia tuulia, vaan teen sen mukaan, mitä sillä hetkellä ajattelen. Tämän asian olen oppinut vasta viime aikoina. On turha odotella otollista hetkeä, tai katsoa jos tilanne muuttuu. Ei sitä tule. Esimerkiksi lopetin opiskelut, vaikka se askarrutti ja kauan, mutta tunsin turhaksi jatkaa jotain, mitä en kokenut omakseni. Nyt olen todella onnellinen, ja helpottunut, ja toihan tämä vanhasta työstä irtautuminen myös uuden työpaikan 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta