Lapselle lässyttävät vanhemmat

Ennen kun sain oman lapseni, ihmettelin aina miksi osa vanhemmista lässyttää lapsilleen. Ajattelin että eihän se lapsi opi puhumaan normaalisti jos aina vaan lässytetään! Lapselle lässyttäminen – ei kiitos! Näin ajattelin…

Kuinkas sitten kävikään?

Vauva syntyi ja aikaa kului. Aloin keksiä lapselleni kaikenlaisia järkeviä lempinimiä muun muassa Vauvaotus ja Vauva Vauvelsson. Näihin lempinimiin on keksitty myös omat ah niin ihanat laulunsa, joita hoilotan kotona vauvalle. Naapurit ovat päässeet tästä varmasti usein nauttimaan, kuten myös pihoilla ja käytävillä pyörivät remonttimiehet.

Lapselle lässyttäminen

Pikkuhiljaa lässytys alkoi hiipiä puheeseeni. Tai hiipiä on ehkä väärä sana. Puhetyyli taisi muuttua kertaheitolla – lapselle lässyttäminen alkoi tuntua yhtäkkiä maailman luonnollisimmalta asialta! Jossain vaiheessa tajusin, että voisi ehkä alkaa puhua useammin normaalilla äänellä vauvalle, koska hän katsoi minua ihmeissään kun lauloin omalla äänelläni, enkä sillä omituisella lässytysäänellä.

No en minä nyt koko aikaa lässytä. Aika paljon kuitenkin. Jännää on, että muiden lapsille en osaa lässyttää.

Miten te puhutte lapsellenne? Onko lapselle lässyttäminen omasta mielestäsi ärsyttävää?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Toiseen ihastuminen – parisuhteen loppu?Ankea, seksitön avioliittoVihkisormukseen tuli reikä! Painoindeksi on hölmö keksintöVaraudu näihin kysymyksiin synnytyksen jälkeen!IhQ Teinikuvahaaste Voiko nainen kosia?Viimeistään 25-vuotiaana pitää ostaa ryppyvoide ”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä? Mitä opin synnytyksestä x 9

Taru

3 vastausta artikkeliin “Lapselle lässyttävät vanhemmat”

  1. Mä puhun lapselleni ”normaalisti”, paitsi että puhun itsestäni kolmannessa persoonassa äitinä. ”Äiti vaihtaa sulle vaipan ja sit laitetaan kengät ja mennään ulos.” Käytän myös minä-muotoisia lauseita, mutta pyrin kutsumaan itseäni äidiksi ja nimeämään muutenkin henkilöitä enemmän kuin normaalissa puheessa.

    Mikäli en kutsuisi itseäni äidiksi lapselle, en tiedä millä sanalla hän minua puhuttelisi. En tahtoisi olla ”mamma” asuinmaamme valtakielen ja isän äidinkielen mukaan.

    En kuitenkaan koe lässyttäväni. Puhun suhteellisen normaaleilla äänenpainoilla ja käytän oikeita sanoja (ei esim. ”Se on auau” tai ”Varo, se poppaa”, sanon sattuu ja on kuuma/polttaa. Lapsen ensimmäisiä sanoja oli myös ”koira”, eikä hän varmaan edes ”hauvaa” vielä ymmärtäisi). Toki hassuttelemme ja teemme sanaväännöksiä, mutta tavoitteitani on opettaa lapselleni suomi vähemmistökielenä, eikä jotain suomen kaltaista lässytyskieltä.

  2. Mä oon niin paha lässyttäjä, keksin koko ajan uusia yhä kornimpia sanoja ja lässytän menemään antaumuksellisesti. Välillä tosin vaihdan viileään sarkastiseen tyyliin. Vauvasta tulee varmaan hämmentynyt ja tunnevammainen aikuinen tätä menoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta