14 parasta asiaa miehessäni

Minä ja mies olemme olleet yhdessä nyt reilu kolme vuotta. Tavallaan se on aika lyhyt aika, kun miettii missä tilanteessa olemme nyt; asumme yhdessä ja meillä on jo melkein parivuotias lapsi. Piia kirjoitti jokin aika sitten postauksen Parhaat asiat miehessäni. Ajattelin toteuttaa vastaavan omasta miehestäni, vaikka häntä ei täällä blogissani näykään. Tässä siis miehen parhaat puolet x 14:

1. Aitous – tää on ehdottomasti heittämällä yksi parhaista, ellei jopa paras puoli. Musta on ihanaa, että hän on aidosti oma itsensä. Eikä sitä kiinnosta paskan vertaa jotkut yhteisönormit. 😀 On silti kuitenkin kohtelias ja mukava.

2. Älykkyys – tätä tuskin tarvitsee sen enempää avata?

3. Se on vähän babyface.

4. Pesee paljon pyykkiä.

miehen parhaat puolet miehen parhaat puolet5. On maailman paras isä meidän tytölle.

6. Soittaa kitaraa ja tekee musiikkia.

7. Lohduttaa mua jos alan vollottaa turhaan (tai syystä).

8. Auttaa mua tietokoneen ja muiden teknisten vempeleiden kanssa.

miehen parhaat puolet miehen parhaat puolet9. Tuo mulle kaupasta limua jos oon ite unohtanut.

10. Nauru – sellainen ihana kikatus :D.

11. Ei juo melkein yhtään alkoholia tai polta tupakkaa.

12. Se on hauska..

13. ..ja rento. Silloin kun itse tekee mieli höyrytä, mies osaa rauhoittaa tilanteen. 😀

14. Tukee mua tavoitteissani, vaikka ne olisi suuruudenhulluja.

Mitkä on sun miehen parhaat puolet? Löytyikö tästä listasta jotain samoja? 🙂

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Päivittelen tällä viikolla Fitfashionin snäppiä (fitfashionfi)! Muista seurata sielläkin. <3

Lue myös:

Raskaus alle vuoden seurustelun jälkeen Kuinka tapasin mieheni? Kroppa ja parisuhde menee pilalle kun saa lapsen Paljon viikossa menee rahaa ruokaostoksiin? Vauva-ajan turhakkeet Päivän paskimmat Raskaus pähkinänkuoressa Miksi lapselle säästäminen kannattaa? Haluan avioehdon – enkö luota parisuhteeseen?

Tulisitko meille töihin? – palkaksi saat tikkunekun!

Olen kirjoittanut bloggaamisesta paljon tekstejä, onhan tämä minulle todella rakas asia ja suuri osa elämääni. Olen kirjoittanut myös oman postauksensa bloggaajan työn hinnoittelusta: Miten hinnoitella blogiyhteistyö? Off topic: alkoi naurattamaan hieman tuo aloitukseni, sillä mieleeni tuli tämä teksi Blogien klassikkopostaukset. Eipä siitä sen enempää, käykää lukemassa. 😀 Takaisin aiheeseen; tänään ajattelin kirjoittaa työelämän varjopuolesta, aiheesta nimeltä palkaton työ.

Ihmisillä halutaan teettää työtä ilmaiseksi. Koska ilmaisen työn tekijöitä aina löytyy. Saat hyvää työkokemusta tästä, usein sanotaan. Se voi olla totta, mutta mihin se raja vedetään?

Usein tätä näkee aloilla, joille moni haluaa. Ilmaiseen työhön saatetaan houkutella juurikin näillä työkokemus-, näkyvyys- ja saatat saada täältä sitten joskus töitä -argumenteilla. Tavallaan ymmärrän pointin,  mutta joku tässä silti mättää.

Palkaton työ

Palkaton työ – kannattaako se?

Palkaton työ on yleinen ilmiö haluttujen alojen lisäksi uusilla aloilla. Kun ala on lapsenkengissä, yhteisiä pelisääntöjä vielä haetaan. Näihin aloihin kuuluu esimerkiksi bloggaaminen, vaikkei sekään enää mikään uunituore juttu ole.

Jotkut ehdotukset ovat mielestäni kyseenalaisia; tee blogipostaus ja olet mukana tuotepaketin arvonnassa! Onko se ollenkaan kannattavaa; teet tuntien työn; kirjoitat, valokuvaat, editoit ja markkinoit sisältöäsi ja sinulla on mahdollisuus voittaa tuotepaketti, jonka arvo on parikymppiä? Suostuisiko valokuvaaja, toimittaja, editoija tai markkinointia työkseen tekevä ihminen tähän? Ei kannata ja eikä varmasti suostuisi.

Tuoteyhteistyöt ovat kaksipiippuinen juttu – kyllähän yrityksen tuotteita näkyy blogeissa, vaikkei kyseessä olisikaan kaupallinen yhteistyö. Silti en pidä reiluna, että bloggaaja käyttää paljon aikaa ja vaivaa, esitelläkseen 10e purnukkaa blogissaan viidestä eri kulmasta. Vastaavasta lehtimainoksesta yritykset maksavat mukisematta tuhansia euroja. Monilla blogeilla näkyvyys on jopa suurempi. Miksi bloggaajan oletetaan tekevän tämä ilmaiseksi? Siksi koska niin moni tekee! On erittäin loogista, ettei haluta maksaa jos joku muu tekee ilmaiseksi. Siksi avaimet ongelman ratkaisuun ovat yhteiskunnan sääntöjen lisäksi työntekijöillä. Asettakaa rajat ja ymmärtäkää työnne arvo. Se on teidän ja myös muiden alalla toimivien etu. Kuka sinua ja työtäsi arvostaa, jos et sinä itse?

Itsekin teen toisinaan tuoteyhteistöitä, mutta silloin tuotteen tai palvelun arvo on on lähelle tai yli rahasumman, jonka veloittaisin yhteistyöstä. Joskus otan vastaan myös ilmaisia tuotteita, mutta tällöin minulla ei ole velvoitteita kirjoittaa niistä. Joskus kuitenkin kirjoitan – miksipä ei! Tietysti jos blogi on todella pieni, tuotepalkkio voi olla ns. riittävä korvaus. Oman bloginäkyvyytesi arvon, voit arvioida helposti Social Bluebook -sovelluksella. Lisää tuosta sovelluksesta pääset lukemaan tekstistä, jonka linkitin heti tämän postauksen alussa.

Miksi maksaa kun saa ilmaiseksikin?

Monelle bloggaaminen näyttäytyy edelleen pikkutyttöjen puuhasteluna, miksi siitä muka pitäisi maksaa? Eihän se mitään taitoa vaadi! Silti tuhansien, kymmenientuhansien tai jopa satojentuhansien ihmisten tuoma näkyvyys houkuttaa. Ja mielellään ilmaiseksi. Millä muulla alalla pyydetään tekemään yksilöity mainos ilman korvausta?

Monia blogeja lukee moninkertaisesti ihmisiä esimerkiksi lehtiin verrattuna. Miksi lehtimainoksesta voi sitten maksaa, paljon kalliimmin? Blogitekstiä voidaan lukea vuosienkin päästä, se kun löytyy netistä eikä sitä voi heittää roskiin. Bloggaajien mielipide on (tai ainakin olisi erittäin suoravaa olla) aito mielipide, eikä pelkkää tuotteen tai palvelun ylistystä valmiiden mainoslauseiden kera. Onko kyse siitä, ettei bloggaajaa pidetä sisällöntuotannon ammattilaisena?

Tämä on valitettavaa, mutta edelleen yleistä monilla aloilla. Kuten alussa mainitsin, tämä on uusien ja haluttujen alojen vitsaus. Esimerkiksi taide-, kulttuuri- ja media-ala kuuluvat juurikin näihin. Millä muulla alalla saatat joutua palkattomaan harjoitteluun valmistumisesi jälkeen? Palkattomat harjoittelut kuuluvat mielestäni opiskeluaikoihin, eikä niistäkään jonkun korvauksen maksaminen olisi pahitteeksi. Koulutuksen puute ole myöskään mikään peruste ilmaisen työn tekemiselle. Monen alan ammattilainen on täysin itseoppinut, mikä on myös aivan yhtä hyvä tie.

Toisaalta, miksipä sitä mistään mitään maksaisi. Aina on joku, joka tekee ilmaiseksi tai polkuhintaan. Tiedän esimerkiksi monia muusikoita, jotka joutuvat edelleen perustelemaan miksi keikkoja ei vedetä ilmaisen viinan palkalla tai sadalla eurolla. Tämä on minusta tosi surullista – tämänkö arvoinen on toisen henkilön työ? Välillä tuntuu myös, ettei työn laadulla tunnu olevan merkitystä – pääasia että se on ilmaista. Lisää aiheesta Henriikan postauksessa Ilmaista työkokemusta tarjolla. Kuka nappaa keikan?

Vaikka meillä Suomessa on kaikenmaailman ammattiliitot ja suosituspalkat, se ei tarkoita etteikö työelämästä löytyisi epäkohtia. Niitä on – paljonkin. Olen kuitenkin huomannut, että työelämässä vääryyttä kokeneet harvoin viitsivät puolustaa oikeuksiaan tai vaatimaan mitään. Pelätään leimautumista hankalaksi tai potkuja. Ollaan vain kiitollisia, että on edes joku työ.  Itse olen sitä mieltä, että työn pitäisi olla palkitsevaa molempien kannalta – niin työnantajan kuin -tekijänkin kannalta. Kukaan ei pelkällä kiitoksella elä. Tai kosteusvoidepurkilla.

Mitä mieltä sinä olet? Onko palkaton työ jossain tapauksissa perusteltua vai pitäisikö tähän tulla jokin muutos?

Ps. Päivittelen tämän viikon Fitfashionin snäppiä ja ensi viikolla Fitfashionin Insta Stooria (molemmissa käyttäjä fitfashionfi), muista seurailla. <3

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miksi paska blogi menestyy? Bloggaajan viikko – mitä siihen kuuluu? Paljon blogilla pitää olla lukijoita, jotta voi tienata? Paljastuksia bloggaamisesta! Feikit somettajat – missä menee raja? 7 vinkkiä – miten saada unelmatyö? 7 vinkkiä – miten saada unelmatyö? Kohti unelmaduunia! Bloggaaminen – itsekeskeisten tyttöjen harrastus? Irtisanouduin työstäni

Perusmättöä #ruokapäiväkirja

Hyvää tiistaita ja tervetuloa taas kerran ruokapäiväkirjani pariin! Viime viikosta poiketen, tänään luvassa sitä ihan tavallista perusmättöä.

Aamupala

Aamiainen, jota odotin joskus muutama vuosi sitten jo nukkumaan mennessä – ah, kohta saa sitä ihanaa aamupalaa! Tällä kertaa minulla oli suuria vaikeuksia saada alas tämä puuro-raejuusto-piltti -sekoitus. Ajat ovat muuttuneet.

Perusmättöä

Lounas & Päivällinen

Viime viikollakin ruokapäiväkirjassa vilahtanut makaroni-papu-kikherne-punainen pesto -mössö ei pettänyt minua tälläkään kertaa. Lisänä kurkkua, salaattia ja iänikuista kermaviilidippiä.

 

Välipala

Banaani ja suklaapudding.

Perusmättöä

Iltapala

Mysliä, jogurttia ja mustikoita.

Perusmättöä

Onko sun lautaselta löytynyt perusmättöä vai oletko jaksanut tehdä erikoisempia ruokia? 🙂

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Ruokapäiväkirjani Rehellistä mättöä #ruokapäiväkirja Päiväni kasvissyöjänä #ruokapäiväkirja Pari munkkia päivässä pitää nälän loitolla! Herkullista meksikolaista Havainto munakkaasta #ruokapäiväkirja Kohtuus kaikessa kohtuudessakin #ruokapäiväkirja Fitnestä vai salmiakkia? #ruokapäiväkirja Perjantain #ruokapäiväkirja