Kielellisesti lahjattomat narsistiset bloggaajat

Joku oli kommentoinut Kattungarin tähän tekstiin että blogeilta saa vaatia perusteltua ja laadukasta sisältöä ja että ”sen sijaan, että harmistut siitä, että selfiellä täytettyjä blogeja kritisoidaan, voisit perustella, miksi blogeissa pitäisi tai ei pitäisi olla naamakuvien armeijaa. ”

 

Kirjoitin jo kommenttiboksiin mielipiteeni, mutta tästä heräsi kuitenkin ajatuksia joten ajattelin rustata tästä postauksen. Kuten kommentoin, minun mielestäni bloggaaja ei ole velvollinen tuottamaan tietynlaista sisältöä. Jokainen tekee blogia eri syistä ja omalla tyylillään. Jotkut blogit ovat kieliopillisesti virheettömiä ja kaikki on viimeisen päälle mietitty. Osa taas tykkää kirjoittaa enemmän fiilispohjalta ja löysin rantein. Mielestäni lukija ei voi vaatia bloggaajaa kiinnittämään enemmän huomiota kielioppiin tai yhtään mitään muutakaan. Toki sitä voi ehdottaa, mutta päätös on kuitenkin bloggaajalla.

teetä (1 of 1).jpgItse tottakai haluan tehdä lukijoille mieluisaa sisältöä, mutta jos joku vaatisi minua esimerkiksi kirjoittamaan aiheista joista en halua niin en tietenkään tekisi niin. Moni kuitenkin tekee tätä omilla kasvoillaan ja nimellään, on siis täysin ymmärrettävää että haluaa tehdä itse päätökset sisällön suhteen. Ehkä se onkin jonkun blogin hienous että se on kirjoitettu tajunnanvirtana ja toisen hienous taas on viilatumpi sisältö. Blogeja on moneen lähtöön ja jokainen voi valita mitä lukee. Jos sinua jurppii kielioppivirheet, älä lue tekstiä. Varmasti löytyy luettavaa myös omaan makuun. 🙂

 

Toinen juttu nuo selfiet. Miksi kenenkään pitäisi perustella sitä millaisia kuvia blogiinsa laittaa? Eihän kenenkään muusikonkaan oleteta perustelevan miksi hänen biisinsä kertovat aina rakkaudesta. Hän haluaa tehdä niin ja that’s it. Jos lukija ei pidä selfieillä kuvitetuista postauksista niin harmi, mutta taas kerran voit itse valita mitä luet ja mitä kuvia katsot. 🙂 Blogin kuvilla ei aina ole mitään syvempää merkitystä, eikä omat kuvat tarkoita mitään narsismia. Monelle blogi on tapa ilmaista itseään ja keneltä se on pois jos joku haluaa kuorruttaa bloginsa kymmenellä identtisellä selfiellä? Ihmettelen myös miksi joku jopa ärsyyntyy moisesta? Eihän se vaikuta sinun elämääsi mitenkään, paitsi tietysti jos ärsyynnyt. Minä haluaisin ihan oikeasti ymmärtää mikä siinä ärsyttää? Joku voisi kertoa. 🙂

tee (1 of 1).jpg

teetä1 (1 of 1).jpgMeitä on moneen lähtöön ja kaikesta ei tarvitse tykätä. Silti mielestäni ei ketään voi vaatia muuttumaan erilaiseksi tai tekemään erilaista sisältöä. Aina on joku jota ärsytät teitpä mitä hyvänsä. Jotkut ärsyyntyvät kaikesta. Siksi mielestäni kannattaakin keskittyä tekemään omaa juttuaan eikä miettiä liikoja ärsyttääköhän se jotakin. 🙂

 

Mitä mieltä te olette? Onko bloggaajalla velvollisuus tuottaa tietynlaista sisältöä?

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Blogi muuttaa

Naiset jotka vihaavat miehiä

Miten postaukset syntyvät ja kauan blogi vie aikaa?

My picture’s: Saranda/Tyhjä ajatus, edit by me

 

 

 

 

Taru

14 vastausta artikkeliin “Kielellisesti lahjattomat narsistiset bloggaajat”

  1. Kiitos, kun tartuit aiheeseen, ja puit hyvin sanoiksi sen, mitä ehkä yritin hakea 😉 olisi kiva kuulla niitä ärsytyksen syitä 🙂 ihanaa viikonloppua! <3

  2. No juuri näin! En ymmärrä miksi pitää lukea ja nälviä niitä blogeja, joista ei pidä 😀 Jos bikiniotoksin kuvitetut jutut ärsyttää niin ehkä niitä ei kannata klikata auki.
    Yhtä lailla joidenkin bloggaajien tavoite ei ole jättiyleisö, kaupalliset yhteistyöt ja viimeisen päälle hiotut asiakokonaisuudet. Jos tajunnanvirta toisinaan kökköine kielioppineen ja hetkissä napattuine kännykkäkuvineen ärsyttää, voi taas ne jättää väliin. Jokainen päättää mitä tahtoo seurata ja mikä itselle tuottaa iloa. Kaikille meille on täällä tilaa 🙂

  3. Hyvä ja napakka kirjoitus ja kiinnostava aihe 🙂 olen ihan samaa mieltä sun kanssa, että toiveita voi esittää, mutta vaatimuksia ei. Musta on kivaa, että kirjoittajan oma ääni kuuluu läpi, mielummin vaikka hieman luettavuuden kustannuksella. Tasapäistäminen ja tiukat ulkoiset vaatimukset saattaisivat tehdä blogikirjosta tylsempiä ja luoda paljon korkeamman kynnyksen aloittaa bloggaaminen. Ja entä jos oiskin vaikka lukijahäiriö, mutta palo kirjoittaa? oho innostuinpas kommentoimaan ;D

  4. Samoilla linjoilla 🙂 Tuntuu hassulta, että lukija voisi vaatia kirjoittajaa tekemään yhtään mitään, koska eihän bloggaaja ole mitenkään tilivelvollinen lukijalle, eikä lukija maksa bloggaajalle tämän kirjoituksista. Toki toiveita saa esittää. Mielestäni, jos blogista maksetaan palkkaa, voidaan sopimuksessa määritellä, mitä työnantaja blogilta edellyttää. Mutta lukija voi mielestäni vain tyytyä lukemaansa tai siirtyä lukemaan jotain ihan muuta. 

  5. Mä luen säännöllisesti vain blogeja, joista tykkään. MUTTA: Lily tyrkyttää aika paljon luettavaksi muitakin blogeja. Jos ne on ihan roskaa, niin ärsyttäähän se, jos niille tuli annettua klikkauksia. Eniten ärsyttää silloin, kun tietää että kirjoittaja on ammattibloggaaja, joka työkseen suoltaa huttua, ja saa hommasta palkkaa. Silloin kun on ammattibloggaaja, pitää mielestäni kiinnittää enemmän huomiota hyvään kieleen ja ehkä siihen sisältöönkin sitten voisi. Silloin kuitenkin on jonkinlaisen esimerkin asemassa lukijoilleen, ja siitä pitää kantaa vastuu.

    Kyllä se käsittääkseni näkyy nykyään ihan äidinkielen ylioppilaskirjoitusten tuloksissa, että ihmisten äidinkielentaito on huonontunut. Ja johtuu varmasti paljolti siitä, että ennen luettiin kirjoja + oikoluettuja lehtiä, nykyään luetaan somea + lehtien hutaisten tehtyä sisältöä.

  6. Mä olen havainnoinut seuraavanlaisia ”ristiriitoja” bloggaajan ja lukijan välillä:

    1) Bloggaaja on joko puolijulkkis tai ihan kokopäiväjulkkis vain sen takia, että bloggaa.

    2) Bloggaajan blogi on olemassa vain ja ainoastaan lukijaa varten.

    3) Koska kohdat 1) ja 2), bloggaajaa saa kritisoida haukkua estotta, mikäli sisältö ei miellytä.

    Mä luulen, että sekä ammatti- että harrastelijablogien lukijat jollain tasolla ikään kuin mieltävät itsensä asiakkaiksi, ja asiakashan on aina oikeassa..? Eli nämä lukijat oikeasti luullakseni olettavat, että tällä asiakkaan ”statuksella” heillä on oikeus vaatia seuraamaltaan blogilta tietynlaista sisältöä. 

    Mikä on tietysti ainakin mun mielestä aika absurdi vaatimus. 🙂 

     

     

  7. Yllä tein eroa ammattibloggaajan ja huvikseen bloggaajan välille. Sanoisin kuitenkin tähän vielä sellaisen näkökulman, että luullakseni jokainen bloggaaja bloggaa, koska haluaa lukijoita teksteilleen. Jos kirjoittelisi vain omaksi ilokseen, ei kai tekstejä sitten olisi tarvetta julkaista?

    Siksi en ihan täysin ymmärrä ärsyyntymistä lukijapalautteesta. Tai siis, totta kai ymmärrän sen, että turhat pahanolonpurkaukset ym. harmittavat, mutta varmasti siellä joukossa on ihan fiksuakin palautetta.

    Palaute on tosi arvokasta kehittymisen kannalta. Jos tähtää esim. kirjailijaksi, on luovan kirjoittamisen opinnoista hyötyä. Siellä ihmiset lukevat toinen toisensa tekstejä ja opettelevat antamaan ja saamaan palautetta.

    Blogimaailmassa tietysti tämä kaikki on sillä lailla raaempaa, että palautetta ei saa ”livenä” vaan viipeellä ruudun kautta, jolloin vivahteet ja välitön reaktio jää näkemättä, ja esim. palautteenantaja ei heti pääse korjaamaan ilmaisuaan ja selittämään, mitä itse asiassa oikeasti tarkoitti.

    Tälle ei oikein voi mitään, se on internetin luonne.

    Minusta kielestä ja sisällöstä saa antaa palautetta, mutta tietysti palautteenantajan olisi hyvä miettiä vastaanottajan tunteita ja yrittää pukea palautteensa mahdollisimman ystävälliseen muotoon.

    Itse huomaan lukevani eniten harrastelijoiden blogeja. Heti kun bloggaaja alkaa tienata teksteillään rahaa, sisältö jotenkin muuttuu. Jokin aitous karisee ja blogi muuttuu enemmän kiiltokuvapinnaksi. Yritän tosiaan olla lukematta näitä blogeja, mutta välillä käsi toimii nopeammin kuin mieli, ja klikkaa auki jonkin tyrkyllä olevan klikkiotsikolla varustetun tekstin. Ja siitähän se lukijan harmitus kumpuaa, ”luin jotain joka ei ollutkaan niin hyvä kuin lupasi olevansa”, ”käytin aikaani tähän hömppään, kun olisin voinut lukea vaikka Dostojevskia :)”.

    Mulla on joitakin kavereita töissä lehdissä toimittajana ja heidän kanssaan olen paljon keskustellut blogeista. Monet toimittajat ovat surullisia siitä, miten heidän lehdillään menee huonosti ja lukijamäärät ovat vähentyneet radikaalisti, ja selittävät tätä paljon sillä, miten ihmiset eivät enää halua maksaa lukemisistaan, kun netin myötä ilmaista lukemista on niin paljon tarjolla. En osaa itse tätä niin kovin paljon surra, ajattelen sisällön kuitenkin ratkaisevan, lukijoiden menevän lopulta sinne, missä on kiinnostavinta sisältöä tarjolla. En tiedä olenko kuitenkin tässä väärässä: ihminen on lopulta aika laiska olento, joka toimii helpoimman kautta. Marxia väännellen: viihde on huumetta kansalle. Joka tapauksessa: jokaisen, joka tuottaa tekstiä/kuvia julkisesti kaikkien luettavaksi/katseltavaksi, pitäisi mielestäni jollain tapaa kantaa vastuu tuotteensa laadukkuudesta (sisällöstä/muodosta) . Blogi on monelle harjoittelualusta, eikä siinä mitään, mutta jos haluaa vakituisia seuraajia, kannattaa sitä lukijapalautetta kuitenkin kuunnella herkällä korvalla.

     

  8. Kaikki tää hämmennys ja kiistely johtuu varmaan siitä, että blogimaailma on vielä melko tuore ilmiö. Journalismi on myllerryksessä, kun kuka tahansa voi saada tuhansia lukijoita ja uutisille täytyy keksiä näyttävä otsikko jotta sitä klikattaisiin. Harva jaksaa enää keskittyä ”oikeisiin” uutisiin.

    Klikkiotsikointi ja provosointi tuo eniten lukijoita. Se on ikävä totuus.

    Mutta kuten täälläkin on jo monesti todettu; jos ärsyttää tai ahdistaa, älä klikkaa, älä lue. Jokainen saa pitää sellaista blogia kuin haluaa.

  9. Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että ammatikseen bloggaavalta voi odottaa tietyn tasoista kirjoitusta. Mielestäni myös, jos työstä maksetaan, olisi myös ihmisen itsearvostuksen kannalta hyvä opetella tekemään työnsä hyvin. 

    Monella vierailijalla, joilta usein kärkkäimmät kommentit tulevat, saattaa olla hieman epäselvää kuka bloggaa ammatikseen ja kuka tas huvin vuoksi. Varsinkin täällä Lilyssä jossa on ”toimitus suosittelee” blogeja sekä ammattibloggaajia jotka eivä valttämättä aina tarkasta omia kirjoituksiaan virheiden varalta tai unohtavat merkkailla yhteistyössä tehdyt postukset. Tämä hämärtää helposti lukijalta sitä business or pleasure rajaa. 

    Mutta alkuperäisessä tekstissäsi kysyit, että mikä siinä ärsyttää. No tekstien virheet ja pilkut eivät minun päätäni kauheasti paina mutta ne selfiet, ai jaijai.. 😀 
    Annas kun avaan hieman: Maailma on ihmeellinen paikka joka on täynnä kaikkea, kaunista ja rumaa. Kaikkialla, siis ihan KAIKKIALLA, on visuaalisia kiintokohteita joita pysähdymme katsomaan. Toisia pitkään ja toisia vain ohimennen. Siitä syystä on mielestäni hieman outoa (ja kyllä, narsistista), että jonkun mielestä parasta kuvitusta blogitekstiin on aina vain ja ainoastaan oma kuvat. (Tosin sama pätee minun päässäni ihmisiin joiden Instagram on täynnä vain ja ainoasta lähikuvia omasta lärvistä.)

    Että onko se nyt ihan oikeasti niin, ettei sillä kävelylenkillä millä sen päivän blogaus täytettiin selfieillä ollut Yhtään Mitään muuta. Ei kastetta nurmikossa, ei sattumanvaraista ilmapalloa, hauskan mallista lätäkköä tai pilveä, kaunista maisemaa.. ei mitään mikä ylittäisi bloggaajan oman kauneuden löytynyt taaskaan.

    Ja tämä on se mikä minua arveluttaa ihmisissä jotka kuvittavat kaikki postauksensa vain ja ainoastaan omakuvillaan.  

  10. Hyvää keskustelua :). Itse ajattelen niin, että ärsyyntyä saa mistä vain, mutta palautteen annossa on syytä miettiä pariin kertaan, millaista tekstiä bloggaajalle kirjoittaa. Ja toki bloggaajalla on vastuu palautteenottajana: ärsyyntyykö ärsyyntymisestä vai ottaa palautteen vastaan ja toteuttaa TAI ei toteuta sitä. Olisi hölmöä, jos kommentoida saisi vain positiivisessa mielessä. Joskus ne kirjoitusvirhepalautteet voivat olla aiheellisia myös bloggaajan mielestä, jos haluaa tuottaa tietynlaista tekstiä ja joukkoon on vahingossa joutunut pari virhettä. Toki riippuu taas siitä, mihin bloggaaja teksteillään pyrkii. Niin monta erilaista lukijaa kuin bloggaajaa ja aina ei voi tietää, mistä saa ja mistä ei saa sanoa, puolin ja toisin. 

  11. Blogien kulta-aika on ohi. Blogilistan aikaisesta koko kansan huvituksesta on siirrytty kaupallisuuteen. Se näkyy myös lukijoiden odotuksissa. He suhtautuvat blogeihin kuin aikakauslehtiin, vaikka eivät maksa niistä. Se ei ole bloggaajaa kohtaan reilua, koska bloggaaja on vastuussa vain yhteistyökumppaneilleen, ja jos niitä ei ole, niin sitten ainoastaan Suomen laeille.

    Paras tapa ilmaista mielipiteensä on olla lukematta blogeja, jotka eivät kolahda. Joukosta oppii äkkiä poimimaan mieluisat ja epämieluisat. Jos tietää bloggaajan tyyliin kuuluvan naamakuvat, eikä tahdo niitä silmäillä, niin pakko ei ole. 

    Kaupallisuus on blogeissa kirous. Esimerkiksi Satu Rämön aikaisemmin ansiokas Salamatkustaja-blogi on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä, koska blogista näkyy, että sisältöä tuotetaan sen sijaan että sitä syntyisi. Blogin laadun lasku alkaa siitä, kun rahaa rupeaa virtaamaan sisään. Harrastuksesta tulee työtä ja työssä näkyy työn jälki. Se on lähes aina huono, koska hyvä tulos ei synny työtä tekemällä vaan sisäisestä motivaatiosta, innosta ja ideoiden kypsyttelystä. Kova työmoraali ei tarkoita laatua.

    Oma ilmiönsä ovat yhteisöistä irtautuvat bloggaajat, kirjoittajat, jotka pyrkivät tuotteistamaan itsestään entistä suuremman. Luulen, että nuo projektit ovat epäonnistuneet, vaikka en lukijoiden määrää tiedäkään. Kun kirjoittaa blogia yhteisössä, samalla osallistuu oman bloginsa mainostamiseen. Kun jättää yhteisön, joutuu väistämättä ulkopuolelle, vaikka vielä yhteisön blogeja kommentoisikin. Samalla lukijat unohtavat. Vain sitoutuneimmat jäävät.

    Toisaalta parhaimmat blogit ovat yksinäisiä susia. Niiden kirjoittajat kirjoittavat rakkaudesta kirjoittamiseen, sanomiseen ja aiheeseen rahaa tai yleisöä tavoittelematta. Siksi sisältökin on omaa eikä muille kirjoitettua. Joskus se on kosiskelemattomuudessaan tylsää, mutta silloin kun aihe kiinnostaa, sisältö kantaa.

    En ennusta bloggaajille valoisaa tulevaisuutta. Samalla tavalla kuin Facebook myös blogit ovat aikansa ilmiö, joka nääntyy ja ehkä lopulta kuoleekin. Ihmiset jaksavat kuluttaa samaa toistavaa sisältöä minkä jaksavat, sitten kyllästyvät. 

  12. JES! aivan mahtavaa, että tartuit tähän aiheeseen. Viime aikoina näitä postauksia ja niiden kommentteja lukieassa on noussut selkäkarvat pystyyn ärsytyksestä. Mun mielestä on ihan huippua, että myös ne (minä) ketkä eivät hallitse kielioppia täydellisesti kirjoittavat silti, niinhän sitä oppii paremmaksi 🙂 Jos et osaa kirjottaa et myöskään saisi kirjottaa ajattelusta tuli oikein paha olo.. 

    Mä joskus sain kommentteja anonyymeiltä jotka kertoivat mulla olevan liikaa omia kuvia yhdessä postauksessa ja että tyrkytän itseäni, mutta jos blogi kertoo minusta ja mielipiteistäni niin mikäs muu sinne sopisi paremmin kuin oma naama 😀 Silloin mietin, et ai onks tähän hommaan jotkut säännöt vai eiks tätä saa tehdä just niinkun huvittaa? Päädyin jälkimmäiseen. 

  13. Tajunnunvirtaa ja löysin rantein voi kirjoittaa myös kieliopillisesti oikein? Jos kuitenkin kirjoittaa lukijoille, olisi kohteliasta nähdä vähän vaivaa kieliasun siisteyden eteen. Lukihäiriö on tietysti asia erikseen. Itseäni vain jotenkin häiritsee kielioppiin ja kirjoitusasuun panostamisen vähättely, ja se syö tekstiltä sanomaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta