Kenen syy?

Olen huomannut itsessäni asian. Tai montakin, mutta luonnollisestikaan en käsittele niitä kaikkia, varsinkaan samassa tekstissä. Minä nimittäin toisinaan haluan löytää syyllisen. Haluan tietää, ketä voin syyttää, kun yhteiskunnassa tehdään minun elämääni hankaloittavia päätöksiä tai kun remontti ei etene. Haluan löytää syyllisen.

Kun suu vaahdoten etsin syyllistä, huomaan verenpaineeni nousevan ja suuttumukseni lisääntyvän. Mystisesti kuvittelen syyllisen löytymisen hyödyttävän jotain. Loppujen lopuksi, huomaankin olevani vain entistä vihaisempi.

DSC03768.JPG

Kenen syy on, kun märkä rätti on jatkuvasti lavuaarissa haisemassa?

Syyttely ja suuttumus vain ruokkivat toisiaan. Syyllisen etsiminen harvoin tuottaa tulosta, koska monessa asiassa ei ole vain yhtä syyllistä tai syyllistä lainkaan. Olen miettinyt asiaa, ja huomannut, että harvoin kukaan hyötyy syyttelystä (tottakai rikoksen tekijä on hyvä löytää, mutta se on asia erikseen). Syyttely vain vie energiaa, jonka voisi kohdistaa rakentavammin, esimerkiksi ongelman ratkaisemiseen. Mitä minä voin tehdä asialle?  Jos et saa haluamaasi vuokrakämppää ja syytät asiasta tyyppiä x, voit huomata olevasi edelleen ilman kämppää. Syyttely ei auta sinua saamaan haluamaasi.

ihanomasyy.jpg

On helppo syyttää opettajaa, kun lapsi saa hylätyn kokeesta. Aina syyllistä ei kuitenkaan ole. Toisinaan se löytyy peilistä. Tiettyihin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa suhtautumiseemme ja siihen, miten toimimme hankalissa tilanteissa. Yleensä syyttely on turhaa. Ensi kerralla, kun sinun tekee mieli löytää syyllinen, pysähdy hetkeksi ja mieti, onko syyttelystä hyötyä. Olen itse pyrkinyt toimimaan näin ja huomannut, että monesti syyttelyn tarve vähenee. Oma mielikin on parempi, kun ei turhaa pyörittele päässään verenpaineita nostattavia skenaarioita.

Rentouttavaa maanantaita kaikille!

<3:lla Taru

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta