Ei niin ruusuinen kokemus ulkomaille muutosta

”Haluaisin pakata vain laukkuni ja lähteä kauas täältä.”, ”Olisi niin siistiä vain irtisanoutua työstä, myydä koko omaisuus ja lähteä ulkomaille!” Matkustaminen ja ulkomaille muutto on in. Se näkyy pelkästään jo somekanavia seuraamalla; Instagram on täynnä kauniita kuvia vesiputouksista, valkeista hiekkarannoista ja ruskettuneista ihmisistä. Bloggarit hehkuttavat Dubaita minkä kerkiävät (mitä en suoraan sanottuna ymmärrä laisinkaan), ihmiset muuttavat ulkomaille ja menevät vaihto-opiskelemaan. Lauseet, kuten ”Matkailu avartaa” ja ”Mieluummin omistan paljon kokemuksia kuin kerään maallista materiaa.” sekä ”Elä, uskalla lähteä, mene ja koe!” ovat tuttuja matkailusta puhuttaessa.

Täytyyhän se myöntää. Matkailu on minustakin ihanaa, mutta kyllä kotiin on aina ollut kiva palata. Muistan kun kahdeksantoistavuotiaana erosin ensimmäisestä parisuhteestani ja silloin moni tuttu oli juuri lähtenyt kielikurssille tai vaihtoon ulkomaille. Minäkin siis hetken mielijohteesta päätin hakea hotelliin töihin Englantiin neljäksi kuukaudeksi. Eihän minua pidätellyt täällä mikään, paitsi työ Mäkkärin keittiössä ja kavereiden kanssa remuaminen yöelämässä. Ylläys oli suuri kun viikon päästä hakemuksen lähettämisestä tuli soitto järjestöltä, jonka kautta olin hakenut Englantiin töihin: Meillä olisi sinulle paikka, lähtö olisi ensi viikolla.

Ulkomaille muutto

Ulkomaille muutto

Ulkomaille muuttoHups mitä tuli tehtyä, ajattelin. En uskonut että saisin paikan niin pian. Päätös piti tehdä aika nopeasti, mutta minä halusin olla rohkea maailmanmatkaaja ja kokea, nähdä ja elää! Olinhan nuori, villi ja vapaa. Kukapa nyt haluaisi olla epäspontaani pelkuri joka jättäisi elämänsä tilaisuuden käyttämättä. Olin jutellut kavereiden ja tuttujen kanssa eikä kukaan, toistan ei kukaan katunut ulkomaille lähtöä. Moni tosin masentui jollain tapaa hieman kotiinpalun jälkeen; ehkä täällä oli niin paljon tylsempää? Silti kaikki suosittelivat lähtemistä, jopa ylihuolehtiva äitini joka shoppaili minulle apteekin tyhjäksi että tyttö varmasti selviää maailmalla.

Pian ulkomaille muutto alkoi lähestyä. Irtisanouduin siis työstäni ja lähdin Englantiin. Vanhempani buukkasivat samalla itselleen viikon loman Amblesideen – paikkaan johon itsekin olin menossa. Kai vanhempani halusivat varmistaa etten ole menossa jonkun mielipuolen kotiorjaksi. Ja olihan se nyt mukavaa että vanhemmat olivat mukana, minua nimittäin jännitti aika paljon. Vanhempani majoittuivat hotelliin, joka oli jonkin matkan päässä.

Ulkomaille muuttoPäivä koitti ja lensimme Englantiin. Perillä minut haki juna-asemalta nainen, joka miehensä kanssa omisti hotellin johon olin menossa töihin. Asuin aivan hotellin vieressä talossa, neljän muun työntekijän kanssa. Yksi oli Bulgariasta, pari muistaakseni Romaniasta ja yksi Turkista. Alusta alkaen tunsin etten sopinut joukkoon; muut olivat minua vanhempia ja asuneet yhdessä jo ainakin vuoden. Yritin tutustua heihin, mutta en kokenut saavani vastakaikua. He eivät jutelleet kanssani eivätkä pyytäneet mukaan juttuihinsa.

Parissa päivässä mittani alkoi olemaan täysi; muut valittivat että kolistelin aamulla tehdessäni aamupalaa ja minua taas korpesi kun he tulivat yömyöhään kotiin ryyppäämästä ja mekastivat. Aloitin työ hotellissa, johon sisältyi aamiaisen laittoa ja -tarjoilua sekä hotellin siivousta. Palkka oli euroissa muistaakseni n. 8/tunti. Työparinani minulla oli Turkista kotoisin oleva nainen, joka ei asunut kanssamme. Hän oli onneksi mukava, mutta ihmetteli miksi olin jättänyt vakituisen työn tämän takia; hän kertoi että kaikki muut olivat tulleet sinne töihin, koska kotimaassa niitä ei ollut. Minä sen sijaan olin tullut seikkailun ja hauskojen kokemusten perässä. Siinä minä opettelin taittelemaan vessapaperin kulman kauniisti hotellin asukkeja varten ja mietin että tästä on seikkailu kaukana.

Ulkomaille muutto

Ulkomaille muuttoAika nopeasti tajusin tehneeni emämunauksen. Ulkomaille muutto ei ollutkaan aivan sellaista kuin kuvittelin. Kuvitelmissani sopeutuisin hetkessä uuteen maahan ja kaikki olisivat kavereitani. Rankka duuni ei haittaisi, koska meillä olisi niin mukava porukka jonka kanssa menisimme after workeille. Ja jos kukaan ei lähtisi, voisin mennä yksinäni koska ulkomailla on aina niin hauskaa ja jännittävää ja joka kerta tapaisin uusia mahtavia tyyppejä. Totuus oli että kämppikset vittuilivat: ”Have you ever cleaned at home?” ja ”I’m sorry my girl but you cannot even do this”. Ehkä heidän puheissaan oli totuuden siemen, koska minulle on ennenkin sanottu että olen paska siivoamaan. 😀 Pointti kuitenkin oli että he olivat ilkeitä. En myöskään tykännyt työstä, joka päivä satoi ja homma oli kaukana villin ja vapaan nuoren sinkun hauskasta ulkomailla elosta. Lisäksi olin jättänyt vakituisen työn, josta vastoin kaikkien luuloa oikeasti pidin.

Mitäpä teki äkkipikainen 18-vuotias teini jota ei homma miellyttänyt? Hyppäsi viikon päästä lentokoneeseen ja tuli maitojunalla (eli siis lentokoneella) takaisin kotiin. Kotiutui yöllä, avasi skumppapullon ja lähti baariin kavereiden kanssa. Äiti ei ollut kovin riemuissaan, minä sen sijaan olin.

Tietysti olisin ajan kanssa varmasti löytänyt ystäviä ja sopeutunut, mutta en halunnut edes yrittää. Vitsi piilikin juuri siinä etten oikeasti halunnut sitä. Kyseessä oli vain paniikkiratkaisu valinnanmahdollisuuksista- ja muiden puheista seonneelle teinitytölle. Tarinan opetus onkin siis: Kaikki me emme ole villejä maailmanmatkaajia, varsinkaan 18-vuotiaina. Toinen opetus on ettei kannata tehdä mitä muut haluavat vaan mitä sinä haluat. Tuolloin elämässä tärkeintä oli kaverit ja hauskanpito. Ainiin, ja sain onneksi myös silloisen työni takaisin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Olenko ainoa jolla on ei niin ruusuinen kokemus ulkomaille lähdöstä? 😀 Onko ulkomaille muutto jotain mistä haaveilet?

Ps. Hörähdin itsekin otsikolle, koska tuo viikon pyrähdys ei ihan vastaa mielikuvaa ulkomaille muutosta, mutta menköön.

Seuraa FacebookInstagram

Lue myös:

Miksi paska blogi menestyy? ♥ Suosituimmat postaukset 2016! Laihaläski on jees Paljon blogilla pitää olla lukijoita, jotta voi tienata? Mitä saa 50€:lla UFFista? Oudot tapani x6 Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen? Itkumöykky

Vuodessa ammattibloggaajaksi?

7 (1 of 1).jpgMoi ja loistavaa uutta vuotta! Uuden vuoden ajattelin polkaista käyntiin videolla. Tästä videosta alkaa vlogisarja, jossa seurataan blogini kehittymistä ja tekemistä ylipäätänsä. Luvassa on siis myday-videoita, ajatuksia bloggaamisesta ja jonkin sortin behind the scenes-matskua.  Antaa videon puhua puolestaan. 🙂 Tilaa mun kanava tästä!

Seuraa Facebook & Instagram

Hämmentävät tilanteet

Joskus elämässä kohtaamme tilanteita, jotka saavat meidät hämmentyneeksi, ärsyyntyneeksi tai epäuskoiseksi. Joskus jäädymme näissä tilanteissa niin että emme saa sanaa suustamme ja toisinaan emme vain kehtaa kyseenalaistaa. Onneksi internetissä on helppo avautua ja ajattelinkin tuoda näitä tilanteita esiin postauksen muodossa!

df40 (1 of 1).jpg

Tilanne 1

Vein miehen kanssa lapsemme lastenlääkärille joka luuli minua potilaaksi, miestä isäkseni ja lastamme minun pikkusiskokseni. Voitte arvata että luotto tähän lääkäriin oli vähän koetuksella tämän jälkeen. Minä ja mies olemme saman ikäisiä, joten tämä lisäsi epäuskoa entisestään.

Tilanne 2

Olin lähdössä kaverilleni ja ulkona minua vastaan tuli nainen, joka kysyi onko minulla heittää rööki. Sanoin että ei valitettavasti, en polta. Vastauksena tuli ”No haista vittu sit.” Vastasin automaattisesti ”Haista ite.” Sivistynyttä nykypäivän keskustelua?

df39 (1 of 1).jpg

Tilanne 3

Olin laittanut myynti-ilmoituksen Facebookkiin tuotteesta, jossa oli pieni jälki joka ei lähtenyt pois. Jälki myös näkyi valokuvassa. Mainitsin jäljestä ilmoituksessa ja myös siitä että se näkyy kuvasta (en älynnyt mainita, ettei jälki lähde koska tottakai minä olisin putsannut jäljen pois jos se lähtisi). Yksi ilmoitti ostavansa ja tuli hakemaan tuotetta. Sitten kun olin antamassa sitä hänelle hän olikin yllättynyt jäljestä ja siitä ettei se lähdekään ja sanoi ettei halua sitä. Harmi hänelle, sillä bensaa taisi tuohon reissuun mennä yli tuotteen hinnan edestä…

Tilanne 4

Myin taas kerran Facebookissa tuotetta ja yksi teki varauksen. Sitten kun laitoin hänelle viestiä hän kysyi, mitäs olinkaan varannut. Varailevatko ihmiset oikeasti kaikenmaailman tuotteita niin paljon etteivät edes itse pysy niissä perässä?

Tilanne 5

Joskus vuonna nakki ja perunamuusi olin treffeillä. Juttelimme niitä näitä ja yhtäkkiä jostain kumman syystä hän rupesi tarinoimaan aikaisemmista kaadoistaan. Tilannetaju missä olet?

df9 (1 of 1).jpg

Olisi hauska kuulla teidän vastaavia. 😀

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Viime aikoina havaittua

Perhekahvilan keskustelut

Sinua en kyllä tervehdi

***

There are some situations in life, when you want to ask ”What the fuck?” However, in general we don’t say anything. Fortunately the internet makes it easy to open up! 😉 Don’t take too seriously.

Situation 1

 

When you’re taking your baby to a pediatrician and he thought that YOU are the patient, my boyfriend is my dad and my baby is my little sister. Did you leave your glasses at home?

 

Situation 2

 

I was on my way to my friend’s house and some woman asks me do I have a cigarette. ”No, I don’t smoke”, and her answer was ”Fuck you then!”, Okay, sorry…

 

Situation 3

 

I was selling a mirror on Facebook, and I wrote that there is a post which you can see also in the picture. Then when the buyer came, she didn’t want to take it, because ”there’s that post!”

 

Situation 4

 

Another Facebook-case. I was selling a shirt, and someone had booked it. I sended a message for her about it, but she didn’t know what she had booked…It seems like she books very many products and then doesn’t remember those…

 

Situation 5

 

Many years ago I dated one guy. We were talking about something and suddenly he started to tell me about his previous fuck buddies. Situational awareness, where are you?