Kritiikki ei ole kateutta

dfs1 (1 of 1).jpg

Kaikki tietävät sen kun kritiikin saanutta ihmistä lohdutetaan sanomalla: ”Se on sulle vain kateellinen”. Ymmärrän, että moni saattaa kokea helpommaksi kuitata kritiikin vetämällä kateus-kortin esiin, kuin miettiä onko kritiikissä oikeasti kenties totuuden siemen. Mikäli tämän pohdinnan jälkeen kritiikin kohteen mielestä kritiikki on edelleen aiheeton,voi sen pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kateus on yksi syy kritiikkiin, mutta ei toki ainoa. Tietysti jos joku kritisoi yhtä henkilöä jatkuvasti turhin perustein, kyse on yleensä kateudesta. Mikä sitten on kenenkin mielestä turhaa kritiikkiä ja mikä aiheellista, siinäpä pulma. Yleensä näissä kateustapauksissa kritiikki vain töksäytetään, vaikka kukaan ei ole palautetta pyytänytkään. Sen sijaan, mikäli palautetta kysytään, ja kysyjälle annetaan ystävälliseen sävyyn asiallista ja hyvin perusteltua kritiikkiä, en näe syytä epäillä kyseen olevan kateudesta. Usein myös jos henkilö kritisoi toista ihmistä sellaisesta asiasta joka ei millään lailla vaikuta kritisoijan elämään, kyse voi olla kateudesta.

Ikävä sävy kritiikissä voi myös kertoa kateudesta, omasta pahasta olosta tai sitten kyvyttömyydestä antaa asiallista kritiikkiä. Kritiikin tarkoitus on mielestäni auttaa toista kehittymään, ei lytätä häntä maanrakoon. Toisen kehittämisenhaluun ei tietääkseni yleensä ilkeily kuulu ja jos kuuluu, kannattaa ehkä miettiä toista lähestymistapaa.

dfs2 (1 of 1).jpg

Kateutta ei kannata mielestäni sekoittaa kritiikkiin eikä eriäviin mielipiteisiin. Ihmiset eivät ole kaikesta samaa mieltä ja on ikävää jos oman mielipiteen esilletuonti lytätään kateutena. Kaikki eivät tykkää kaikesta ja on syytä hyväksyä erilaiset mielipiteet sekoittamatta sitä kateuteen. Tässäkin toki muistaen, että eriävän mielipiteen voi kertoa myös ystävällisesti.

Vaikka kannustan avoimuuteen ja siihen, että uskaltaa olla eri mieltä, en arvosta negatiivisten mielipiteiden viljelyä ilman perusteluita. Kerron mielelläni itsekin mielipiteeni, mikäli joku sitä pyytää ja silloin, jos sanoma on positiivinen. Muutoin yleensä pidän mielipiteen itselläni, jollen usko mielipiteestäni olevan hyötyä toiselle. Vältän muiden loukkaamista.

Välillä tuntuu myös siltä, ettei uskalleta olla eri mieltä asioista, koska halutaan olla kaikkien kavereita – mielestäni nämä eivät myöskään poissulje toisiaan. Ihmiset taitavat myös pelätä leimaantumista kateelliseksi ja katkeraksi. Mielestäni kritiikin antaminenkin on taito ja massasta poikkeavan mielipiteen perustelu myös. Mielestäni aika hyvä neuvo on: ”Ei ole väliä mitä sanot, vaan miten sen sanot”

dfs3 (1 of 1).jpg

Uskalletaan olla eri mieltä ja antaa välillä sitä kritiikkiäkin, se on kullanarvoista! Kunhan sen tekeen toista kunnioittaen ja arvostaen.

Aurinkoista viikkoa kaikille <3

Seuraa blogia FacebookBloglovin’, Blogit.fi, Blogipolku.fi

Kuvat: Suvi

Taru

2 vastausta artikkeliin “Kritiikki ei ole kateutta”

  1. Erittäin hyvä aihe ja postaus ylipäätään! Kateus ei tosiaan ole järkevän kritiikin motiivi. Samaa mieltä joka kohdasta 🙂

  2. Musta on höpsö ajatus, että kritiikkiä saisi antaa vain silloin, kun sitä (tai palautetta ylipäänsä) erikseen pyydetään. Kritiikkiä voi antaa perustellusti hyvin monenlaisissa tilanteissa, ja varsinkin rönsyilevässä ja kaikenkirjavassa blogimaailmassa sen antaminen on musta erittäin tärkeää, jos siihen tuntuu olevan aihetta.

    Kritiikin sävyn tulisi aina olla asiallinen ja miksei mukavakin. Kateuskortin heiluttelu on kyllä todella turhauttavaa, sillä sen tarkoituksena on vain vaientaa ja sivuuttaa kritiikki ilman, että siihen oikeasti vastataan tai otetaan mitenkään kantaa. Tekisi mieli läpsiä poskelle jokaista ”kateutta se taitaa vain olla”-kommentoijaa 😀 Näitäkin surullisen paljon löytyy edelleen monesta blogista. Totta kai on kritiikin vastaanottajalle helpompaa leimata kaikki kateudeksi eikä oikeasti pysähtyä pohtimaan omaa toimintaa ja omia sanoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta