Lapsuuden traumat

Lapsuus voi olla rankkaa ja traumatisoivaa aikaa. Meistä jokainen on kokenut traumatisoivia kokemuksia. Päätin avautua niistä tänne. Laitoin numero ykköseksi yhden mukavan muiston, ettei mene liian masentavaksi. Tässä lapsuuden traumat x 5.

 

1. Kun sain 9-vuotiaana ensimmäisen kännykkäni (malli oli 3310!) annoin sille nimeksi Katri (koska K-niinkuin kännykkä). Kun laitoin kännykän lataukseen ensimmäistä kertaa, silitin sitä ja laitoin sen ”petiinsä”. Olin tehnyt kännykälle muovirasiasta oman sängyn. Tässähän meinaa ihan kyynel tirahtaa liikutuksesta.

 

2. Kun olin 8-vuotias, kysyin kaveriltani ”Kuka on meistä kaunein minä, sinä vai Minna? (keksitty nimi). Kaveri mietti hetken ja vastasi: ”No mun mielestä Minna ja sit minä. Ei millään pahalla, mutta mun mielestä sä oot aika..noh..ruma.” Varokaa siis mitä kysytte, vastaus voi olla epämieluisa!

Lapsuuden traumat, traumat, lapsuus, elämä

Lapsuuden traumat, traumat, lapsuus, elämä3. Silloin kun minä olin pieni, päiväkodeissa pakotettiin syömään. Olin lapsena todella nirso ja huono syömään. Muistan kun kerran istuin viimeisenä aamupalapöydässä, koska puuro ei maistunut. Yksi inhottava lastenhoitaja sanoi että minä istun siinä niin kauan kunnes olen syönyt. Puuro oli mennyt aivan kylmäksi ja siinä oli maapallon kokoisia lohkareita. Söin sen väkisin, mutta hetken päästä oksensin. Toivottavasti kyseinen tyyppi oppi tästä ettei enää pakota lapsosia syömään.

 

4. Muistan kun olin kävelyllä vanhempieni kanssa enkä jaksanut kävellä. Halusin että jompikumpi vanhemmistani kantaisi minua. Olin tuolloin n. 6-vuotias. Kumpikaan ei suostunut, joten heittäydyin maahan makaamaan. He eivät silti suostunut kantamaan minua ja jatkoivat vain kävelemistä. Jäin siihen makaamaan, mutta jossain vaiheessa huomasin että vanhempani olivat kadonneet kauas ja heistä näkyi vain pikkuruinen piste. Jouduin siis nöyrtymään ja kävelin märissä vaatteissani kiltisti kotiin.

Lapsuuden traumat, traumat, lapsuus, elämä5. Jos meillä oli siskon kanssa tikkarit, hän usein ehdotti että purisimme tikkareita heti. Minä tietysti purin ja tikkari oli hetken päästä syöty. Siskolla sen sijaan oli tikkaria vielä jäljellä, koska hän oli vain esittänyt purevansa. Sitten hän pystyi lällättelemään kun hänellä olikin vielä tikkaria jäljellä. Aika julmaa.

 

Onneksi tämä lapsuuden traumat olivat suht lieviä. 😀 On niitä varmastikin pahempiakin, mutta tämä olikin ehkä vähän kieli poskella väännetty teksti hehhee…

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Silloin 90-luvullaOot säälittävä anorektikkoTahaton laihtuminenAnkea, seksitön avioliittoHyvän aamun reseptiLisää liikuntaa x6Asia jota kadunOma kokemukseni sosionomiopinnoistaIhmisten välinpitämättömyys

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta