Lapset ja sokeri

Lapset ja sokeri. Siinä aihe, joka herättää paljon mielipiteitä. Mikäli annat lapselle karkkia, tuleva lapsesi on varmasti ylipainoisen ja sokeririippuvaisen. Jos kiellät sokerin, olet hirveä ruokanatsi ja lapsella on varmasti syömishäiriö tulevaisuudessa. Kaikkia ei voi miellyttää ja niin on myös tässä asiassa.

Ajattelin tässä tekstissä kertoa, miten itse toivon tulevaisuudessa lapseni suhtautuvan sokeriin ja epäterveellisiin ruokavalintoihin. Olemme kotona puhuneet tästä jo etukäteen ja aikomuksemme ei ole kieltää sokeria totaalisesti, mutta ei myöskään antaa sitä koskaan, mikäli hän ei itse pyydä. En keksi yhtäkään hyvää syytä tutustuttaa lasta sokerisiin syötäviin oma-aloitteisesti. Miksi pienen lapsen syntymäpäivillä pitäisi automaattisesti olla kakkua, mikäli lapsi ei millään tavoin itse ilmoita kaipaavansa sitä? Miksi tuliaisena tuotaisiin karkkia, jos lapsi ei ole koskaan tullt sitä syöneeksi, eikä osoita mielenkiintoa maistamiseen?

suklaasynti (1 of 1).jpg

Lapset tykkäävät makeasta, sanotaan. En tietenkään tulevaisuudesta tiedä, mutta ainakin tällä hetkellä lapseni syö mieluummin sitä parjattua parsakaalia, kuin esimerkiksi mangososetta. Uskonkin, että mieltymys makeaan on usein aikuisilta opittua. Makean jalustalle nostaminen tyyliin ”tänään saa herkutella, koska on synttärit” tai ”jälkiruuaksi on tänään pullaa, onpas hyvää”, opettaa lapselle, että sokeri on harvinaista herkkua. Täytyyhän sen olla hyvää, kun aikuinen niin sanoo ja antaa sitä hemmotellakseen. Myös sokerilla palkitseminen opettaa lapselle sen olevan tavoittelemisen arvoinen juttu. Tällaista en halua itse opettaa. Miksi sen jälkiruoan pitäisi olla epäterveellinen juttu? Miksei voisi sanoa ”tänään saat jälkiruoaksi herkullisen banaanin?”suklaa (1 of 1).jpg

banaani (1 of 1).jpg

En halua itse tehdä aloitetta lapsen epäterveelliseen syömiseen. Mikäli lapsen kaverin synttäreillä on kakkua tarjolla, tottakai sitä saa syödä. Jos kerhossa tarjotaan keksiä, saa ottaa. Mutta en automaattisesti tarjoile lapselleni kakkua hänen omilla synttäreillään, jos hän ei sitä toivo. Haluan lapseni suhtautuvan ruokaan mahdollisimmn neutraalisti. En aio tuputtaa kasviksia väkisin, koska mielestäni on itsestäänselvää, että niitä syödään. Epäterveellistä ruokaa ei kielletä, mutta ei tuputeta. Lapset kyllä itse osaavat valita terveellistä ja sopivaa syötävää, jos ruoasta ei tehdä numeroa ja heidän valintojaan ei liikaa ohjailla. Mikäli lapsi ei suostu muuta syömään kuin hampurilaisia, jossain on mennyt vikaan yleensä jo aiemmin.

Olisi kiva kuulla, mikä on teidän linja lasten ja sokerin suhteen? 🙂

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta