Keskeytin koulun – tuleeko minusta lusmu?

Aloitin viime viikolla digitaalisen markkinoinnin koulutusohjelman Markkinointi-instituutissa ja kerroin kyseisistä opinnoista tässä postauksessa. Lisäksi olen aiemmin kertonut minulla olevan myös media-alan opinnot kesken. Linkittämässäni postauksessa juuri pohdin sitä, miten aikani tulee riittämään. Kahdet opinnot, blogin kasvattaminen, perhe ja muu vapaa-aika eivät ole mikään piece of cake. Kuten otsikosta näet, valintoja on tehtävä ja valintani oli koulun keskeyttäminen – lykkäsin siis media-alan opintojani vuodella.

Miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun?

Olen muutaman kerran elämässäni survonut kalenterini aivan liian täyteen, enkä halua tehdä sitä enää. Siitä ei seuraa mitään hyvää – ainoastaan stressiä ja pahaa mieltä. Jos se on hetkittäistä, se on ok. Mutta jos se kestää ja kestää, niin ei hyvä heilu. Kaiken kukkuraksi, tuollaisessa tilanteessa teet kaiken vähän sinnepäin. Sitä en todellakaan halua; mieluummin panostan täysillä muutamaan juttuun, kuin kohellan pää kolmantena jalkana vähän joka suuntaan. Kaikki menee silloin vähän päin pyllyä, niin sanotusti – kokemusta on. Se mikä kenellekin on sopiva määrä aktiviteettia arjessa, on tietysti yksilöllinen juttu.

Totuuden nimissä, en ole täysin varma tulenko käymään media-alan koulutusta tuossa muodossa vuoden päästäkään. Kyseinen koulutus kyllä kiinnostaa, mutta täysipäiväinen opiskelu ei ainakaan tällä hetkellä maistunut yhtään. Olen harkinnut myös sitä vaihtoehtoa, että suorittaisin kyseisen koulutuksen ensi vuonna näyttötutkintona. Se tuntuisi itselleni luontevammalta vaihtoehdolta. Ollessani kyseisessä koulussa, tunsin olevani jollain tapaa väärässä paikassa – tuntui myös, että saisin enemmän asioita aikaiseksi itsenäisesti.

Viime aikoina olen todellakin tajunnut, mikä on itselleni tärkeää ja mihin haluan panostaa. Tällä hetkellä se on (yllätys yllätys) tämä blogi sekä muut sisällöntuotantoon, digitaaliseen markkinointiin ja sosiaalisen mediaan liittyvät työt. Blogi lähti elokuussa huomattavaan nousuun – olisi siis typerää viedä fokus pois tästä nyt. Haluan katsoa tämänkin kortin, ettei sitten tarvitse jäädä jossittelemaan myöhemmin. Näiden lisäksi olen innoissani digitaalisen markkinoinnin opinnoista Markkinointi-instituutissa ja haluan käydä ne kunnialla loppuun, ennen kuin mietin uusia opintoja.

Koulun keskeyttäminen ei ollut helppo ratkaisu

Tämän ratkaisun tekeminen jännitti minua aika paljon ja veivasinkin asiaa edestakaisin jonkin aikaa. Kävin kaikki mahdolliset skenaariot päässäni, mikä oli ehkä liioittelua – jos tuntuu, ettei hommat natsaa, minulla on koulupaikka olemassa ensi vuonnakin. Jää siis nähtäväksi, mitä silloin tapahtuu.

Uskon myös, että päätöstäni jarrutti myös oletetut muiden ajatukset: ”Nyt se vaan lusmuaa siellä kotona bloggailemassa pieruverkkareissa ja kuvittelee saavuttavansa elämässään jotain!” Tai: ”Mitä tuokin luulee itsestään, se joka kuuseen kurkottaa niin katajaan kapsahtaa!” Onneksi minulla on mies, joka suorastaan käski minun tehdä tämän ratkaisun – muuten olisin ehkä jänistänyt.

Tiedän, turhaa miettiä mitä muut saattavat ajatella. Eikä kukaan ole edes sanonut mitään tuollaista. 😀 Ajatuksia en tietystikään voi lukea, mutta jos joku noin ajattelee se hänelle sallittakoon. Lusmuiltu ei ole missään vaiheessa ja teen päivittäin hommia aika hemmetisti. Ja onhan minulla jo yksi korkeakoulututkintokin ja personal trainer-koulutus taskussa, hahhahhaa. 😉 Tässä on tullut myös opittua käytännön kautta yhtä sun toista ja varmasti sellaisiakin juttuja, mitä ei koulun penkillä opi.

Opiskelu on tärkeää, mutta niin on oma hyvinvointikin. Kahdessa paikassa opiskelu + muut jutut ei tue minun hyvinvointiani. Tällä hetkellä haluan panostaa uran luomiseen ja katsoa mihin minusta niin sanotusti on. 😉 Ehdin kyllä vielä opiskella kyseisen tutkinnon, sitten ensi vuonnakin.

Tästä päivästä eteenpäin minä siis bloggaan, teen sisällöntuotantoa friikkuna ynnä muuta mukavaa sekä opiskelen digitaalista markkinointia Markkinointi-instituutissa. Näistä jutuista kerronkin lisää toisessa tekstissä, ettei tämä postaus turpoa kuin silmä nyrkkitappelun jälkeen. 😀

Olen tästä kaikesta superinnoissani. Ehkä vähän myös pieni pelko perseessä. Mutta eikös kaikki uusien mahtavien juttujen kuulukin pelottaa?

Olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut tehdä tällaisia ratkaisuja. Elämä on lyhyt, uskaltakaa siis tarttua hetkeen ja luottaa itseenne. Eiköhän tästä hyvä tule. Kiitos sinulle, että olet ja luet. <3 Puspus.<3

Mitä ajatuksia herättää koulun keskeyttäminen? Samaistuitko? Olisi tosi jees kuulla kokemuksiasi!

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Elämäni paras päätös x 10 Vihdoin oman jutun parissa! Parhaat motivaatiolauseet x 15 Vuodessa ammattibloggaajaksi? Tulisitko meille töihin? – palkaksi saat tikkunekun! Paljon blogilla pitää olla lukijoita, jotta voi tienata? Miksi haluan blogata työkseni? Miten hinnoitella blogiyhteistyö? 7 vinkkiä – miten saada unelmatyö? Kohti unelmaduunia!

Taru

4 vastausta artikkeliin “Keskeytin koulun – tuleeko minusta lusmu?”

  1. Mäkin olen jättänyt koulun kesken, itseasissa kaksikin. Toinen koulutie tyssäsi ihan loppumetreillä, kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Tarkoituksena oli jatkaa mutta kuten sanoit, valintoja oli tehtävä ja siinä kohtaa valitsin perheen. Toisen opinahjon jätin taas lyhyemmän tuttavuuden jälkeen, petyin opetuksen laatuun. Kyseessä oli työn ohella käytävä media-alan tutkinto.

    Kumpaakaan koulutusta en ole jäänyt kaipaamaan eikä kesken jättäminen ole millään tavalla rajoittanut mahdollisuuksia työelämässä tai vähentänyt ammattitaitoani. Mulla on ollut siitä onnellinen asema, että olen saanut työelämässä käytännössä sen saman opetuksen mitä olisin koulussa saanut, jopa enemmänkin.

    Periaatteessa en kannusta jättämään koulutuksia kesken, varsinkin jos takana ei ole vielä minkäänlaista työkokemusta tai koulutusta. Mutta en usko koulutuksen olevan elinehto silloin, kun on muitakin rautoja tulessa. Tutkintojen määrä ei välttämättä takaa hyvää ammattitaitoa, vähemmälläkin pärjää:)

    • Kiva kun kommentoit! Kiva kuulla tuollainen kokemus kuin sinulla.:) Itsekin koen oppineeni vuoden aikana käytännön kautta tosi paljon kaikkea. 🙂

  2. Hyviä ajatuksia! Mielestäni ihmisen pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ensin, ajatella koulutusasioita sitten. Monesti ne ”lusmuksi” ja ”yhteiskunnan loiseksi” haukkujat eivät tajua sitä puolta, että jos ihminen epämukavasti opiskellessaan tai vaikkapa työtä tehdessään polttaa itsensä loppuun, tulee hänestä vielä moninkertaisemmin ”yhteiskunnan taakka” kuin silloin, jos hän antaa olla ja miettii elämäänsä sen sijaan, että tekisi väkisin asioita, jotka kuormittavat ja haittaavat hyvinvointia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta