Miksi lopetin kaloreiden laskemisen?

Muutamia vuosia sitten huomasin, etten palaudu treeneistä niin hyvin. Koin syöväni tarpeeksi, mutta pikainen kaloreiden laskeminen ja katsahdus ruokavalioon paljasti, että silloisilla treenimäärilläni kokoiseni olisi hyvä syödä enemmänkin. Nostin siis ruokamääriäni ja laskin kaloreita, jotta ravintoa tulisi tarpeeksi. Ajattelin ettei niin tarvitsisi pitkään tehdä, mutta jotenkin siitä jäi tapa.

Perustelin sen itselleni sillä, että muuten söisin liian vähän. Jossain vaiheessa se tuntuikin hyvältä vaihtoehdolta; ruokaa tuli syötyä tarpeeksi ja monipuolisesti. Jossain vaiheessa kaloreiden laskeminen ja suunnitelmallinen syöminen alkoi tympiä; ärsytti syödä ennaltamäärätty annos, vaikka olisin ollut täynnä vähemmästäkin ja ärsytti käyttää aikaa ruokailujen miettimiseen.  Kaloreiden laskeminenHuomasin myös, että mitä enemmän mietin optimaalista ravintoa ja sitä että syön tarpeeksi, sen nälkäisemmäksi tulin. Jos ruokaa täytyy miettiä syömisen ja ruoanlaiton ulkopuolellakin, niin tottahan sitä alkaa kuvittelemaan että olisinkos sittenkin nytkin nälkäinen. Sitten tulikin välillä syötyä turhaankin. Sekin alkoi ärsyttämään, koska tiesi ettei näin isoja määriä tarvitsisi syödä, enhän ollut edes nälkäinen.

Raskausaikana tähän tuli stoppi. Kun oksennat päivittäin lähes koko raskausajan, mielessä ei ensimmäisenä ole riittävä syöminen. Silloin sitä mietti mikä olisi sellaista syötävää, joka pysyisi sisällä. Tuolloin minulle maistui aika pitkään pelkät riisifrutit ja valmisruoat. Vaikka pahoinvointi oli päivittäistä, huomasin voivani henkisesti paremmin: Voin olla terve ja hyvinvoiva ilman, että syön tismalleen kulutukseni verran ja kaikkea monipuolisesti. Terve keskikokoinen tyttökin syntyi, vaikka paljon valmisruokia pistelinkin poskeeni. 😀

Kaloreiden laskeminenSynnytyksen jälkeen minulla ei ollut mitään intressejä palata kaloreiden laskemiseen ja siihen pohdintaan, syönköhän tarpeeksi. Treenitkin hieman kevenivät, joten ravinnon optimointi ei ollut niin tärkeää: palauduin vaikka proteiinia ei olisikaan ollut joka aterialla ja vaikka välillä välipala jäisikin väliin. Huomasin myös, että nälänhallintani parani; minun ei enää tehnyt mieli napostella turhia, eikä syödä varmuuden vuoksi isoja annoksia, jottei sitten myöhemmin tekisi mieli napostella. Nykyään jos mieleni ei tee mieli syödä kuin vähän ja myöhemmin tulee nopeammin nälkä, niin sitten syön lisää. Ei niin haittaa, vaikka ruokarytmi ei olisikaan täydellinen. Olen tästä erittäin tyytyväinen.

Vaikka syöminen ja ruoka on kiva asia, en halua että sen miettimiseen menee aikaa. Haluan syödä hyvää ja terveellistä ruokaa sen verran kuin hyvältä tuntuu; en ahtaa jättiläismääriä makaronia ja riisiä napaani, vain jotta söisin ja palautuisin täysin optimaalisesti.

Kaloreiden laskeminenJälkeenpäin ajateltuna, tuo kaloreiden laskeminen kuulostaa mielestäni hirveältä. Olen edelleen sitä miltä, että mitä enemmän mietit syömisiäsi ja kaloreita, sitä enemmän myös syöt. Tämä on muistaakseni aivan tutkittu juttu (en nyt jaksa etsiä linkkiä, anteeksi. :D). Siksi en suosittele kaloreiden laskentaa edes laihduttajille, enkä lapun mukaan syömistäkään. Terve nälänhallinta tekee painonhallinnastakin helpompaa ja tietynlainen vapaus on mielestäni usein edellytyskin sille. Itsellänikin paino tippui aivan tahattomasti pari kiloa, kun lopetin ruoan turhan miettimisen. Nykyään saatan välillä käydä vaa’alla kurkkaamassa ettei paino pysyy tasapainossa, mutta kieltäydyn ottamasta stressiä asiasta.

Nykyään syöminen sujuu lonkalta heittäen. Pyrin syömään suht terveellisesti, mutta en saa slaagia vaikka käytän makeutusaineita liikaa ja syön valkoista vehnää. Ruokarytmitkään eivät ole niin orjallisia, mutta kuitenkin suht tasaisia. Mitään himomättö haluja en enää koe ja olenkin varma, että se johtuu juurikin rentoudesta ja siitä että ajatukseni ovat muualla kuin ruoassa.  Kaloreiden laskeminenItse koen siis kaloreiden laskemisen turhana, usein haitallisenakin; siitä tulee mielestäni vain päänvaivaa, se vie aikaa ja vääristää mielestäni suhdetta syömiseen. Mielestäni sillä ei ole merkitystä, laskeeko kaloreita syödäkseen tarpeeksi paljon vai tarpeeksi vähän. Joskus joku sanoi minulle, että hän kokee kaloreiden laskemisen ja lapun mukaan syömisen vapauttavana, kun ei tarvitse miettiä syökö oikein. Ymmärrän jos vähän aikaa tekee näin totutellessaan uuteen ruokavalioon, mutta jos ihminen ei osaa syödä ilman kalorilaskuria ja lappua ollaan mielestäni menty  jo metsään.

Jokainen tietenkin itse päättää, mitä tekee ja minkä kokee parhaaksi itselleen. Joskus sitä omaa toimintaansa on kuitenkin vaikea katsoa rehellisesti. Kannattaa siis kokeilla erilaisia tapoja; mikä toimii itsellä. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä kaloreiden laskeminen on hyvä juttu. Silloinhan homma on tosi ok. Mutta jos koet, että se rajoittaa elämääsi, vie liikaa ajatuksiasi ja muuttaa ruokahaluasi niin kokeile jotain muuta. 🙂

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miltä näyttää 165cm & 55kg?

Rento suhtautuminen syömiseen?

Oot säälittävä anorektikko

Taru

2 vastausta artikkeliin “Miksi lopetin kaloreiden laskemisen?”

  1. Tää avasi mun silmiä todella paljon lisää 🙂 Jotenkin nää asiat ymmärtää paremmin kun joku muu pistää sen sanoiksi ja vieläpä oikein taidokkaasti ja selkeästi 🙂 Mä oon ollu ruokavaa’an ja kalorilaskemisen orja since 2010. Välillä on menny paremmin, etten oo miettiny syömisiäni, mutta sitä on kestänyt ehkä yhden kesän. Loput ajat on kulutettu ahdistuksessa ja alituisessa ruoan ja liikunnan vatvomisessa. Oon yrittäny tän vuoden aikana nyt päästä eroon ruokavaa’asta, mutta niinkuin puit ihan täydellisesti asiat yhteen, en luota siihen, että osaisin syödä tarpeeksi omin avuin. En osaa vielä (tai siis enää) kuunnella oman kropan viestejä, mikä on todella surullista ja jopa epänormaalia. Sekin johtuu varmasti siitä, että sairastuin sillon 2010 anoreksiaan, ja sen jälkeen painon kanssa on jojoiltu hurjasti vuosittain ja omia kropan signaaleja kuuntelin viimeksi ihan nuorena. Mutta pikkuhiljaa! Kyllä mä vielä joku päivä varmasti voin käydä sen neljä kertaa salila ja välillä lenkkeilemässä samalla osaten syödä omaa kehoa kuunnellen niin, että samalla saan sitä lihasmassaakin ja palaudun 🙂

    Se on jännä miten näin normaali asia voi vaikeutua ja pitää ns. oppia uudelleen syömään.

    • Kiitos kommentistasi! Se voi kyllä olla tosi vaikeaa, jos on pitkään syönyt lappuja tai kaloreita seuraten. Mutta kuten sanoit, kyllä se siitä! Voisihan sulla olla jotkut raamit jonka mukaan syöt, mutta rennosti että määrät ja ainekset vaihtelisivat ja sitten et miettisi syömisiä sen enempää? Tsemppiä hurjasti! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta