Lapsen yksityisyys netissä

Aloittaessani bloggaamisen arkailin omien kuvieni laittamista postauksiin. Arkailin myös mielipiteitteni ja ajatuksieni julkaisemista. Se tuntui jollain tapaa todella henkilökohtaiselta laittaa omia luomuksia nettiin kaikkien arvosteltavaksi. Jossain vaiheessa tuo tunne helpotti ja nykyään ajatusten kertominen ja kuvien laittaminen tuntuu luontevammalta.

Silti olen vetänyt rajan aika tiukaksi tiettyjen asioiden suhteen. Aina ennen tekstin julkaisemista mietin onko tämä sellainen teksti jonka haluan varmasti julkaista. Yksi näistä asioista jonka suhteen olen vetänyt aika tiukan rajan on lapseni. En ole ikinä halunnut julkaista hänestä kasvokuvia, puhua nimellä tai kertoa kovin paljon hänen asioitaan.img7 (1 of 1)Tiedän ettei siitä todennäköisesti mitään pahaa seuraisi, mutta jostain syystä ajatus esimerkiksi kasvokuvien julkaisusta on tuntunut epämiellyttävältä. Näistä kasvokuvien laittamisesta on jo ollut blogeissa puhetta, mutta aloin miettimään asiaa myös siltä kannalta mitä lapsesta kertoo netissä. Olen sivunnut tätä samaista aihetta aiemminkin tekstissä: Miksi vauvan kasvot ei näy kuvissa.

Tykkään itse lukea vanhemmuudesta ja perhearjesta. Minusta on myös mukava kirjoittaa kyseisistä aiheista. Välillä olen kuitenkin jättänyt jonkun mielenkiintoisen kehitysvaiheen tai asian pohtimatta täällä blogissa sen takia, että olen halunnut todella tiukasti kunnioittaa lapsen yksityisyyttä. Joskus olen kysellyt miehen mielipidettä, että saako lapsesta kertoa tällaisen asian, onko tämä liian henkilökohtaista? Mies on aina vastannut että ei tuo ole liian henkilökohtaista hänen mielestään. img6 (1 of 1)Sen sijaan jos luen muiden blogeista paljon henkilökohtaisempia asioita heidän lapsistaan, todella harvoin ajattelen että bloggaaja on kertonut liikaa. Tämä ei tietenkään tarkoita että tulevaisuudessa kyseisen lapsen mielestä julkaisut olisivat ok. Jostain syystä netissä oman lapsen kohdalla, jotkut pienetkin asiat tuntuvat paljon henkilökohtaisemmilta ja isommilta. Enhän piilottele lapseni kasvoja kulkiessani kaupungilla ja kerron lapsen nimen uteliaalle mummolle kassajonossa. Voin jutella muiden kanssa tietyistä lapseni asioista. Ehkä netissä on se ”lopullisuuden” tunne joka hirvittää, en tiedä.

Mikä sitten on liian henkilökohtaista? Se onkin vaikea kysymys. Moni ajattelee, ettei kerro mitään mikä omasta mielestä voisi olla lapselle tulevaisuudessa haitaksi ja näin itsekin ajattelen. Silti tämäkin rajanveto on aika häilyvä. Toisaalta kaikkea ei voi pelätä eikä kannatakaan. Silti kun kyse on jonkun toisen, varsinkin oman lapsen asioista sitä haluaa olla todella tarkkana. Olen koittanut miettiä, mitä itse ajattelisin jos omat vanhempani olisivat jakaneet minun kuviani ja kertoneet minun asioitani. Vaikea sanoa; maailma oli aika erilainen omassa lapsuudessani.

img8 (1 of 1)Halu suojella omaa lasta on saanut minut herkäksi asian suhteen. Olisihan se kiva jakaa hieman enemmän lapseenkin liittyviä asioita täällä, mutta en halua toimia itseäni vastaan tässä asiassa – tai varsinkaan lasta. Jos koen joidenkin asioiden- ja kuvien julkaisun epämiellyttäväksi en aio sitä tehdä. Uskon että silloin se on oikea päätös.

Ns. virallinen ohjeistus on että kaikkeen mitä nettiin lapsesta laittaa, pitäisi kysyä lupa. Jos näin ajattelee niin tätä ohjeistusta rikkoo varmaan suurin osa vanhemmista. Itsekään en tietysti ole voinut kysyä lupaa näiden kuvien julkaisuun lapsesta. Jotenkin ajattelen silti, ettei tunnistamattomat kuvat ole haitaksi tai jos kerron että lapsi tykkää leikkiä legoilla. En osaa kovin isoa vaaraa nähdä muitten lasten kasvokuvissakaan, vaikka itse en niitä haluakaan laittaa.

Koetteko te rajanvedon somessa hankalaksi lapseenne liittyvien asioiden kanssa? Millaisia kuvia ja asioita haluatte jakaa ja mitä ette?

Seuraa Facebook & Instagram

Lue myös:

Ranskassa vauvalle syötetään sokeria pitäisikö meidänkin?

Esikoinen hoidossa vanhempi kotona vauvan kanssa?

Bad mom-haaste!

***

When I started blogging, I was really sensitive what I want to post about. Now it feels more natural to put own thoughts and pictures on the blog. There’s still some topics I don’t want to bring so much on my blog and one of them is my child. I don’t want to post facepicture’s about her, tell her name or too personal things.

Funny, because I like to read about those things and I very rarely think that some blogger have told too much about their children. For some reason when I talk about my own child, many very little things might feel too personal. I trust my instincts and if something doesn’t feel right I won’t do it.

Same thoughts?

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta