Kun oma kroppa ahdistaa

Minulla on sellainen fiilis, että oman kehon hyväksyminen ja itsensä rakastaminen ovat tällä hetkellä in. On ihanaa, että yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää, ettei oman kehon vihaamisesta ja itsensä ruoskimisesta seuraa mitään hyvää. Omaa itseä rakastetaan ja jos ei, sitä halutaan oppia. Silti moni on tälläkin hetkellä tilanteessa, jossa oma kroppa ahdistaa.

Itselläni on ollut pääosin hyvä fiilis kehossani jo vuosia. Tietysti joskus oloni on juminen ja tunnen, etten ole liikkunut tarpeeksi. En silloinkaan kuitenkaan inhoa kroppaani, vaan menen lenkille saadakseni jumisen olon pois ja veren kiertämään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja ajattelin kirjoittaa siitä tänään muutaman sanasen.

oma kroppa ahdistaa oma kroppa ahdistaa

Kun oma kroppa ahdistaa

Teininä minulla ei ollut hyvä olo kehossani. Muuttuva vartalo ahdisti, enkä jostain syystä halunnut muotoja itselleni. Pepun pyöreys piti peittää löysillä housuilla ja otin vaatteet muutenkin aina överisuuressa koossa. En oikeastaan muista tai tiedä, mitä tässä oli taustalla vai oliko erityisemmin mitään. Jostain syystä en vain viihtynyt nahoissani ja oma keho ahdisti toisinaan.

Jossain vaiheessa ”ongelmakohtani” olikin pepun sijaan vatsa. Muistan kun silloinen poikaystäväni paijasi vatsaani ja otin hänen kätensä pois. Hän kysyi, miksi ei saanut tehdä niin. En muista mitä vastasin, mutta tajusin miten hassua se tavallaan oli. Kosketus tuntui pahalta siinä kohdassa, josta en itse pitänyt. En halunnut kenenkään koskevan mahaani tai paijaavan sitä.

oma kroppa ahdistaa

Oman kehon rakastaminen

Aloin tykkäämään kehostani jo useita vuosia sitten, mutta vasta raskausaikana aloin rakastamaan sitä. Rakastamisella tarkoitan sitä, että haluan tehdä keholleni kaikinpuolin hyvää ja kuuntelen oloani enemmän.

Moni nainen tuntee olonsa raskausaikana epämiellyttäväksi ja on synnytyksen jälkeen tyytymätön kehoonsa. Tietysti osalla käy juuri kuten minulla ja raskaus parantaa suhdetta omaan kehoon. Johtuuko se siitä, että on niin kiitollinen raskaudesta – en tiedä. Itselläni ehkä ainakin.

Koin siis oloni hehkeäksi raskausaikana, vaikka lihakset sulivat pyllystä ja jaloista. Mielestäni mahani oli ihana, vaikka loppuraskaudessa se näyttikin aivan räjähdysvaarassa olevalta palluralta. 😀 Hyvä fiilis omasta kropasta jatkui läpi raskauden ja on kestänyt aina tähän päivään asti. Synnytyksen jälkeen olin mielestäni heti hyväkroppainen, vaikka alavatsa näytti siltä kuin olisin viettänyt viime kuukaudet lähipubissa. 😀

oma kroppa ahdistaa

Miten kroppa-ahdistuksesta eroon?

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos oma kroppa ahdistaa? Mielestäni silloin kannattaa keskittyä muihin asioihin – sellaisiin, jotka tuottavat iloa ja hyvää fiilistä. Ei missään nimessä kannata sulkeutua ja jättää asioita tekemättä oman kroppa-ahdistuksen takia.

Kannattaa miettiä, mitä hyötyä siitä oman kehon vihaamisesta on – ei mitään, pelkkää haittaa vain. Varmasti vanhempana muistelee mieluumin niitä ihania elämänkokemuksia, eikä sitä kuinka vihasi kroppaansa ja jätti asioita sen vuoksi tekemättä. Ja vaikkei antaisikaan ahdistuksen vaikuttaa omiin tekemisiinsä, on elämä huomattavasti mukavampaa kun osaa arvostaa itseänsä ja kehoansa.

Onko sinulla ollut ahdistusta kroppasi suhteen? 🙂 Miten pääsit siitä eroon vai kamppailetko asian kanssa edelleen?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kaikki työpaikkani ja palkkaniRaskauskilot Milloin normaalista tuli liian laiha? Kehon muodonmuutos; ennen ja jälkeen kuvat! Lihottaako mättöpäivä? Miksi lopetin kaloreiden laskemisen? Oot säälittävä anorektikko Kroppa raskauden jälkeen Rento suhtautuminen syömiseen Paljon päivässä voi lihoa?

Taru

2 vastausta artikkeliin “Kun oma kroppa ahdistaa”

  1. on ollut ja edelleen ongelmia.jotenkin monet ajattelee kehon rakastamisen narssistisena ei sallittua suomalaisessa kulttuurissa itsekästä.ja pitäisikö hyväksyä myös yli ja alipainoisena?jotenkin tuntuu että hyväksy itsesi sellaisena annetaan tekosyy olla muuttamatta mitään vaikka olisi terveydellistä tarvetta.kaikki teinit varmaan kamppailee ulkonäön kanssa nyt tekee oikein pahaa olisi kamala olla nyt teini kun paineet on niin suuret.hyviä asioita toit esille kuten tehdä liikunnalla hyvää itselle eikä vaan ulkonäön vuoksi.mistä lajeista olet saanut apua?itselleni vesi on hyvä elementti lempeä ja siinä ei keho näy samalla tavan kun maalla.joogasta kuullut hyvää mut oma kärsivällisyys ei riitä.hieronta myös hyvä ja asahi.mutta miten kun inhoaa kehoaan voiko silloin muuttua?vai pitäiskö ensin rakastaa itseään sitä vasta muuttua?vai muuttua ja sitä rakastaa?en haluaisielää sditkuelämää kuten nyt.

    • Kiitos kommentista! Itse oon tykännyt kävelystä, sillä se on rentoa ja sitä jaksaa tehdä pitkään. 🙂 Myös salitreeni on lempparini. Itsekin olen vähän kärsimätön joogaamaan, vaikka sen jälkeen on ihana olo! Vaikea sanoa. :/<3 Toivottavasti opit rakastamaan itseäsi ja kehoasi. <3 Mukavaa viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta