Asia jota kadun

Nykyään on muodikasta sanoa ettei kadu mitään. Kuulemma kaikki tehnyt asiat ovat johdattaneet sinut tähän hetkeen. Näin se voi tietysti olla. Voi myös olla että joidenkin asioiden tekemättä jättäminen olisi johdattanut sinut vielä parempaan lopputulokseen, sitä ei voi ikinä tietää. Tavallaan katuminen on turhaa – tehtyä ei saa tekemättömäksi. Silti, mielestäni katuminen voi opettaa jotakin; ehkä ensi kerralla osaat toimia niin ettei tarvitsisi katua. Itse olen katunut joitakin päätöksiäni, tekemiäni asioita kuin tekemättä jättämisiä. Silti mitään niin suurta emämunausta ei ole tullut tehtyä, että sitä pitäisi jatkuvasti märehtiä. Joskus sitä vain miettii, että mitä jos olisin silloin valinnut toisin tai mitä jos olisin jättänyt tämän asian tekemättä.

Katumisen lisäksi sitä toisinaan jossittelee; mitä jos? Itse tein tätä jossain vaiheessa jatkuvalla syötöllä, vaikka tiesin sen olevan turhaa. Nykyään pyrin olemaan miettimättä turhia; ei se muuksi muutu jossittelemalla. Toisaalta, kuten aikaisemmin sanoinkin, uskon että nämä fiilikset auttavat sitten jatkossa valitsemaan paremmin. Voihan silti olla että sitä tulisi jossiteltua vaikka mitä tekisi.

katuminen

katuminen

katuminenYksi asia, jota edelleen tulee toisinaan kaduttua on valintani opiskelujen suhteen. Kuten tässä postauksessa mainitsin, minun ei olisi pitänyt mennä lukioon. Miksi menin sinne lukioon vaikka se ei kiinnostanut? Miksi en mennyt sinne mistä olin lapsesta saakka haaveillut? Miksi uskoin meidän opoa joka antoi ymmärtää että lukiosta mennään yliopistoon ja ammattikoulusta suoraan töihin tai kortistoon? Tyhmä minä! Nyt kun miettii, niin kyllä noita päätöksiä joutuu tekemään aika nuorena; ei ihme että tulee huteja.

En mitenkään ryve tässä fiiliksessä toimettomana; olen tehnyt muutoksia, ja senkin suhteen tulevaisuus näyttää valoisammalta. Eihän nyt ole todellakaan myöhäistä, mutta kyllä se rehellisesti sanottuna vähän tuntuu että tässä on vuosia mennyt hukkaan. Tiedän että moni opiskelee lisää paljon myöhemminkin, mutta turha se on esittää että näitä fiiliksiä ei olisi. Veikkaan että aika moni katuu jotain asiaa, oli siitä hyötyä tai ei. Yksi katuu sitä että erosi suhteesta, toinen katuu ettei uskaltanut lähteä toisen matkaan ja kolmas sitä että laittoi lottokuponkiin väärän numeron. Aina on jotain.

Tästä on tullut ainakin opittua se että älä usko mitä muut sanovat vaan selvitä asiat itse. Toinen oppi: vaikka sun perhe ja suku haluaisi sun menevän lukioon tai mitä ikinä, niin jos sinua ei se kiinnosta niin ei kannata vaivautua. Tee sitä mikä kiinnostaa, äläkä pyri miellyttämään muita.

Mitä sinä kadut? Onko katuminen mielestäsi turhaa?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Rento suhtautuminen syömiseen

Kun ei mahdu yhteen lokeroon

Epäilijät ja jarruttelijat

 

Taru

2 vastausta artikkeliin “Asia jota kadun”

  1. Kuten sanoit, tehtyä ei saa tekemättömäksi, eli liiallinen katuminen ja murehtiminen tuskin ovat kellekään hyväksi. Minäkin osittain kadun opiskeluvalintaani, vaikka se onkin paljon opettanut itsestä ja maailmasta. Hain ja pääsin lääketieteelliseen, koska isä ja äiti halusivat perheeseen lääkärin. Itsehän halusin juniorina eläinlääkäriksi, eli no, aika lähelle kuitenkin.

    Teininä kuitenkin huomasin, että kaupallinen ala on paljon enemmän mun juttu. Silti luin lääkistä melkein kolme vuotta. Ja tein sivuaineena kaupallista. Rakastin markkinoinnin tunteja ja vihasin solubiologian pänttäämistä. Keskiarvoni kaupallisista kursseista on about 4/5, kun taas lääkiksessä karvan verran yli kakkosen. Pitkään ajattelin, että no, voihan nämä yhdistää. Menen vaikka sairaalanjohtajaksi tai myymään lääkkeitä.

    Mutta jos passio on siellä markkinoinnissa ja koulun ohella on jo tehnyt uraakin kaupallisella puolella niin miksi roikkua vuosia väkisin jossain, mitä ei aidosti halua? Koska äiti haluaa ja isä haluaa. Yksi peruste oli myös etten tulisi varmaan enää koskaan pääsemään uudestaan sisään yliopistoon tuolle alalle. Mutta jos ei koko alasta ikinä tykännyt niin miksi sinne pitäisi päästäkään? 😀

    No, tänä vuonna lähtee haku kauppiksen pääaineeseen ihan sama mitä mummit ja mammat sanoo. 🙂 Matkalla tuli ainakin opittua se, miltä oikeasti tuntuisi herätä joka aamu tekemään asioita, joista ei pidä. Tuli siis opittua, mitä ei elämältään halua.

    Kiitos hyvästä postauksesta ja sori överipitkästä kommentista. 🙂
    Nora / http://dreamerachiever.com

    • Kiitos kun kerroit tarinasi! 🙂 Just näin, turha tehdä jotain mitä joku muu haluaa jos se ei tunnu omalta jutulta. Tsemppiä pääsykokeeseen, eiköhän se hyvin mene kun kerran oot lääkikseenkin päässyt! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta