Mikä siinä sitoutumisessa pelottaa?

Minulla ei ole ikinä ollut sitoutumiskammoa. Tällä tarkoitan sitä että olisin jättänyt parisuhteen aloittamatta, koska sitoutuminen olisi ahdistanut. Toki olen monesti ollut aloittamatta suhdetta, mutta silloin se on johtunut siitä, ettei tyyppi ole tuntunut sopivalta.

Sitten taas jos kaikki on mennyt kivasti, minulla ei ole ikinä ollut suurta kynnystä parisuhteeseen. Jotenkin en näe syytä miksi olisi; kyllä siitä poiskin pääsee, jos homma ei jossain vaiheessa toimikaan. Moni on minulle ihmetellyt miten pystyn aloittamaan suhteen niin ”helposti”. Minusta tämä on hassu kysymys; mitä tarkoittaa helposti? Pitäisikö sitä jahkailla, vaikka kumpikaan ei näe sille mitään syytä? Vain sen takia, ettei hyppäisi suhteeseen nopeasti. Miksi ei saisi?

Olen monesti kuullut muiden pohdiskelevan, että he haluaisivat seurustella jonkun tapailemansa tyypin kanssa, mutta sitoutuminen ahdistaa. Onko silloin kyse siitä, että se tyyppi on sittenkin väärä vai eikö oikeasti halutakaan seurustella? Miksi voidaan olla kuukausia yhdessä kaikki aika ja nauttia siitä, mutta sitten kun toista pitäisi kutsua seurustelukumppaniksi se muuttuukin ahdistavaksi? Mikä siinä muuttuu?

sitoutumiskammo, parisuhde

Joskus joku sanoi, että sitten ei voi olla muiden kanssa. Mutta jos sinulla ei ole ollut halua sellaiseen aikoihin, muuttuuko mielesi asian suhteen välittömästi kun parisuhde on ”virallinen”? Sitä paitsi, mistä sitä tietää vaikka kumpikin olisitte avoimen suhteen kannalla? Sekin selviäisi asiasta puhumalla.

Toinen kuulemani perustelu on, että haluaa olla suhteessa tosissaan ja olla varma, että se kestää ennen kuin ollaan kunnolla yhdessä. Mutta eihän siitä saa ikinä varmuutta, varsinkaan jos ei edes kokeile olla yhdessä? Eihän se suhde voi kestää, jos se ei pääse kunnolla edes alkamaan. Veikkaan myös, että moni joka on joutunut pettymään aikaisemmissa suhteissaan, voi arastella uuden suhteen aloittamista. Tämän ymmärrän hyvin.

Ehkä omalla kohdallani seurustelun aloitus ei ole ollut joka kerta mikään jätti-iso juttu. Olen ottanut asiat niin sanotusti päivä kerrallaan (minä, maailman suurin suunnittelija!) Vaikka olenkin tosissani jos alan seurustelemaan, en välittömästi ajattele, että tässä ollaan nyt yhdessä hautaan asti. 😀 Se tulee sitten ajan kanssa jos tulee. Tällä hetkellä sitoutumisen tasoni suhteeseeni on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin, koska meillä on yhteinen lapsi ja muutenkin tunnen olevani suhteessa, johon haluan sitoutua kaikin puolin. <3

Aloinkin miettimään mitä se sitoutuminen kenellekin tarkoittaa; sitäkö että yhdessä ollaan tuli mitä tuli? Moni ajattelee näin vasta naimisiinmennessä, jos silloinkaan. Ja vaikka mitä sitä lupaisi, elämä ei aina välttämättä mene niin. Siksi ihmissuhteissa on turha miettiä asioita liian pitkälle. Kaikki tekevät kuten parhaaksi näkevät ja on täysin ok olla aloittamatta suhdetta. Itseäni kuitenkin kiinnostaisi kuulla muiden ajatuksia aiheesta. 🙂

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen?

Aina sä seurustelet

Ammattikoulun käyneet playerit

 

Minustako yrittäjä?

musta bikerEn ole ikinä ajatellut itseäni varsinaisesti yrittäjätyyppinä. Olen lapsesta saakka ollut aika varman päälle pelaaja ja varovainen. Saatoin pelätä ihan hölmöjä asioita, sellaisia jotka eivät monelle edes tulisi mieleen. Elin siis pitkään välttäen turhia riskejä ja tehden järkevältä vaikuttavia päätöksiä.

Jossain vaiheessa tajusin hypänneeni turvallisuushakuisuudessani ojasta allikkoon. Olin päätynyt tilanteeseen, jossa en ollut tyytyväinen. Vaikka kaikki näytti ulospäin hyvältä ja tavalliselta nuoren naisen elämältä, olin aika hukassa. Reilu vuosi sitten päätin alkaa tekemään päätöksiä enemmän fiiliksen mukaan ja täytyy sanoa etten ole päivääkään katunut. Mikään uhkakuvistani ei ole toteutunut ja koen eläväni enemmän omannäköistäni elämää. Helppoa suunnan vaihtaminen ei ole minunlaiselleni kyseenalaistavalle ihmiselle aina ollut, mutta silti todellakin sen arvoista.

Kuten olen ehkä jo kyllästymiseen asti toitottanut kirjoittaminen, valokuvaaminen ja ylipäätänsä digitalisoitumisen mahdollisuudet tuntuvat tällä hetkeltä kutkuttavimmalta jutulta. Alan opiskelu on vahvistanut ajatustani siitä, että oikeassa suunnassa ollaan.

Jokin aika sitten aloin kyseenalaistamaan myös omaa käsitystä itsestäni; olenko minä enää niin turvallisuushakuinen vai oliko se minulle vain ulkopuolelta annettu rooli tai teini-iän epävarmuuksia? Nyt olenkin alkanut pohtimaan yrittäjyyden mahdollisuuksia; vapaus ja se, että saisi tehdä sitä omaa juttuaan, tuntuu hyvältä ajatukselta. Tietysti tämä on mahdollista myös palkkatyössä. 🙂 Itse koen tällä hetkellä suurimman kiinnostukseni olevan juurikin sisällöntuotannossa ja siitä olisikin hyvä aloittaa. Opintojen edetessä ja taitojeni kehittyessä laajentaisin toimenkuvaani mielelläni myös valokuvaukseen sekä digimarkkinointiin. Mitä kaikkea sitä keksisinkään. 😀

Sitten on tietysti ne yrittäjyyden varjopuolet; mistä saa asiakkaita, mitä jos niitä ei saa, miten erottaa työ ja vapaa-aika? Kaikessa on tietysti puolensa, mutta yrittäjänä voi toimia miljoonalla eri tavalla eikä kaikki mene todellakaan samalla tavalla jokaisella. Onhan  palkkatöitäkin vaikka minkälaisia; toisissa leimaat kellokortilla tauotkin ja toisessa ei niin aikoja kysellä.

En olisi vuosi sitten edes ikinä harkinnut tällaista, mutta toisaalta ihmekös tuo, olin vasta aloittanut bloggaamisen ja olin vielä äitiyslomalla. Nyt en enää pidä yrittäjyyttä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, sillä uskon kyllä että kaikki järjestyisi. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, uskon että se aito motivaatio ja intohimo omaa juttuaan kohtaan kyllä kantaa pitkälle ja näkyy työn jäljessäkin.

musta biker

musta bikerTämä idea tuli vahvempana mieleen oikeastaan vasta viime viikolla, joten pitää hieman sulatella tätä ajatusta ja ottaa asioista enemmän selvää.

Oletko sinä yrittäjä? Olisi kiva kuulla miksi sinä ryhdyit yrittäjäksi ja miten sait homman pyörimään?

Kuvat: Suvi, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Uuden alku

Uskalla epäonnistua

Avautuminen

Tee se heti!

Tee se heti, ajankäyttö, arki

Kuinka moni on kuullut tämän nerokkaan lausahduksen; jos se vie alle minuutin tee se heti? Tätä ajatusta olen usein ennenkin noudattanut, mutta nyt kun kuulin tämän jokin aika sitten, niin voi vitsi miten hyvä lause! Oma ajankäyttö paranee kyllä jos tätä noudattaa.

Viime lauantai oli kiireinen. Aamupäivä meni lapsen ja miehen kanssa kotona, eikä siinä mitään omia juttuja pysty tekemään. Lapsen päikkäriaika meni läppäriä naputellessa ja lapsen herättyä syötiin ja valmistauduttiin lähtöön. Menimme pitkästä aikaa shoppailemaan ja syömään. Illan tullen minulla oli vielä vaikka mitä tehtävää, mutta niin sitä vain kummasti sai hommat tehtyä, kun vain ryhtyi toimeen!

Okei, kyseiset hommat veivät enemmän kuin minuutin, mutta silti tämä ajatus sai minuun motivaatiota. Ei ne hommat itsestään vähene, ne pitää tehdä pois! Se on merkillistä, miten paljon sitä aikaa saa kulumaan kun miettii mitä pitäisi tehdä. Jos käyttäisit saman ajan itse asian tekemiseen, sitä luppoaikaa jäisi enemmän.

Tiedän, aina tämä ei ole helppoa ja joskus itsekin lykkään hommia. Oli silti kiva huomata, että kyllähän sitä saa vielä tavallista enemmänkin asioita aikaiseksi, kun vaan ryhtyy tuumasta toimeen! Oma olokin tuntuu paljon paremmalta kun saa to do-listan pienemmäksi. Toisaalta välillä tuntuu, etteivät ne hommat tekemällä vähene. Niitä putkahtaa sitä mukaa lisää kun tekee pois. 😀

Silti suosittelen kokeilemaan. Varsinkin tuota alussa mainitsemaani ajatusta. Siihen pystyy jokainen. 🙂

Inspiroivaa maantaita.<3

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Sekavia ajatuksia x15

Jos vain kehtaisin

Avautuminen